Olen kuin pesusieni, otan kaiken vastaa, kärsin

Olen joutunut kokemaan viime aikoina, mutta myös edellisinä vuosina melko samantyyppistä menoa enkä pääse yli laisinkaan. Joudun jatkuvasti miettimään, tekemään päätöksiä esim. mitä seuraavaksi.. Mua kiusataan mun luonteen, käyttäytymisen, käytännön töiden, ulkonäön takia niin koulussa niin myös kotona että ulkona. Ihan sama minne menen saan kuulla vain negatiivista. Jopa kaverinikin väittää että en osaa puhua edes suomea hyvin, että se on mukamas outoa. Siskoni itse asiassa iso siskoni hän käyttää luonnetta ja käyttäytymistäni hyödyksi kun haukkuu mua. Joudun aina kuulemaan että olisin todellinen huora, eikä mulla ole ystäviäkään vaikka käynkin toisen asteen koulutusta. Olen mielestäni hyvin hiljainen, ystävällinen, mukava ja omistan khyllä muutamat kaveritkin. Mutta tapailen hyviä kavereitani vain joillakin kurssien tunneilla, tai koe viikkojen jälkeen tai lomilla. Olisi enemmänkin aikaa, jos en ottaisi koulua niin vakavasti, mutta ajattelen vain tulevaisuuden takia sen tärkeyttä.

Myönnän, että ylpeilen joskus asioista todella paljonkin vain siksi että saisin mielihyvää onnistumisista. Joskus saatan tehdä aika isoja virheitä, mutta tiedän että kaikki tekee joskus virheitä, mutta jtnkin mun virheet niin ne vaikuttaa ympärillä oleviin henkilöihin aina merkittävästi tai jopa negatiivisesti. Kuten esim. keitän porkkanaita tai perunoita ja en muista miten niitä oikeasti keitettiinkään ja lopulta käy niin että keitetyt jää raa'oiksi. Saan kuulla piilovittuilua, jatkuvaa näsävittuilua. Mua inhottaa ku mua verrataan aina johonkin ja sit käytetään kaikenlaista edesaikaisia tapahtumia hyödyksi. Jotenkin mun ympärillä olevat henkilöt eivät tunne mielipahaa, tai huonoa käytöstä, että toinen oikeasti voi romahtaa. Mietin välillä että eks heillä ole tunteita! Joskus vaa käperryn miettimään asioita liian kauaksi aikaa, saatan ehkä itkeäkin, jos perseemmin meni. Joo mä itken asioista välillä.

Toinen tilanne on kun jtn sanon vahingossa väärin, niin siitä henkilöt ympärilläni vetävät jätti kilarit ja mä saan kuulla sellaiset puolen tunnin saarnat siitä, mitä oikeasti se tietty sana tarkoittaa. Mun perhe taas ei tee asioille mtn, mitä mä saan kokea, joudun kokoaja olee vahva ja vaa ottaa vastaa kurapaskan. Olen valittanut asioista ihan kasvotusten kaikille näille ketkä kiusaa mua jatkuvasti, mutta kaikki valitukset ovat menneet kuin olisi puhunut seinälle. Olen koulussa ajatellut, että vois mennä puhumaan, mutta toisaalta en haluaisi. Sillä koulussani työskentelee yks kuraattori, mutta se ei mun mielestä vaikuta khyllä kovin hyvältä henkilöltä , jolle vois puhua. Ku olen kuullut monia asioita, että pikku asiat se saa hoidettua kuten koulukiusaamisen, mutta sellaset asiat, mitkä tapahtuu koulun ulkopuolella niihin asioihin ei se henkilö pysty vaikuttamaan. Ainoastaan ehkä pika puheella lyhyesti kannustamalla, mutta nyt ei khyllä kannustukset helpota oloani. Olen myös kertonut kaikille hyville kavereilleni tästä, pyrkinyt olemaan aina heidän kanssaan, jos satun jonkun kanssa samoille linjoille. Mutta aina nämä kaverit eivät just huonoina aikoina satu olee paikalla tai ehdi jutella esim. whapis. Ja joudun yksikseen käymään lävitse aivojeni kanssa tapahtumia.

En tiedä, kelle mun pitäs avautua kasvotusten kun en tunne hyvien kavereiden lisäksi ketää luotettavaa henkilöä, joka osais neuvoa. Toivottavasti täältä joku tuntematon osais auttaa mua tai kertoa miten mun pitäs reagoida ens kerralla ku tulee taas negatiivista palautetta?
Ilmianna
Jaa

