Metsänhoito vs. onni

Jaahas, taas tämä sama aloitus uudestaan. Kertaus on opintojen äiti?

Edelleen kuitenkin metsän jättäminen hoitamatta eli siis lahoamaan pystyyn lisää sen päästöjä, toisin kuin hyvin hoidettu ja kasvava metsä sen sijaan on hiilinielu.

Metsätalouden tuottojen käyttämiseen en ota kantaa, kukin tehköön tuloillaan mitä haluaa.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että roinan ja krääsän hankkiminen ei ole henkilökohtaisesti eikä ekologisesti järkevää.

Aloittaja koittaa mahdottoman suuria asioita saada aikaseksi omalla ajattelullaan, olisi aika järkiintyä ja olla hiljaa kolossaan jos haluu olla järjissään--eikä puuttua toisten asioihin.

Älkää viitsikää höpöttäkää, ettei ihmisenkoskematon metsä olisi paras mahdollinen hiilinielu ja -varasto. Sanotaan nyt ainakin ensimmäiset 200 vuotta, Sensijaan kun hakkaat metsäsi 85% siihen sitoutuneesta hiilestä pölähtää melko pikaisesti taivaalle, eli vain 15% jää johonkin pidempiaikaiseen, vaikkapa puutalojen runkoon ja pintavuoriin. Samoin kuluu kauankauan ennenkuin taimikko kasvaa likikään saman minkä iso metsä, siis kiintoja vuodessa. Lapsikin nämä seikat ymmärtää, jos ei tykkää antaa itseään huijata. Jotta siis saisi paremmin mielenrauhan rahan-
ja kuluttamisenhimolleen. Kovastihan metsäpomot ja muut hakkuista hyötyvät yrittävät vakuutella, että metsänhakkuu on oikea ekoto, esim. viimeisessä Maaseudun tulevaisuuden metsänumerossa MTK:n joku pikkubosse selitti lapsen tapaan, kuinka hän hakkasi metsänsä ja osti niillä rahoilla uuden kaasuvolvon ja aurinkopanelit katolle, niin jos ei ois hakannut, niin ei olisi niin hyvä ihminen! :))))))) Oikeasti myötähäpeän puolestaan. En kehtaisi kirjoitella moista skeidaa, vaikka olisi mikä palkka!

Kyllä ainakin eteläisessä Suomessa oman onnensa nojaan jätetty metsä on usein aika surkean näköistä ja biomassaltaan heikkoa, pystyyn kuivaineita kuusia ja maahan kaatuneita lahopuita. Ei se ainakaan mikään hiilinielu ole, puuta lahoaa vähintään samaa tahtia kuin uutta kasvaa tilalle.

Ituhippi se taas päästelee aivopierujaan! Suomen vauraus on luotu metsästä ja nyt on lisäksi todettu, että hiiltä saadaan varastoitumaan metsiimme, kun metsiä hoidetaan tehokkaasti ja hakataan säännöllisesti.
Olin juuri raivaamassa tänään taimikkoa ja jatkan sitä kelien niin salliessa. Huomenna soittelen puutavarayhtiöön ja tarjoan leimikkojani parilta metsätilaltani. Tämä vuosi on kohdallani siitä merkillinen, että en ole ostanut yhtään metsätilaa lisää. Eli ensi vuonna sitten taas ostetaan lisää hakattavaa ja hoidettavaa metsää. Ituhipillä ei taida olla metsää kuin ajatuksissa!

Tavallaan, jos olisin sääliin taipuvainen, säälisin sinua raukkaparkaa. Ei sinua kummoisilla älynlahjoilla ole siunattu: surkeat argumentit. Lisäksi olet epäitsenäinen ja massan vietävissä: metsäfirmat "käskee" hakata ja "hoitaa", ja sinähän teet niin. OIKEA metsänomistaja ei myy mitään, vaan antaa metsänsä olla pankki. Sellainen pankki josta otetaan vasta jos mikään muu ei auta. OIKEALLA metsänomistajalla on OIKEAA metsää (kiintoja min. 300/ha, yleensä 500/ha) ja siellä vallitsee puulajien runsaus ja -"epäjärjestys". Ei siis mikään ihmisen harvoma surkea yhden kahden lajin köyhä peltomaisuus, joka hakataan pois keskenkasvuisena alle 100v iässä.

