olen pehmitellyt avomiestäni nyt n.puolisenvuotta, vähän vaan kiusoittelu mielessäkin että tehtäskö vauva...ja hän lämpeni ajatukselle tuossa parisen kuukkautta sitten.nyt kun ei "ekalla yrityksellä" tärpännyt niin ei millään malttaisi odottaa seuraavaa otollisinta aikaa...ja tuossa vauvakuumeilun alussa olisin ollut valmis odotteleen miehenikin suostumusta vaikka vuosia,kun nuori vielä olen:)ja nyt en meinaa housuis pysyy!
on se vaan kumma:)
nuorineiti
3603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen, alussa hehkuttaa heti kun alkaa pieniäkin oireita muka ilmaantua.
Mutta usko pois, se ilo ja odotus ei jaksa kauaa pysyä vireessä, jos joutuu vuosia yrittämään.
Toivottavasti teillä käy paremmin!
Vauvaonnea!
saattaa ollakkin vuosien odottelu tai ei ollenkaan.johtuen avomieheni vuosia kestäneestä lääkkeiden väärinkäytöstä mutta mahdollisuuksia on kuitenkin.ja en vielä aijo murehtia vaikka pienipelko kyllä onkin.kaikella on tapana järjestyä,teilläkin:)ei ehkä niin kuin toivoo mutta kyllä kaikelle löytyy aina tarkoitus jonka huomaa vasta myöhemmin.olen huomannut sen kun elämä on heitellyt suuntaan ja toiseen.
mä myös odotan ihmettä että tärppäis heti. itse olen halunnut vauvaa jo vuosia, mies lämpeni ajatukselle vasta äsken. mutta mitäpä sitä muuta voi kuin odottaa ja yrittää olla stressaamatta. niin kai se paras tulos syntyy=)))