Onko kenelläkään kokemusta siitä, että nuoruudenihastuksen näkeminen monen vuoden jälkeen on tuonut uudelleen ihastumisen tunteita esille? Millaista se on ollut? Ja ovatko uudet tunteet aitoja vai ovatko ne muistutus menneestä? Miltä se on tuntunut? Vaikka koskaan et hänen kanssaan ole nuoruudessa ollutkaan.
Toisaalta, haluaisitko tavata nuoruudenihastuksesi? Haluaisitko tietää, mitä hänelle kuuluu? Vai ajatteletko, että menneet ovat menneitä?
Toisaalta, haluaisitko tavata nuoruudenihastuksesi? Haluaisitko tietää, mitä hänelle kuuluu? Vai ajatteletko, että menneet ovat menneitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hmmm, kyllähän se voi edelleen kiinnostaa, kokeilemalla tietää, ovatko tunteet aitoja. Jos on joskus ihastunut, voi sama tapahtua uudestaan, sama ihminenhän se siinä on, jalostuneena, kantit pyöristyneinä.
Tunteet aitoja? Jos tunnet niitä, niin ne on aitoja.
Tää oli hyvä miten voisi tuntea epäaitoja tunteita? Nykyaikana kun kaikkia psykologeja sun muita koulutetaan niin maailma on tullut sellaiseksi että etsitään jotain syvempiä totuuksia asioista jotka ovat yksinkertaisia.
Fyysinen vammakin saattaa olla psykologin mielestä seurausta jostain mentaalisesta ongelmasta tietenkin tällainen ajattelu loukkaa ihmisiä mutta rahastahan loppujen lopuksi on kaikesta kyse. Oppikirjatkin ovat rahan vuoksi tehty ja olisi hyvä pitää se seikka mielessä.
Useasti kuitenkin historia on todistanut että se mitä ennen on luultu totuudeksi osoittautuu lopulta vääräksi tiedoksi.
Itse asiassa monet fyysiset krempat ja kolotukset jopa vakavammat fyysiset sairaudet ovat henkistä alkuperää. Esimerkiksi suuri osa selkävaivoista on henkisiä.
Aivan eli jos työ on sellaista että lapioidaan joka päivä ja tehdään samaa liikettä vaikkapa selän kiertyessä vasemmalle niin työasennoissa ei ole ongelma vaan päässä on vikaa?
Jotenkin tuntuu siltä ettei enää haluta ottaa vastuuta mistään esim. Aikoinaan kun lyijyllinen bensiini tuli käyttöön ihmiset sairastuivat ja todettiin sairastumisien johtuvan lyijystä.
Nykyään tämänkaltaisissa ongelmissa puhuttaisiin mentaalisesta ongelmasta koska johtajilla on vastuullinen työ mutta ei haluta vastuuta ottaa otetaan vain korkea palkka. Olisihan se kallista jos työntekijä työstä sairastuisi eli vääristellään asioita ja päästään halvemmalla totuudesta osa totta osa valhetta niin ei koskaan voi tietää oikeaa totuutta.
Sellainenkin ajatus vielä että ihmiset laitetaan jo 7 vuoden iässä istumaan tuntikausiksi niin että vartalo on linkussa. Ihmisen vartaloa ei ole tarkoitettu olemaan sellaisessa asennossa. Asento on pakollinen 9 vuotta ja vain siksi koska halutaan aivopestä orjia tuottamaan rahaa valtiolle.
EKSYiTTE AIHEESTA,
Toinen kysyi nuoruudenihastuksen kohtaamisesta, Aloittajalle jos tapaat hänet silloin tiedät mitä se sinun kohdalla tarkoittaa... sitä ei kukaan voi sinulle kertoa.
Kirjaa ylös itselles mitä tunsit aikoinaan, mitä jäit kaipaamaan ja mitä odotat
Mitkä asiat sinulle yleensäkin on tärkeitä, mitä toivot suhteesta ja mitä itse oot valmis tekeen ja panostamaan suhteen eteen jos sellainen aukeaa.
Ja jos on mahdollista tapaa hänet luonnollisessa neutraalisti ympäristössä (silloin et aseta mitään ennakko tilanteita ja odotuksia tai paineita kummallekaan) ja puhu kysele mitä hänen elämään on kuulunut ja kerro omastakin, ja jos siellä on jotain yhteistä säveltä niin kuka tietää, voihan siitä syntyä jotain todellista, mut jos näyttää et elämän linjat menee erisuuntiin, niin silloin olet vapaampi tarttumaan niihin tilanteisiin ja ihmisiin jotka vastaa tätä päivää,
Ja jos keskustelun myötä muutat jotain kirjaamista toiveita puoleen ja toiseen niin se selventää sinulle itselle mitä ja millaista suhdetta toivot ja onko se hän jonka haluat vierelle vai joku toinen
No jos ajallisesti alkaa olla 15-20 vuotta kulunut, niin kyllä ne yleensä ovat menneitä nostalgisia havinoita. Tosin jos ei nykyisellään ollenkaan ole suhteessa, niin voishan sitä entistä ihastusta nähdessään ihan kokeilumielessä jotain suhteen tapaista yrittää viritelläkin. EIhän siinä menetä mitään.
Tapasin kesällä naisen jonka kanssa 17 vuotiaana rakastuttiin toisimme, koskaan en unohda sitä kesää jota vietimme juuri hankkimani tuutin eli Honda 750 selässä, varsinkin kauniit kesäyöt olivat jotain sellaista huumaa mitä ei koskaan saa enää kokea. Tuli eteen armeija ja jotain vain tapahtui, suhteemme päättyi, lieko poltettu liian tulisena loppuun. Tapasin tämän nuoruuden rakkaani sattumalta tuttavani luona ollessani työmatkalla Tukholmassa, hän oli 6kymppinen tavallinen nainen, neljän aikuisen lapsen ruotsalaistunut ja pyylevöitynyt nainen joka ei ollut se muistojeni ihana lumoava kaunotar jota olin joskus palvonut. Jotenkin tuntui että jokin illuusio särkyi ja jälkeenpäin mielessä on ollut että olisi ollut paljon parempi ettemme olisi tavanneet tuolla matkalla.
Olimme ystäviä, jollaintasolla ehkä ihastuneita, mutta emme silloin tajunneet sitä. Vasta kun oli ns. myöhäistä huomasin asian.
Luultavasti hänen tapaamisensa saisi mieleni kuohumaan vaikka viime näkemisestä on kulunut yli 15 vuotta. Taidan ikävöidä häntä, miestä,
jonka kanssa yhteinen surullinen muisto.
Mikä se muisto on?
Mistäpäin kyselet ?
Ei varmaan pelkkä ihastus sillä tavalla säily? Ei ainakaan minulla. Mutta yhtä ihmistä en koskaan voinut täysin unohtaa. Aina välillä mietin, mitä hänelle kuuluu ja miltä tuntuisi, jos nähtäisiin. Toivoin aina, että joskus näkisin, mutta sitä ei tapahtunut vuosiin. Kunnes sitten lopulta törmättiin ja juteltiin niitä näitä. Siinä hetkessä en kokenut mitään järisyttävää tunnetta. Luulin, ettei minulla ollut enää erityisiä tunteita häneen, mutta ystävällisen lämpimiä kyllä ja tuntui kuin ei olisi aikaa välissä mennytkään. Mutta sen kohtaamisen jälkeen hän on ollut jatkuvasti mielessäni. En vain saa häntä pysymään poissa sieltä. Yritän tai en yritä, siellä on ja pysyy. En oikein käsitä... Tämä on jo rasittavaa.