Suomi ei ole enää aikoihin elänyt metsästä: koko metsäsektori on enää noin 10% maamme BKT:sta. Valtaosa koko metsätuloista voitaisiin säästäen kuitata vaikkapa sillä että sulatettaisiin tältä kansalta ihrakerrokset pois ja pantaisiin porukat liikkumaan. Terveysmenot haukkaa neljänneksen valtionbudjetista. Yhden läskidiabeetikon takia on hakattava satoja hehtaaria metsää, että saadaan sen lääke-ym. hoitokulut kuitattua. Ja tämä punkero aiheuttanut sairautensa vain tunkemalla hillittömästi siihen naamassa olevaan aukkoon kaikkea epäterveellistä möhnää.

Tämä on uusi aloitus, en ole kopioinut tai nostanut sitä keskusteluun.

On kiva välillä vähän tukistaa ja panna ajattelemaan - siis niitä ajattelemaan, joilla siihen löytyy potenssia. :)

Palstan alaotsikko on: keskustele metsänhoidosta. Parasta metsänhoitoa on, kun ihminen ei kättään siihen puuta: tästähän nyt ei ole kahta kysymystä. :)

En sairastu, en katkeroidu, älä sinä poika huoli siitä. :)

Haluatko avata hiukan näkemystäsi, mitä tarkemmin ottaen tarkoitat "tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvalla faktatiedolla"? Esimerkit?

Minulla ainakin sielu lepää, kun istun kannonnokassa vaatteet hoyryten teroittamassa raivuusahaa ja katselen sitä vesakosta vapautettua taimikkoa. Parin vuoden päästä käyskentelen itseni mittaisten kuusentaimien seassa napsien puutarhasaksilla liikalatvoja nuorista kuusista ja nenään tulvii nuoren kuusen tuoksu. Ei paina maailman murheet, eikä kukaan ole komentelemassa.

Aiempien kiroama ituhippi kirjoittaa asiaa. Saahan sitä luonnonvihaaja höyrytä kannonpäässä viilan kanssa ja hoitaa potilasta (/luontoa), joka ei ihmisen hoitotoimenpiteiden toimesta ole juuri koskaan paremmaksi muuttunut; mieluummin päinvastoin, varmin vakuus löytyy, kun lukee muutakin kuin rattoa ja metsälehteä. Saa vapaasti tässä maassa raivota raivaussahan kanssa ja esitellä selluteollisuudelle sankaritekojaan. Näin paljon on tehty ja hurmetta vuodatettu selluteollisuuden edestä, joka aikanaan määritti sen miten metsän"hoito suoritetaan" (huom. 2 oksennusta peräkkäin). Lainsäädännön järkeistämiset ovat tervehdyttäneet tilannetta reilusti, mutta kaupallinen puoli kulkee vielä jäljessä.

Metsätaloudesta tulee ottaa tehoja irti. Itselläni on manttaalia reilusti enemmän kuin keskimäärin. Olen harrastanut avohakkuita (aiemmin ja varmaan joiltain osin jatkossakin), koneharvennusta, hankintakauppoja, taimikonperkausta, lannoitusta, jne. aktiivisesti. Siitä huolimatta en koe Suomen metsien huonosta ekologisesta tilasta puheita pitävien kommentteja mollaamisen arvoisiksi. Ituhippi on luonnon asialla ja sen vuoksi olen itsekin mukana suojelutyössä omakohtaisien rauhoituspäätösten ja Luonnonperintösäätiön kautta.

