Voisitko kuvitella kirjoittavasi hänelle kirjeen, jossa kertoisit tunteistasi? Tai s-postin?
Kirjoittaisitko?
kunhan.kysyin
24609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voisin kuvitella, ei vaan aina tiedä kuka niitä vastaanottaa eikä osoitekkaan ole aina tiedossa.
Ei tarvii. Oon sanonut suoraan päin näköö.
Laitoin SMS. Vituiksmän.
Mietin, että mitenhän reagoisit kun soittaisin tai viestittäisin että nähtäisiin ja kertoisin tunteeni... johtaisiko mihinkään vai juoksisitko karkuun
joo, haluaisin kirjoittaa jonkun kivan naisen kanssa just nyt.
Voisin, mutta vasta sitten kun emme näkisi koko ajan. En voisi nähdä häntä joka päivä jos kertoisin mitä tunnen, eikä hän tuntisi samoin. Sydän hajoaa joka päivä muutenkin. Joka kerta kun jutellaan mietin loppuillan niitä sanoja, niiden merkityksiä ja hänen ilmeitään.
Kirjoittaisin, että juttutuokiot hänen kanssaan ovat päivän parhaita hetkiä. Miten musta tuntuu et lentäisin avaruuteen kun katsomme toisiamme silmiin, miten hänen ilmeensä syöpyy mieleeni pitkäksi aikaa. Kertoisin myös että huomaan kyllä kun hän katsoo muhun päin ihan kuin ihmetellen ja haluaisin tietää miksi...
Saahan sitä haaveilla.
Nyt on pakko tähän vastata... kirjoitatko miehelle vai naiselle? Me emme näe päivittäin, mutta mielessäni pyörii juuri vastaavat ajatukset kun olemme nähneet ja jutelleet. Voi sydän. Se pakahtuu.
Itse olen aivan samanlaisessa tilanteessa, kertoisin mutta kun nähdään arkisin aina. Ja whatsappissa en viitsi alkaa kirjoittamaan, olisihan se helpompaa kirjottamalla kertoa, mutta kun tuntuu että tunteet menettää merkityksensä jos siitä kirjoittamalla kertoo, toisin kuin kasvokkain.
Noh kaitpa se nainen on jo huomannut miten häntä katson, olenhan minä hänenkin katseet huomannut :)
Tämäkin niin vaikeaa. Huomaatteko te miehet ne katseet?? Itsestä niitä on niin vaikea tulkita, sitä miettii, että toivooko tavallisen katseen olevan syvempi katse... vai eikö niitä ole ollut jos tarvii näin miettiä.
Miehelle menee. Tilanne on omalla kohdallani sama enää muutamia viikkoja, enkä nyt tiedä mitä teen, vai teenkö yhtään mitään. Miksi katsotaan niin pitkään toisiamme, eikä kumpikaan saa sanottua mitään. Se on niin epätodellista. Tänäänkin ja vaikka miten kauan, ei sanaakaan, katsoi vain niin että mun polvet löi loukkua ja aivastutti. Ei mun kannata olla sun lähellä, se on vaan niin liikaa.
Noh monta kertaa olen huomannut kun hän vain tuijottaa silmiini vaikka katson takaisin, aivan kuin olisi omissa maailmoissaan. Juttuun tullaan, vitsaillaan ja sen sellaista, mutta tilanne on mikä on, pitäisi päästä jonnekkin vapaa-ajalla rupattelemaan kun ei se töissä onnistu.
Tiedä sitten miten tässä nyt edetä, aina niin pirun vaikeaa alottaa tuo panssarin murtaminen, muutenki kun normaalisti olen melko sisäänpäin kääntynyt ihminen, jostain syystä hänen kanssaan on kyllä mukava ja helppo rupatella niitä näitä, mutta kun pitäisi syvempiä niin eipä tule mitään.
Pyydä wapin kautta muualle jutskaileen? Omissa maailmoissaan kun katoaa kaikki siitä teidän ympäriltä? Syvemmästä juttelusta ei tule mitään kun sanat juuttuu kurkkuun.. keveämpi juttelu ja vitsailu sujuu kun pinnallista, eikä tarvitse ajatella. Luulen että jos koskisin vielä sen yhden kättä, muuttuisin avaruustomuksi.
Joo-o, kyllä meitä haaveilijoita tänne mahtuu.
Lähden nukkumaan ja toivottavasti en näe mitään romanttista hömppää tai kiihkeää kieriskelyä. Aina ensimmäisenä ja viimeisenä mielessä ne silmät ja upein virnistys ♡♡ kuule sinä yksi ihana siellä, taidan rakastaa sua.
Hän kyllä menee omiin maailmoihinsa vaikka olisi muitakin ympärillä, monesti huomannut kun hän on keskittynyt minuun, ei puhu mitään vaan tuijottaa, aivan kuin näkisi tulevaisuuteen.
