Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Hiljaa Kuuntelen

    Yksin istun korkealla mäellä.
    Auringon laskua katselen.
    Hiljaisuutta hiljaa kuuntelen.
    Tuuli poskeani lempeästi hyväilee
    sitä vasten nojaan,
    syliin lohduttajan.

    Nyt kaikkosi aurinko,
    valtasi pimeys.
    Pilkahti esiin tähti ja
    tuolla toinenkin.
    Täällä edelleen istun
    hiljaisuutta kuunnellen.
    Nojaan syliin tuulen,
    tuon lempeän lohduttajan.
    8369
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 8

    Vanhimmat

    runo. Lisää tälläistä

    Äänestä

    Tämä oli todella hyvä, pidin tästä.

    Joskus yksin,
    kuunneellen hiljaisuutta,
    vain omat ajatukset mukanaan.
    Antaa jatuksen lentää, viilettää,
    se on ihmeellistä terapiaa itselleen.

    Äänestä

    se varmaankin oli, sama
    joka minua työnsi aivan
    höyhenen lailla kohti
    kumparetta, mi keltaisessa
    kukkameressään,
    hunajantuoksuisena, aikaan
    juhannuksen sai kaipuun
    rintaani suuren, missä lienee
    rakkaani juhannuksena?

    Äänestä

    • Makaamme sylikkäin kukkakedolla.
      Olen kainalossasi,
      halauksessasi lempeässä.


      Yhdessä kokkoon illalla tuijatamme,
      se palaa räiskyen
      niinkuin mekin.

      Äänestä

    sun runot on tosi kauniita! Ja vasta vähän aikaa sitten mietit, rohkenetko niitä tänne kirjoitella, kun täällä on jos jonkinlaista "mestaria" arvostelemassa. Onneksi satuin silloin vilkaisemaan sivulle ja rohkaisemaan...mut en tietenkään MITÄÄN kunniaa halua itselleni.Älä lopeta!

    Äänestä

    • Voi kaiken kunnian saat ottaa
      ja lisää ojennan.
      Minua silloin rohkaisit
      kun sitä tarvitsin.
      Nyt tänne uskallan sieluni purkaa,
      löysin elämän.

      KIITOS!!

      Äänestä

    valtavasti kaipausta.

    Äänestä

    • ..etsi sieluni ymmärtäjää.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Lady kirjoitti:

    Yksin istun korkealla mäellä.
    Auringon laskua katselen.
    Hiljaisuutta hiljaa kuuntelen.
    Tuuli poskeani lempeästi hyväilee
    sitä vasten nojaan,
    syliin lohduttajan.

    Nyt kaikkosi aurinko,
    valtasi pimeys.
    Pilkahti esiin tähti ja
    tuolla toinenkin.
    Täällä edelleen istun
    hiljaisuutta kuunnellen.
    Nojaan syliin tuulen,
    tuon lempeän lohduttajan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu