Heh ja huh, eilen kierreltyäni hehtaarihallin ympäri ja ristiin rastiinkin, pysähdyin hetkeksi hengähtämään, ennen kassoille siirtymistä .
Eikös siinä nuori sirkeä tyttönen tarjonnut pientä kotisirkka välipalaa jugurttikastikkeen kekoryppäänä. Kysyessän niiden alkuperämaata, ovat kuulema kasvatettuja Belgiassa, vai oliko Hollanti.
Niinpä niin, ilmasto bisneksestähän tuo käy,.. heh heh, lentäen Pohjolan perälle, kiiruusti tuotettuja,.. tietenkin,.. tuoreimmillaan,..
Vilkaisin pikkuötököitä, eikä muromainen rapeus oikein saanut vettä kielelleni nousemaan. Jo siihen tuli toinen naisasiakas ja kiltisti lusikoi maistiaisen ihan ilmeettömänä 😀 Nyt minua jo nauratti tuo aulius, ja kerroin olleeni lihantuottaja aikanaan, joten kannustan vielä kotimaisia siipi ja- lihakarjan tuottajia valinnoillani. Onhan noissa kotisirkoissa proteiinimäärä korkea, mikäpä niitä estäisi lisäämästä ravintolajikkeisiin, etanoiden sammakonreisien ja vedenelävien joukkoon.
Muistui tässä mieleeni Alankomaista lähtenyt lampaanaivojen hyötykäyttö karjanrehussa, joka aikanaan aiheutti "hullun lehmän tautia" eurooppalaisessa lihakarjassa.
Tänään onkin hyvä ettei jäänyt pyryn sekaan kauppareissuni, aamupäivä lie paras aika meille kiireettömille.
Heippa ja iloisen talvista tunnelmaa!
Eikös siinä nuori sirkeä tyttönen tarjonnut pientä kotisirkka välipalaa jugurttikastikkeen kekoryppäänä. Kysyessän niiden alkuperämaata, ovat kuulema kasvatettuja Belgiassa, vai oliko Hollanti.
Niinpä niin, ilmasto bisneksestähän tuo käy,.. heh heh, lentäen Pohjolan perälle, kiiruusti tuotettuja,.. tietenkin,.. tuoreimmillaan,..
Vilkaisin pikkuötököitä, eikä muromainen rapeus oikein saanut vettä kielelleni nousemaan. Jo siihen tuli toinen naisasiakas ja kiltisti lusikoi maistiaisen ihan ilmeettömänä 😀 Nyt minua jo nauratti tuo aulius, ja kerroin olleeni lihantuottaja aikanaan, joten kannustan vielä kotimaisia siipi ja- lihakarjan tuottajia valinnoillani. Onhan noissa kotisirkoissa proteiinimäärä korkea, mikäpä niitä estäisi lisäämästä ravintolajikkeisiin, etanoiden sammakonreisien ja vedenelävien joukkoon.
Muistui tässä mieleeni Alankomaista lähtenyt lampaanaivojen hyötykäyttö karjanrehussa, joka aikanaan aiheutti "hullun lehmän tautia" eurooppalaisessa lihakarjassa.
Tänään onkin hyvä ettei jäänyt pyryn sekaan kauppareissuni, aamupäivä lie paras aika meille kiireettömille.
Heippa ja iloisen talvista tunnelmaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomessa ollaan kyselyjen mukaan yllättävän myönteisiä hyönteisruuan suhteen, ei siis olla ennakkoluuloisia kaiken uuden edessä. :) Itse olisin valmis kokeilemaan hyönteisjauhetta, voisin lisätä sitä sämpylätaikinaan, koska ainakin paahdetussa heinäsirkassa on kuulemma pähkinäinen maku. Olen vegaaninuoreni myötä oppinut käyttämään pähkinöitä ruuanlaitossa ja manteleiden suurkuluttaja olen aina ollut. Nyt opiskelemaan lähdettyä tämä lapsenlapsi on palannut terveelliseen sekaruokavalioon , kala ja vaalea liha maistuvat , saimme kuitenkin monta ideaa kasvikunnan tuotteiden käytöstä pysyvästi myös mummolan ruokatalouteen.
Suomessakin on sirkkafarmeja, Espoosta luin jo ennen kuin kaupallisena ravintona tuli luvalliseksi, alkuun sirkkoja myytiinkin koristetuotteina. Toukka on niin vastenmielisen näköinen ja tuntuinen, niitä on tottunut puutarhastaankin inhoten torjumaan, en pystyisi edes katsomaan lautasellani. Mutta ajatellaanpas : mitä muuta omenakääriäinen syö kuin omenaa, eikö se ole silloin omenan makuinen :). Olisittepa nähneet, miten eräänä kesänä kirkkaanvihreä karviaspistiäisarmeija rouskutti karviaispensaan lehdettömäksi puolessa päivässä, ei yhtään auttanut mäntysuovalla hukutusyritykset. Pensas poltettiin ja maa vaihdettiin sen kohdalta, onneksi ei levinnyt herukoihin. Pikkulintuja suositaan pihapiirissä, mutta kaipa näitä ötököitä oli vaan kerralla liikaa . Muurahaisenmunat kelpaavat ainakin käpytikalle ja ovat varmaan ravinteikkaita, kun mesikämmeniäkin houkuttelevat.
Nyt otsot uinuvat talvipesissään, ja täälläkin sai herätä valkeaan talvimaisemaan. Mustanmaan päivien jälkeen saa taas kokea kuin ensilumen taikana tällaiset hetket .