Onko teistä kukaan vaihtanut työpaikkaa voidakseen unohtaa jonkun? Onko toiminut?
Mietin tällaista keinoa, en usko, että voin unohtaa niin kauan kuin näemme toisiamme. Ehkä ajan myötä tunteet haalenisivat, jos lähtisin pois.
Mietin tällaista keinoa, en usko, että voin unohtaa niin kauan kuin näemme toisiamme. Ehkä ajan myötä tunteet haalenisivat, jos lähtisin pois.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mä sain potkut, mutta ajattelen silti....
<3
Minun yksityisasiat eivät liity työpaikkaan koskaan.
Juu, hieno homma sinulle. Kaikki eivät kuitenkaan pysty järjellä päättämään, keneen ihastuvat tai rakastuvat. Mutta kannatan todella tuota malliasi.
Olet varmaan selvittänyt, että mitään ei voi olla. Siinä tapauksessa maiseman vaihtaminen saattaa auttaa. Mutta jos on mitään keskeneräistä, niin tuskin auttaa vaikka kuuhun lentäisi.
En ole selvittänyt sitä, koska se on sanomattakin selvää ettei mitään voi olla. Syitä on useitakin. Luulenpa, että alan kaikessa hiljaisuudessa seurailemaan työpaikkailmoituksia. Myös opiskelu on vaihtoehto, yhteishaku taas edessä. Kiitos vastauksestasi!
Sanonta että ruoho näyttää aina vihreämmälle toisella puolella, mutta onko se totta, oikeasti.
Onhan se kokeilemisen arvoista, ainakin jos näkee muitakin syitä työpaikan vaihdolle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Itse olen myös lähtemistä miettinyt, mutta tunteet häneen olisivat ainoa syy, joten asia on jäänyt ajatuksen tasolle.
Kyllä viihdyn nykyisellä työpaikalla oikein hyvin, siksi en nyt ihan mihin hyvänsä tule lähtemään sieltä. Mukava työyhteisö ja joustava työnantaja yms. Hyviä puolia.
Auttoi, kun hän lähti. Poissa vierestä, poissa mielestä.
Aivan, näin se varmaan olisi. Välimatka voisi tehdä tehtävänsä. Kiitos näkökulmasta.
Ajan kanssa auttoi. Vaihdoin työpaikkaa, koska rakastuin miespuoliseen työkaveriin enkä halunnut suhdetta hänen kanssaan. Vielä usean vuoden jälkeenkin on häntä ikävä, mutta en ole enää hulluna häneen.
Varmasti kyseessä olivat hyvin syvät tunteet, jos vieläkin on ikävä. Mutta hienoa, jos on helpottanut. En tiedä mikä muu voisi auttaa omassakaan tapauksessani? Se jää nähtäväksi. Kiitos sulle.
Oli joo. Tehtiin vuosikausia yhdessä töitä ja jossain kohtaa vaan huomasin, että olen mennyt rakastumaan häneen. Oltiin molemmat onnellisesti varattuja, joten ei siinä muu auttanut, kun lähteä. Ehkä enemmän ikävä sitä mitä meillä kahdella oli, kun varsinaisesti häntä.
Teit varmasti oikean päätöksen. Tai mitäpä minä vieraana ihmisenä siitä tiedän, mutta jos et ole katunut niin eiköhän sen niin pitänyt mennä.
Juuri tälläkin hetkellä mietin samaa. Paetako, pelätäkö? Toisaalta... en ole koskaan tuntenut keneenkään samanlaista yhteyttä kuin tähän mieheen. Lisäksi olemmat molemmat vapaita. Silti, en haluaisi sekoittaa työkuviota. Mutta tiedän, etten jaksa kauan myöskään tällaista teatteria. Molemmat tietää varmasti missä mennään.
Kuulin juuri työkaverilta, että meidän keskinen kemia on ihan aistittavissa, että mitä teillä on? Mitä tuohon nyt voi vastata, ei mitään. Sen verran kompleksinen nykytilanne on.
Niin, en ole itsekään koskaan pitänyt hyvänä ideana mitään työpaikkasuhteita. Todella hankalia tilanteita voi seurata, etenkin sitten kun se rakkaus päättyy...
Mutta toisaalta, jos olette molemmat vapaita ja kiinnostusta tuntuu olevan, itse en ehkä jättäisi käyttämättä tilaisuutta.
Ei se auta, vaikka toista ei näkisi. Tunteet on ja pysyy, jos oikein voimakkaiksi ovat jo ehtineet yltyä. Tiedä sitten sellaisessa kevyessä ihastumisessa, voisiko toimia?
Pelkäänkin juuri sitä, että kohta ei enää auta mikään. Tunteet kun vaan voimistuvat. Pakko vaan yrittää kivettää tämäkin osa sydäntään.
Mitä keinoja sulla on?
Muuraat sydämesii umpeen? (Miten? Kerro minullekin)
Vaihdat maisemaa? (Toivoen, että tunteet katoaa ja että muutoinkin paikan vaihtaminen kannattaisi, et voi olla varma toimiiko ennen kuin kokeilet.)
Kerrot tunteistasi? (Oliko tämä edes vaihtoehto?)
Muita? (Mitä?)
Miten tämä toinen suhtautuu sinua kohtaan? Vaikuttaako yhtään ihastuneelta?
Eipä juurikaan tule mieleen muita keinoja kuin luettelemasi. Ehkä jos kuulen hänen menevän naimisiin, tai saavan perheenlisäystä, se olisi tarpeeksi iso isku, joka saisi sydämeni käpertymään pienenpieneksi ja näivettäisi pikku hiljaa kaikki pehmeät tunteet häntä kohtaan.
Nuo yllä mainitut saattavat tapahtua vaikka huomenna, sitähän ei tiedä. Myöskin avoin halveksunta tai ilkeys hänen puoleltaan saisi saman aikaan. Sitä tuskin tulee tapahtumaan, sillä työpaikalla niin ei voi toimia. Tunteistani en voi kertoa koskaan.
Hän on ilmeisesti varattu, ymmärsinkö oikein?
Kyllä, oikein ymmärsit. Tosin vaikka olisi vapaa, niin painii kyllä koko lailla eri sarjassa kuin minä. :)
Ihan normaalisti suhtautuu, mukavasti ja asiallisesti.
Kurja tilanne.
Mutta itse teet nyt omat ratkaisusi, se on valitettava totuus tässä maailmassa. Vaikka kuinka painostettaisiin tai yllytettäisiin, mihin suuntaan tahansa niin itse ne valinnat on vain loppupeleissä tehtävä.
Äläpäs nyt kuitenkaan aliarvioi itseäsi, ainakaan liikaa.
Nämä varmasti tiesitkin :))
Aivan, itse tästä on johonkin suuntaan pyristeltävä. Kiitos sinulle sanoistasi.
Aina voi tietysti kysyä neuvoja, en sitä kiistä, mutta lopullinen päätös tapahtuu omassa päässä ja sydämessä. :) No problemo!
Se voi toimia täysin toisinpäin kuin on ajatellut. Ikävä suurenee ja matka pitenee.
Olen vaihtanut maisemaa ihailijan takia joka oli asiakkaani ja siinä olisi voinut jatkuessaan tulla potkut ihan työpaikan pomolta. Lähdin ja keksin muuta työtä. Auttoi vähitellen koska järjestin asiat niin että ei kuljeta enää samoja katuja eikä ole enää hänellä mahdollisuutta tulla työpaikalleni.
Nyt olen vapaa tästä kaikesta :)
Suosittelen kaikille niille jotka ei löydä muuta keinoa.