Kiitos Ituhipille!

t. Mo

Tuo ituhippi on muka huolissaan siitä, että meillä on liikaa kaikkea ja sekin vielä luonnon kustannuksella. Ja tästä ’huolestaan’ toistuvasti täällä syyttää metsänhoitoa ja metsänomistajia. Jos huoli olisi muutakin kuin kateutta ja/tai jotain kummallista vihaa metsänhoutoa ja metsänomistajia kohtaan, niin ehkä huomaisi, että kovin vähän suomalaisten metsänomistajien syytä nuo haitat ovat verrattuna mihin tahansa muuhun taloudelliseen toimintaan tai minkä muun maan metsänhoitoon tahansa. Selvähän se on, että ihminen käyttää luonnonvaroja hyväkseen ja toiminnasta, ihan kaikesta muustakin, syntyy haittaakin. Nämä haitat on vaan pidettävä mahdollisimman vähäisinä ja kyllä suomalainen metsien hyväksikäyttö kestää erittäin hyvin vertailun mihin tahansa muuhunkin yhtä merkittävään toimeliaisuuteen.

Kovin kuvaavaa on tuo jatkuva kitinä siitä, mihin metsistä saatavaa tuloa käytetään. Sehän se tuntuu olevankin tuon ituhipin keskeisin peruste toistuville höpinöilleen täällä. Tottakai metsänomistajatkin käyttävät rahojaan kuten muutkin tulojaan eli elämiseen ja säästöihin siltä osin kuin tuloista jää metsänhoidon pakollisten kustannusten jälkeen käytettäväksi.
Miten tämä tuolle ituhipille on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä? Eihän se poikkea millään tavalla minkään muunkaan ammatin tai yritystoiminnan tulojen käytöstä.

En kitise, en vingu, en höpise, minä sanon. :)

Oletteko kuulleet käsitteestä itseisarvo? Metsällä on sellainen. Se ei ole syntynyt ja olemassa siksi, että ihminen voi sen riistää ja tuhota. Sillä on itsessään arvo ja oikeutus olemassaoloon, juuri sellaisena kuin se syntyy ja kasvaa.

Toinen asia: suomalaiset metsänomistajat eivät ole juuri koskaan niin köyhiä ja osattomia, että heidän tarvitsisi todella hyödyntää metsäänsä taloudellisesti. Se tehdään useimmiten vaan siksi koska muutkin tekee ( metsäfirmat käskee) niin: valtaosa meistä on epäitsenäisiä ja ylhäältä käskynsä vastaanottavia laumasieluja. Ja koska kuvitellaan sitten olevamme onnellisia, kun saadaan ostella niillä metsärahoilla kaikkea esim. uuden Subaru Outbackin tai Toyota Hilux 4 WD:n. Vaikka nykyään Suomessa saa jo 2000e arvoisella autolla ihan hyvän ja luotettavan (ja vähäkulutteisen) kyydin paikasta toiseen. Sitten halutaan metsärahoilla lennättää omat ja perheen (usein jo valmiiksi rasvaiset) ruhot toiselle puolen maapalloa Thaimaahan, juoda siellä alkoholia ja mässätä ja käyttää paikallisia hyväkseen: pilata omaa mielen- ja ruumiinterveyttä. Toisinsanoen metsästä saatuja rahoja käytetään lähes aina oman elämän "herkuttamiseen". Lisäksi rahan laskeminen ulkomaille sieltä tuotteita ja palveluja hankkien on epäisänmaallista. Isänmaallista on pitää raha kotimaassa. Isänmaallista on antaa metsäturkin kasvaa tuuheaksi ja vahvaksi.

"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta."

Jos Suomen metsiä verrattaisiin kansalliseläimemme karhun (ursus arctos) turkkiin, olisi se hyvin laikukas, kapinen ja harva, yleensä mitään tekemätön. Syöpäläiset olisivat lisääntyneet ja mässänneet siinä hillittömästi. Huomattavasti yli niiden oman edun. Karhu kituisi ja kärsisi, lopulta kuolisi. Samalla kuolevat syöpäläisetkin.

