Kerro jos joskus

En pysty sori. Tarviiko vielä perustella ? Minun ystävät ovat yleensä kaikkien kanssa tekemisissä ja tuttuja keskenään. Tälläistä erillistä ystävyyttä ei ole eikä tule kuten tiedät. No ilmoitan jos mieleni muuttuu. Mutta pelkkä muistaminen ei tunnu hyvältä. Koska noissa toivoitteluissa tulee tunne että onkin jotain muuta takana. Kun ilmoitat uudesta "ystävästä" voisi sitä sitten ehkä ystävyys tullakin. Mutta näytön tarvitsen. Katsos kun sanominen ei riitä kohdallasi.

Ei pysty riittääkö tämä? Koska eihän tässä tätä meidän ystävyyttä ole muutoinkaan perusteltu eihän? Vai olenko unohtanut sinun syyt tähän? Söpöä kuinka jaksat olla niin "ystävä kaikesta huolimatta! Peukut sulle! Jos et olisi muistanut niin silloin vähintään olisin tajunnut.

Kenelle/ minne minä semmoisen kerron?

Tottakai haluaisin olla ystäväsi, mutta en siihen ainakaan vielä kykene. Ystävyyden aika on sitten jos huomaan ettei nimesi näkeminen jossain tai yksin kotona sohvalla maatessani sen ääneen sanominen aiheuta minussa mitään tuntemuksia. Siihen asti se olisi minun puoleltani vain itsepetosta, josta aina nähtyämme maksaisin kovan hinnan.

Ehkä siis molempien kannattaa tyytyä ajatukseen elämästä ilman toisiamme. Tunnen itseni ja tiedän, että tunteiden katoaminen ei kohdallani ole mitään pikahommaa.

Ei. se on näissä hommissa kaikki tai ei mitään. Jos lyöt kaverikorttia hertan päälle niin voitat pelin, mutta silloin kaverilta loppuu pelimerkit ja hän jättää pöydän.

Luet kuitenkin...pakko kurkkia
T.Ystäväsi

En halua olla kenenkään ystävä. Olen niin omaehtoinen etten jaksa ruveta joustamaan missään asiassa.

Tottakai haluan olla ystäväsi, mutta sun elämäntapasi on arveluttava.

Hänen kanssaan se olisi vähän kaikki tai ei mitään -meininki tunnepuolella. En pystyisi pelkkään ystävyyteen, olisin varmaan mustasukkainenkin.

Lisäile uudestaan somessa kaveriksi, jos haluat olla ystäväni.

Aika kaukana ystävästä / ystävyydestä. Säröjä tullut paljon ja liimattavaa voinee olla liikaa kaiken ehjäämiseen.
Hänelle eräälle.

En pysty itse sinä kieltäydyit puhumasta lapsellisuuttasi. Olisit vastannut ja jutellut. Ymmärrän ettet uskaltanut kun et luota minun sanomiseen. Jos nyt joskus uskallat puhua niin voidaan ystävätkin mukana tulla. Kai käsität ettei ystävyys ole tällaista. En olisi uskonut kuinka lapsellinen olet. Kertonut olen sinusta ja ystävyydestämme. Uskoo sen täysin. Sinä se näytit kuinka lapsellinen voi olla. Kun kasvat aikuiseksi ja hyväksyt myös muut silloin ainoastaan tämä onnistuu. Maku meni täysin sinusta. No kun saat elämäsi kuntoon etköhän osaa tuota ystävyyttä esittää paremmin. Sinä tämän päätät. Niin kauan kun et suostu puhumaan sille et voi odottaa että minäkään uskon ystävyytesi tarkoituksiin.

Sen ystävyyden joskus on katkaissut koska nyt kyselet sen perään ikäänkuin uudelleen? Jos sinä olet syypää katkeamiseen niin sinunhan silloin on tehtävä ja osoitettava että arvostat hänen ystävyyttään ja häntä eikä toisinpäin.

Ihan tiedoksi sulle etten hyväksy kaveruuttanne. Jos olisit minulle edes vastannut olisi voitu miettiä pystyykö se olemaan. Käy tajuat kerta minulle et suostu vastaamaan edes ei se pysty silloin myöskään siihen. Typeräkö olet? Lopeta sen kiusaaminen ja aikuistu joskus. Sen piti pyytää anteeksi sinulta ja niin tekikin. Et vain tiennyt sen soittavan niin että läsnä olin. Nyt kun oudosti käyttäytyy näen että kiusaat sitä. . Kieltää se kun kysyin. Minun Jan se uskottava mitä sinä touhuat ja varsinkin luulet olevasi ystävä sille ilman minua? Hyväksyisitkö itse ukollesi tuollaista kaveria? No et varmasti joten lopeta sen kiusaaminen ja ole aikuisen ihmisen tavalla. Hävettää puolestasi ja mieti meillä yhteisiä kavereita joten nyt lopeta jo se roikkuminen siinä.

