Ei ole sellaista huolta että joku välittäisi ja tarkoitan tällä nyt ihastunut,sillä ei tarvii ottaa paineita siitä että olisi edustava ja ei tarvii kellekään esitellä itseään ja olla kuosissa. Mielenkiintoinen. Se on tässä yksinolossa se hyvä puoli ,mutta tietenkin on paljonkin niitä tunteita kuukaudessa kun kaipaisi luotettavaa ja maanläheistä kumppania vierelle. Yksinään voi olla vaikka alasti tai kulkea vaikka alusvaatteissa sekä olla nuhjuinen kotona eikä kukaan ole kritisoimassa tai olla jaksamatta mitään erityistä.
Se on vähän niin ja näin
joskus_ei_vaan_jaksa
1113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä minä olen jo niin tottunut yksin olemisen helppouteen etten siksi halua siihen muutosta. En osaa sanoa muuttuuko mielipiteeni myöhemmin, ehkä kaikkea ns. auttamista on vain ollut liikaa ja lisäksi yksityisiä huolia. Nyt olisi hyvä ettei ketään enää tuotaisi millään tavalla esille, koska tietoa on riittävästi, kaikkeen siihen kyllästynyt. Ihan yhtä kauan kuin sitä on ollut on se koettu huonoksi tavaksi auttaa. Siinä kohtaa kun sietokykyä siihen ei enää ole, ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla aina yksin.