Googlemapsin satelliittikuvasta on jokaisen helppo todeta metsäturkin kunto. Laita vaan hakuun Suomi, sitten katselet sitä eri korkeuksilta. Seuraavaksi voit siirtyä itärajan toiselle puolelle zoomailemaan, siellä näkyy vielä tervettäkin turkispeitettä.

Vittu näijen kansa. :) Toisaalta ihminen uskoo mihin haluaa uskoa. Ja mikä uskomus palvelee omaa tarkoitusperää ja maailmankatsomusta parhaiten.

Kyllä kai Suomi on metsäisin, kun Keski- ja Etelä-Euroopan metsät hakattiin jo viimeistään 1800-luvulla pois! Ja mikä kullekin on metsää? Minulle sitä on alkaen 300 kiintoa/ha, mieluiten 500 kiintoa. Suomessa on hehtaarilla enää noin 100 kiintoa. Puu taas on sellainen, jonka ympäri ei aikamiehen kädet yllä, muut on keskenkasvuisia nuoria tai puun lapsia. Ja kasvukin on miten se tulkitaan: tokihan pikku taimia on nyt paljon kasvamassa, myönnän.

Ja yksi epäili minun kateutta toisten uusiin autoihin. Voin kertoa, että häpeäisin suunnattomasti ajaa uudella ja hienolla autolla. Tulisi olo, että olen jotenkin vajaa, koska joudun hakemaan mielihyväni sellaisesta. Yleensäkin arvostan ihmisiä sen perusteella mitä ilman he osaavat ihan tyytyväisinä olla vaan.

On minulla myös metsää, enemmän kuin suomalaisilla metsänomistajilla keskimäärin. Kerran olen teettänyt hakkuun, syynä oli se, että edellinen omistaja oli ryöstoraiskannut pari kuviota hakkaamalla lähes kaikki rahanarvoiset puut pois jättäen kuitenkin sen verran (lähinnä runkovikaisia), ettei tarvinnut omasta mielestään uudistaa aluetta. Katsoin, että tuo toipuu parhaiten kasvamaan, kun ottaa loputkin pois ja istuttaa sakeaan uudet taimet. Nyt siellä on jo "läpitunkematon rääseikko" päällänsä. Rääseikkö, josta kuitenkin muodostuu ihana mosaiikki ajan saatossa.

Kaunaisuutta en tunnista. Katkeruutta ja ylemmyydentunnetta, osin joo, kyllä. Ehkä päällimmäisenä tunteena, jos antaa itselleen luvan alkaa märehtiä, on kuitenkin surullisuus. Toisena pelko, jos ei enää omasta, mutta jälkeläisten puolesta: siitä mikä heitä tulevaisuudessa odottaa, sitten kun se varsinainen kisa niukkenevista resursseista ihan oikeasti alkaa.

Metsään on hyvä mennä, itsekunkin, sellaiseen OIKEAAN. Siis vanhaan, "hoitamattomaan". Kuljeskella reippasti parikome tuntia, kehoaan rasittaen. Tai ajan kanssa ihan hiljaksiin, kännyt ja muu hösötys pois matkasta jääneenä.

Voi myös korvata mielihaluaan erilaiseen tavaraan ja kuluttamiseen lukemisella. Yksi hyvä aloituskirja voisi olla Veikko Huovisen Puukansan tarina.

Niin tosiaan mitä sitä jonninjoutavan tavaran kanssa puuhastelemaan, kannattaa ottaa oppia toisplaneettalaisilta miten metsien ja talouden kanssa pitäisi toimia edistyksellisesti. Onhan ne paljon pitemmälle kehittyneet ja viisaampia, vaikka taitaa sekaan mahtua sentään muutama sekopää, http://proutscandinavia.blogspot.com/2017/12/my-visions-for-year-2018-and-beyond.html