Tai sitten miettii minkä väriset minun silmät on kun ota niistä itsekkään selvää :D
Ja no ollaanhan me käyty ulkosallakin jo pari kertaa, kaljallakin, melkein mitään en kyl sieltä muista, olin melko tuhdissa kunnossa jo sinne lähtiessä kun tuli vähän yllättäen viesti :D, näillä kerroilla en nyt ole itse mennyt oikein vielä avautumaan, en ainakaan muista että olisin avautunut kaljalla käydessä.
Kysyin häntä viime viikolla käymään kyllä ulkosalla, ihan sillä mielellä että vähän raottaisin tuntemuksiani ja olisin kysynyt onko hän kaverimielellä vai sitten jotain vakavampaa etsimässä, mutta hän oli vanhemmillaan käymässä, eivät asu samalla paikkakunnalla.
Pitää nyt katsoa tohdinko kysyä häntä käymään jossain uudemman kerran, jos tuleekin kieltävä vastaus niin sitten on kiusallista olla töissä, tai no ainahan minä voisin työpaikkaa vaihtaa ja kadota maan alle. Tai sitten jos onkin vain kaverimielellä liikenteessä, en minä siihen pystyisi tuntemuksieni kanssa kun toinen pyörii mielessä melkein 24/7. Joskus tuli tätäkin yritettyä mutta kyyneliinhän se loppujen lopuksi päättyi.
Työtä teettäisi, mutta mahtavahan sellainen olisi saada, oikein mustekynällä käsin kirjoitettu kirje ja sinettikin vielä kirjekuoren päällä.
Erilaista kuin joku tekstiviesti, sitten, osoittaa, että jotain arvokkaampaa ;)
Vieläpä sulkakynällä niin olisi oikein arvokas😍
Ja punaisella sinetillä suljettu kirjekuorikin :)
Ja kyyhkynen toisi sen ja koputtaisi ikkunaan nokallaan. Kurrr, kurrr, kurrr <3
Lähetti voi tuoda jostain vaikka UPN tai näistä palveluista tiettyyn aikaan kirjeen perille, henk.koht. Ei aivan kyyhkystä enää.
Mutta kaunis joululahjanakin joku tuollainen kirje joltain toiselta ihmiseltä.
Olisi muuten ihana saada tuollainen kirje. Voisin itsekin kyllä kirjoittaa, osaan paljon helpommin pukea ajatukseni sanoiksi kirjoittamalla...hänen seurassaan kun tuntuu häviävän puheistani kaikki järki. Kirjoitin lapsena paljonkin kirjeitä, olisi varmaan outoa pitkästä aikaa raapustella.
En voi silti kirjoittaa, koska hänellä on jo oma rakas. Muutenkin mulla on sama kuin muutama jo aiemmin mainitsi: törmäilemme yleensä päivittäin, olisi täyttä kidutusta nähdä häntä vuodatettuaan syvimpiä tunteitaan, posket häpeästä punaisina.
Ehkä eri asia jos hän vaikuttaisi vastaavan tunteisiin, näin ei kuitenkaan ole. Itse usein huomaan tuijottavani häntä...näyttää varmaan idioottimaiselta, mutta kun toinen vetää niin puoleensa. Välillä yritän välttää häneen katsomista, koska en halua olla ahdistava roikkuja.
En mä ota enää kehenkään mieheen yhteyttä koska ilmeisesti ihastun vain sellaisiin miehiin jotka eivät ole missään tapauksessa kiinnostuneita ja lopuksi selviää aina vaikka mitä. Sitten sitä ollaan ihan liemessä negatiivisesti jos ottaa yhteyttä.
normaali kirje ja sydämiä liimattuna kuoreen.
hmm, tulikin mieleen tuollaisesta jos henk.koht. toimitetaan jotain viestejä, oli tämän kirjailijan, Stevensonin Aarresaari, jossa merirosvot toimittivat henkilökohtaisesti "mustan merkin", oli kuoleman merkki.
Mutta niin tuollaiset, että joku UPS toimittaa nätin kirjeen, ei varmastikaan sen kaltaista ole, uskaltaisitko avata edes sinetöityä kuorta?
Enh. Koen että sen aika on ollut ja mennyt.. tavallaan. Olen umpiväsynyt ihan kaikkeen, enkä näe mitään itua lässyttää kirjallisesti enää yhtään mitään. Ainoa mikä auttaisi on face-to-face mutta sitä ei tuu tapahtumaan. Joten ei, en enää.
Ei ole hirveesti maata mitä myydä, vähän jäi isältä jotakin. Ja sitä en möis.
Eikä ole "maansa myyny" -fiilis, mutta aika samanlaista muutoin kuin sulla on mullakin.