Tulee huonot vibat jos ollaan tekemisissä, halusin kokonaan irti. Olen tullut sillä tavalla itsekkääksi, että haluan elämääni vain positiivisia, rakentavia ihmissuhteita.

Aiemmin että pitää aloittaa uusi ystävyys.

Mistä aloittajalle tuli uusi alku mieleen ystävyydestä / kaveruudesta ? Eikö olisi helpompi vain soittaa tai kirjoittaa kirje juuri hänelle , eikö ole osoitetta no oliko yhteisiä tuttuja joilta voisit kysyä ? Tuli vaan mieleen ja onnea etsinnöille .

Se mikä alkoi kerran ensimmäisestä katseesta
ei lopu eikä pääty koskaan.
Mikään niin hyvä ei voi loppua.
Se on sydämessä aina.

Täällä vain jonkinlainen paha tulee aina ikäänkuin väliin.
Siksi täällä entistä vähemmän.

Mutta yllämainittu pysyy.

Sanot että jos hän joskus p y s t y y olemaan ystäväsi, kaikki ei ilmeisesti mennyt ihan putkeen.

Ystävyyskatkos on päässyt syntymään sitten niin ihanan ihmisen kanssa?

Pystyy olemaan ystäväsi? Älä hemmetti kysele tuollaisia eikö se juuri kerro sinusta paljonkin kun täällä kyselet toisen pystymisiä tai halua olla ystäväsi on takana muuta kuin ystävyys. Älä roiku toisessa jos et kykene asiaa kysymään suoraan ystävältäsi. Ai niin jos ystävä on valehdellut sulle jotain etkä pysty luottamaan sen sanomisieen ystävyydestä tai jostain muusta. Ärsyttäviä ystäviä löytyy jotka roikkuvat minussa. Pidän vähän yhteyttä ja puhun vain ja ainoastaan lyhyitä juttuja. Mutta ymmärrän että suoraan kysyen ei onnistu. Se miksi se ärsyttää minua on se että siihen liittyy muutakin. Eroon haluaisin siitäkin. Jätti se rauhaan kun Vastailen liian vähän ja annoin ymmärtää ettei aikaa nyt ole. Pakolla ei tule hyvää. Jos pakota toisen ystäväksi ei siitä hyödy. Jos sinulle ei kerro kaikkea rehellisesti silloin tiedät ettei se ystävyyttä ole milläänlailla vaan olet säälittävä ystävä joka yrittää "pakolla tupata mukaan. Näet sen jos itse jätät sen rauhaan täysin ottaa se yhteyttä kun kaipaa sinua jne. Älä roiku säälittävänä ystävänä jolle ei edes kerrota kaikkea. Toki voit tervehtiä kohteliaasti mutta älä viitsi aina roikkua toisessa kun selkeästi on antanut ymmärtää ettei kiinnosta asiasi. Ystävä on sellainen joka halutaan mukaan juttuihin mitä omassa elämässä on jne. Se myös muuten kerrotaan sille suoraan. Mutta jos välttelee huomiotta jättämistä tai pakotettuna joutuu "ymmärtämään" ei se kivalta tunnu.

Miksi toivot minun olevan yhteydessä, sillä sinullahan pitäisi olla kaikki hyvin? Oletan, että kaikki mitä viimeisen reilu vuoden aikana sinulle on tapahtunut, on juuri se mitä olet toivonut? Ja arvaan, että ei varmasti jää siihen. Mihin minua oikein tarvitset? Olen jo tarpeeksi sanonut ja tarpeeksi rikki. Tietysti, onhan minusta tarpeen tullen ollut hyötyäkin. Sitäkö haluat?

Olisiko mukavaa, että tulisin kutsuttaessa partiopoikana paikalle auttamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan silloin, kun se sinulle sopii? Olisiko sinusta hienoa tuntea hyvää oloa viettäessäsi aikaa kaverin/ystävän kanssa samalla tietäen, että toinen kärsii hiljaa sisällään? Nostaisiko se hiljainen kaipuuni itsetuntoasi? Kertoisit mitä kaikkea mielenkiintoista elämässäsi on menossa minun kärvistellessä vieressäsi? Kiitos ei. Valitsen kahdesta kivusta sen, josta on mahdollisuus ehkä toipua. Tämä ehkä tekee minusta vajavaisen, mutta tällainen olen. Itse en voisi toista kohdella ihmistä niin, että roikottaisin tätä kaverina varsinkin, jos välittäisin hänestä. Viimeksi, kun näimme, suorasanainen ”suksi kuuseen” olisi voinut auttaa ja kai ollut minua kohtaan armeliaampaa, mutta sitäkään ei tullut. Vaikka kuinka välitän, tunnen vetoa tai kaipaan, niin roikkumaan en ala, vaikka silloin tällöin tänne eksynkin tänne haaveilemaan. Sen kuitenkin sanon, että tuskin tällä tavalla olemme onnellisia tahoillamme. Kaveri/ystävä en vaan voi sinulle olla, koska oikeasti haluan niin paljon enemmän. Ota siis sinä yhteyttä, jos haluat enemmän, vaikka en siihen uskokaan, sillä silloinkin olisi epävarmaa miten tarina jatkuisi. Muuten en voi kuin toivottaa hyvää jatkoa elämääsi ja aurinkoa polullesi.

Ystävyys mitä minä ymmärrän on vapaaehtoista ja puhdasta. Siinä ei saa olla mitään muita taustalla. Jos taas olet leikkinyt ystävän kanssa niin syytä itseäsi. Ei todellista ystävää "pakoteta alisteta tai kiusata kuten sinä. Tämän kun käsität niin voit lopettaa sen "ystävänä olon. Olen jättänyt sut huomiotta jo monta kertaa. Et vain ymmärrä vihjeitä. Montako kertaa olen sinulle "kommentoinut tai edes tykännyt? Kun älyät viimein tämän ja jätät rauhaan niin helpottaa sinuakin. En tule olemaan sun ystävä edes vaikka kuinka kuvittelet asioita. Minä tämän tuhosin ja myönnän. Kerron ehkä joskus sen totuuden kun saan rauhan. Sovitaan nyt niin otan yhteyttä sinuun kun se sopii mulle. Sopiiko näin? Se miksen pysty jääköön minun taakseni. Toki myönnän ne valheet joskus. Mut nyt en voi enkä kykene joten jätä jo viimein rauhaan. Tiedän sinun minua seuraavan ja varsinkin myös muita. Minua ei kiinnosta enään kerta leikkiin ryhdyit mutta sinun mokasi se oli ei minun.

Rakastan häntä ja olen mieluummin ystävä, kuin en sitäkään.

Et voi sitä tietää kun et toista tunne. Kauniisti sanottu kuitenkin. Harva kuulee tuollaista koskaan

Turhaan itseäni satuttaisin. Siksi hyvästi on mulle parempi vaihtoehto. T. P(m)

Aloitus ei ole minulta. Eikä minulle ole mitenkään välttämätöntä pitää elämässäni
"Jäätikköapinaa" / T.P:ta. Emmehän ole olleet yhteydessä vuosikausiin. Haluan välini häneen selviksi, jotta nettikiusaaminen loppuu.

Mulle ok jos ystäviä, kuuntelen mielelläni, enkä eikä hänkään ole mitenkään muutenkaan kumpikaan ollut mitään vaatimassa mitenkään, ylipäätään,
Jos hän tulisi mihin vaan olisin mielissäni, tietenkään mitenkään syvemmin tuntematta varauksella, enkä sano että mitenkään tekemisissä pakko olisi olla jos parisuhteessa, mutta että kumminkin jotenkin hyvän päivän tuttuja edes jotenkin, sillä olemmehan me molemmat olemassa. Koskaan kuitenkaan mitenkään enempää arvuuttelematta mitenkä itse kukin näistä asioista ajattelee.

Emme tule olemaan ystäviä koskaan. Niin tämä vain menee. Se on ainoastaan joko tai.

En minäkään halua. Haluan, että rakastaisi minua.

Voi olla, että meistä ei tule ystäviä. Syy siihen on se, että minä en kykene siihen, ei se, että sinä et kykene siihen. Niin nämä kaikki asiat lopulta osuvat minun omaan nilkkaani. Jotenkin minustakin tuntuu, että ystävyys sulaapois. Sen perusteet eivät pidä. Tuntuu, että tämä kaikki menee alta pois. Mitä tulee tilalle? Etäisyyttä, realistista etäisyyttä. Hyvä niin. Odotan sitä. Annan asioiden tapahtua päässäni.

Minä en ymmärrä sitä, että en osaa ottaa tätä tosissani. Se on varmasti häiriintynyttä minussa. Toivoisin voivani muuttaa sen jotenkin. Tiedän vain sen, että tässä sinä menet edeltä ja minä tulen perässä. Näet tämän tilanteen paremmin kuin minä. Ehdota sinä siis jotakin meidän suhdetta korjaavaa. Niin sen pitää mennä.

En. Kaveruus tms. vain sattuisi liikaa. Hyvät jatkot.

Pilasit kaikki täällä palstalla.
Ihan itse.