haluan kertoa teille oman synnytykseni mikä ei mennyt niin kuin piti.. mulla on ennestään 1v3kk poika jonka kaksois veli kuoli kätkyt kuolemaan.. kun siitä sitten selvittiin niin alettiin hankkia uutta vauvaa pojan kaveriksi.. kaikki suju hyvin 26rv asti..kunnes äkkiä alko kauheat kivut.. siitä on nyt vähän yli pari viikkoa aikaa.. kuiteski.. aamulla alko polttaa mahan pohjasta..ja kaikki oli vaan sitä mieltä että mulla on vaan pissa tulehdus.. ajattelin niin itsekki koska kipu laantu.. ja ei ollut kovaa.. tilasin itselleni lääkärin ajan.. no tietysti sinnekki pääsi vasta 3 tunnin päästä.. odottelin sinne sitten ja kivut koveni vaan.. kun sinne mieheni kanssa pääsin..käveleminen oli jo vaikeeta..aloin epäiilä että synnytys on alkanu.. mutta lääkärihän oli ihan eri mieltä.. ää..ei tää täältä synny.. ei ole auki.. mutta tunsi vatsassani oudon möykyn.. mutta mitäpä se siihen.. kehotti menee hämeen linnaan.. että voitte jo samana päivänä käydä ettei VÄLTTÄMÄTTÄ kannata odottaa huomiseen(jon niin oisin tehny oisin luultavasti historiaa) no sanoin miehelleni että mennään heti vaan.. onneksi mentii.. meillä oli noin tunnin matka ja keli huono.. puolessa välissä matkaa kivut oli sietämättömät.. ja alko ponnistuttaa.. pelästyin hirveästi kun tajusin että se meinaa syntyä.. yritin kaikin tavoin olla ponnistamatta ja taistella kipuja vastaan..se oli hirveetä.. sanoin miehelleni että jos kuolen pidä huoli janista.. aavistelin pahaa.. pian päästiin sairaalaan ja olin kipeä.. onneksi ensimmäinen ihminen kun näin olin kätilö..kyllä helpotti.. selvis että kohdun suu oli täysin auki ja suoaa päätä saliin.. kaikki tapahtu äkkiä.. ruiskuja ja lääkkeitä lääkäreitä tuli joka puolelta..mitään kivunlievitystä en tietenkään saanut kuten en ensimmäisestä synnytksestäkää.. tiesin että mussa on jotain vikaa.. aloin kramppamaan supistelujen aikana ja selvisi että olen kuumeessa.. no vihdoinki kun aloin ponnistaa.. tiesin jo siinä vaiheessa mitä tulemaan piti.. syke oli kuulunut sairaalaan menties..mutta ennen ponnistelua monitorit revittii pois ja mieheni tiesi siinä vaiheessa että vauva oli menehtynyt.. mutta siinä vaiheessa minä tein työtä käskettyä tietämättömänä mistään ja ponnistin.. vauva ja istukka tuli yhtä aikaa.. vauvan annettiin vaan luiskahtaa naamalleen..tiesin että se ei selvinny.. eivät edes ruvenneet elvyttämää.. syynä vauvan kuolemaan oli istukan ennen aikainen irtoaminen.. se oli niin kaunis pieni 800g poika vauva.. en voinut ymmärtää koko tapahtunutta aluksi..oli niin tyhjä olo. kaikki kärsimys ihan turhaan.. ensimmäinen ajatus oli etten tee ikinä lapsia enään..olinhan jo kaksi menettänyt.. tuska oli kauhea..onneksi olen toipunut hyvin ja poikani pitää minut järjissä.. silti kaipaan pientä vauvaani mikä oli niin kovin kaunis.. hautajaiset on kohta.. sitten se on lopullista.. pistää ajattelemaan että miksi narkomaanit saa terveitä lapsia.. ja eivät ees hoida niitä vaan ovat ali ravittuja ym.. minä joka rakastan lapsia ja oisi tarjottavaa.. voi käydä näin.. olen 21.v ja minulla oisi jo 3 lasta jos kaikki ois hengissä.. mutta minulla on yksi jäljellä mikä on maailman suloisin poika.. moni ajattelee varmaan että olen ehkä itsekäs tai jotain..mutta ei..olen vaan lasta kaipaava äiti joka haluaisi terveen kauniin lapsen..vaan uskaltaako sitä enään yrittää..kuinka paljon ihminen kestää.. jos kohtalo tovereita kuulisin mieluusti teidän tarinanne..ottakaa kantaa...
