EU-raportti - Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita

SUOMI osoittautuu tuoreessa EU:n perusoikeusviraston FRA:n tutkimuksessa yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista. Tutkimuksessa haastateltiin yli 25 000:ta satunnaisesti valittua ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajaa ja etniseen vähemmistöön kuuluvaa ihmistä 28 maassa.

Tutkimukseen haastateltiin Suomesta 500:aa maahanmuuttajaa ja etniseen vähemmistöön kuuluvaa pääkaupunkiseudulla. Virasto esittelee EU-MIDIS II -nimellä kulkevan raportin tuloksia Helsingissä tiistaina.

”EU:N lait ovat kieltäneet syrjinnän jo 17 vuotta, mutta syrjintä on turhauttavan itsepintaista. Maahanmuuttajat, heidän jälkeläisensä ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kokevat laajaa syrjintää monilla elämänaloilla, eniten työelämässä”, FRA:n johtaja Michael O’Flaherty toteaa.

”Monille syrjintä on toistuva kokemus. Myös vihasta kumpuava häirintä on yleistä. Ne haittaavat kotoutumista ja syövät ihmisten luottamusta instituutioihin.”

Syrjinnän lopettaminen on yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista vuodelle 2030. Tulosten mukaan EU-maat ovat edistyneet siinä vain vähän. Syrjintä, fyysinen väkivalta ja vihapuheen kaltainen häirintä ovat edelleen vakavan huolen aihe, raportti muistuttaa.

JOKA neljäs haastateltu kertoi syrjinnästä. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisessä raportissa vuonna 2009. Siinä syrjinnästä kertoivat etenkin romanit, Suomessa somalit.

Suomi osoittautui nyt yhdeksi Euroopan syrjivimmistä maista. Eniten syrjintää koetaan Luxemburgissa, jossa joka toinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta muuttanut kertoi syrjinnästä.

45 prosenttia tältä alueelta tulleista kokee syrjintää Suomessa. Tätä yleisempää on Euroopassa vain pohjoisafrikkalaisten kokema syrjintä Hollannissa ja romanien kokema syrjintä Kreikassa ja Portugalissa.

Syrjinnän ohella vastaajat kokivat häirintää, kuten loukkaavia eleitä, sopimatonta tuijotusta ja loukkaavia tai uhkaavia kommentteja.

”Puna nousi poskille”, kertoo tuloksia Brysselissä kuulemassa ollut yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia. Tutkijat kertoivat järkyttyneensä siitä, että Suomi on näin kärjessä. Heidän oli vaikea uskoa, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on paljon rasismia.”

SUOMEN koettu syrjintä on lisääntynyt edellisen raportin jälkeen. Pimiä tulkitsee, että tilanne on parantunut muualla mutta pysynyt Suomessa lähes samana.

63 prosenttia Suomen vastaajista kertoi häirinnästä. Se on Pimiän mielestä paljon: ”Asiaa ei pidä vähätellä.”

FRA muistuttaa, että jotta EU:n työllisyysastetta saadaan tavoitteiden mukaisesti parannettua, syrjinnän on jäsenval­tioissa vähennyttävä.

Suomessa taas kannetaan huolta eriarvoistumisesta. Sen estämiseksi pitää ehkäistä tehokkaammin myös syrjintää ja häirintää, Pimiä sanoo.

TOISEN polven maahanmuuttajien kokemukset syrjinnästä ovat vielä yleisempiä kuin ensimmäisen polven. Se ei kerro Suomesta hyvää.

”Voi olla, että ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat tottuneet syrjintään, mutta toisen polven maahanmuuttajat kokevat syrjinnän loukkaavampana, koska ovat täällä syntyneitä Suomen kansalaisia”, Pimiä pohtii.

Syrjintää koetaan etenkin työnhaussa ja julkisissa palveluissa mutta myös yksityisissä palveluissa, kuten kaupoissa, hotelleissa, ravintoloissa ja pankeissa.

Moni kertoo myös, että poliisi on pysäyttänyt heidät kysyäkseen henkilötodistusta. Tämän on kokenut 38 prosenttia Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Suomeen tulleista.

SYRJINTÄÄ kokeneista vain harva tekee valituksen. Tämän takia tekijöitä jää rankaisematta, uhrit eivät saa oikeutta eikä lainsäätäjä voi estää toimintaa, vuoden 2009 raportti toteaa.

Nyt keskimäärin 12 prosenttia vastaajista kertoi raportoineensa kokemuksistaan. Suomessa osuus oli Euroopan suurin: 30 prosenttia Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleista oli tehnyt valituksen.

Yleisimpiä syitä olla valittamatta ovat usko, että valitus ei johda mihinkään ja arvio, että tapahtuma oli liian mitätön raportoitavaksi.

SYRJINTÄÄ on esimerkiksi häirintä bussissa. Se jää helposti piiloon eikä näy tilastoissa, koska uhri ei tiedä, kuka toinen osapuoli oli, eikä kantele siitä. Jos todisteita ei ole, valitus johtaa vain toteamukseen, että kyse oli syrjinnästä.

Ja vaikka todisteita olisi, syrjintää on vaikea estää. Oikeuden käsittelyssä on nyt yksi syrjintärikos, jonka tuomio on todennäköisesti sakkoja. Tuomittu voi maksaa sakot ja mahdollisesti jatkaa syrjivää toimintaa.