kauhea synnytys
katjuska
71719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voimia sinulle ja perheellesi.En osaa oikein muuten lohduttaa,liikutuin niin totaalisesti kirjoituksestasi.
Toivon teidän perheelle voimia ja jaksamista näiden kipeiden asioiden keskellä. Itkettää...en osaa oikein lohduttaa..
Voimia ja jaksamista sinne teille...on todella ikävä kuulla :´(
Olen sanaton.
sydäntä murskaavaa luettavaa..jos voisin ottaisin surusi kannettavakseni..en tiedä miksi narkomaanit saa terveitä lapsia ehkä kohtalon ivaa.itselläni on 2kk ikäinen vauva ja ajatuskin et se olis nukkunut pois..sattuu varmasti ja lujaa,en voi edes kuvitella kuinka paljon.et sä mitään itsekäs ole varmasti rakatat lastasi ja olisit rakastanut niitä toisiakin jos jumala olis suonut heidän elää.on luonnollista että haluaa useamman lapsen ja sinullakin on siihen oikeus.aika arpeuttaa haavat ehkä ajan kuluessa uskaltaa yrittää pojallenne siskoa tai veljeä.lääkärin käytös ihmetyttää,jos se olis ottanut sut vakavasti sinähän se tiedät omasta kehostasi onko kaikki hyvin vai ei.ei lääkäri vaan sinä!varmasti olet asiaa pohtinutkin,anteeksi ku asiasta muistutan..kiitoksia kauniista ja surullisesta tarinasta,tämä vaikutti minuun syvästi ja niin paljon et omat "kitinät" jää ja olen onnellinen siitä mitä minulla on.
Otan osaa ja olen pahoillani puolestasi. Riittäviä sanoja ei ole nyt olemassa...Pääasia, ettet syytä mistään itseäsi. Kaikki tässä elämässä ei mene aina oikeudenmukaisesti, mikä on myös minun mielestäni kamalaa. Yritä jaksaa eteen päin...*halauksia*
Osittain, mut meidän tarina sai paremman lopun, laps on nyt 16v mut leikattiin terveyskeskuksessa hätä sektiolla ihan vaan terveyskeskus lääkäri leikkas ku ei ollu aikaa muuhun muuten ois henki lähteny kummaltaki, lähimpään isompaan sairaalaan oli 300km.Mulla istukan osittainen irtoaminen aiheutti mielettömän veren vuodon mikä ehkä pelasti meidät. Lapsen piti olla kuollu mut niin vaan selvis hengissä 4 pisteen lapsena, edes happivajauksesta ei tullu vaurioita aivoihin. Kaikki tapahtu rvk34 ja olin silloin 18v, nyt odotan viidettäni.
itkin ja luin kirjoituksesi. tuntuu ettei elämä ole oikeudenmukainen. eikö kaksospojan menettämisessä olisi ollut jo tarpeeksi surua ja murhetta? miksi meni vielä kolmaskin vauva? varmaan olette miettineet näitä samoja kysymyksiä. uskon, että kaikella on jokin tarkoitus, mutta nyt ei järki sano että mikähän tarkoitus tällä on?! olet nuori mutta valtavan vahva ihminen, ja niin on varmaan miehesikin. tukekaa toisianne ja hoivatkaa pientä Jania. voimia teille todella paljon.
kun aika on siihen sopiva, uskallatte varmasti yrittää vielä pientä siskoa tai veljeä Janille.