3 Vastausta



Kuule, olet aika hermostunut mikä on ihan ymmärrettävää, mutta elämässä täytyy ottaa riskejä! Oli miten paljon huonoa palautetta koulun kuraattorilta silti ei se sun elämää kaada yksi käynti vai kaataako? Oma kokemus yhestä käynnistä saa, joten vielä voit ihan mennä ja kertoa tilanteen! Mä kyllä uskon, että asia otetaan vakavasti siellä, kun vielä kotonakin huonosti menee!
En usko, että koko elämäsi pyörii koulussa, että voit kyllä viikonloppuna pientä vapaata tehdä ja olla kavereittesi kanssa! Tuskin hekään ovat koulukirjojen maailmassa 24/7. Jatkossa ehdotan ei-kiinnostunutta tyyliä tai tilanteesta pois lähtemistä. Sun ei tarvitse todellakaan kuunnella paskanjaarittelua tai negatiivisen palautteen huomiointia. Mä tiedän, että joillekin se vain tapahtuu, että kaikki vaa väkisin mieleen jää eikä pääse pois. Ja jos siskos yrittää palautetta antaa olet vain kuin et näkiskää häntä eli katsot johoki muuhu suuntaan ja jos jaarittelu tulee olee pitkä tai tunnet niin, niin harpot tilanteesta pois. Mutta älä todellakaa ala harrastamaan riitaa sen kanssa, koska et hyödy itse mtn vaan saat 2-kertaisen paskan niskaan seuraavalla kerralla, jos olet vähä herkkä. Koulussa voit kaverilles sanoa, joka väittää kielipuhettas oudoksi vielä seuraavan kerran, suosittelisin harkitsemaan että et puhu henkilölle enää ja jätät vain sen! Kuka jaksaa kuunnella päivästä toiseen sellaista palutteen kuuntelemisesta, no ei kukaan. Aina voi lopettaa kuten jättämällä taakse sen erään. Tosin en tiedä oliks musta apua sillain hirveest, mut toivon kuitenkin että sul menis paremmin, ku jouluki tulossa! :3
Ilmianna
Jaa
Vaikutat syvälliseltä pohtijalta joka on hieno piirre.Valitettavasti jotkut ihmiset käyttää kiltteyttä hyväksi ja kiusaavat mutta niin ei tarvi olla,päätä ettet ole enää se pesusieni jonka päälle likasankoa kaadetaan.Itseäsi ei tarvi muuttaa mutta puolustaa saat,haukkumisille voit esittää kuuromykkää tai sit laukoa jotain nasevaa takasin niin et kiusaaja onkin se nolattu.Ja se et kuinka nyt puhutkin sanoja niin se ei oo mitään väärin mitä muut väittää se on vain sun persoonaa.Voimahalit täältä jostakin😊
Ilmianna
Jaa
Terapia ymsyms. Koettu toimivaksi.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Olen kuin pesusieni, otan kaiken vastaa, kärsin

Olen joutunut kokemaan viime aikoina, mutta myös edellisinä vuosina melko samantyyppistä menoa enkä pääse yli laisinkaan. Joudun jatkuvasti miettimään, tekemään päätöksiä esim. mitä seuraavaksi.. Mua kiusataan mun luonteen, käyttäytymisen, käytännön töiden, ulkonäön takia niin koulussa niin myös kotona että ulkona. Ihan sama minne menen saan kuulla vain negatiivista. Jopa kaverinikin väittää että en osaa puhua edes suomea hyvin, että se on mukamas outoa. Siskoni itse asiassa iso siskoni hän käyttää luonnetta ja käyttäytymistäni hyödyksi kun haukkuu mua. Joudun aina kuulemaan että olisin todellinen huora, eikä mulla ole ystäviäkään vaikka käynkin toisen asteen koulutusta. Olen mielestäni hyvin hiljainen, ystävällinen, mukava ja omistan khyllä muutamat kaveritkin. Mutta tapailen hyviä kavereitani vain joillakin kurssien tunneilla, tai koe viikkojen jälkeen tai lomilla. Olisi enemmänkin aikaa, jos en ottaisi koulua niin vakavasti, mutta ajattelen vain tulevaisuuden takia sen tärkeyttä.

Myönnän, että ylpeilen joskus asioista todella paljonkin vain siksi että saisin mielihyvää onnistumisista. Joskus saatan tehdä aika isoja virheitä, mutta tiedän että kaikki tekee joskus virheitä, mutta jtnkin mun virheet niin ne vaikuttaa ympärillä oleviin henkilöihin aina merkittävästi tai jopa negatiivisesti. Kuten esim. keitän porkkanaita tai perunoita ja en muista miten niitä oikeasti keitettiinkään ja lopulta käy niin että keitetyt jää raa'oiksi. Saan kuulla piilovittuilua, jatkuvaa näsävittuilua. Mua inhottaa ku mua verrataan aina johonkin ja sit käytetään kaikenlaista edesaikaisia tapahtumia hyödyksi. Jotenkin mun ympärillä olevat henkilöt eivät tunne mielipahaa, tai huonoa käytöstä, että toinen oikeasti voi romahtaa. Mietin välillä että eks heillä ole tunteita! Joskus vaa käperryn miettimään asioita liian kauaksi aikaa, saatan ehkä itkeäkin, jos perseemmin meni. Joo mä itken asioista välillä.

Toinen tilanne on kun jtn sanon vahingossa väärin, niin siitä henkilöt ympärilläni vetävät jätti kilarit ja mä saan kuulla sellaiset puolen tunnin saarnat siitä, mitä oikeasti se tietty sana tarkoittaa. Mun perhe taas ei tee asioille mtn, mitä mä saan kokea, joudun kokoaja olee vahva ja vaa ottaa vastaa kurapaskan. Olen valittanut asioista ihan kasvotusten kaikille näille ketkä kiusaa mua jatkuvasti, mutta kaikki valitukset ovat menneet kuin olisi puhunut seinälle. Olen koulussa ajatellut, että vois mennä puhumaan, mutta toisaalta en haluaisi. Sillä koulussani työskentelee yks kuraattori, mutta se ei mun mielestä vaikuta khyllä kovin hyvältä henkilöltä , jolle vois puhua. Ku olen kuullut monia asioita, että pikku asiat se saa hoidettua kuten koulukiusaamisen, mutta sellaset asiat, mitkä tapahtuu koulun ulkopuolella niihin asioihin ei se henkilö pysty vaikuttamaan. Ainoastaan ehkä pika puheella lyhyesti kannustamalla, mutta nyt ei khyllä kannustukset helpota oloani. Olen myös kertonut kaikille hyville kavereilleni tästä, pyrkinyt olemaan aina heidän kanssaan, jos satun jonkun kanssa samoille linjoille. Mutta aina nämä kaverit eivät just huonoina aikoina satu olee paikalla tai ehdi jutella esim. whapis. Ja joudun yksikseen käymään lävitse aivojeni kanssa tapahtumia.

En tiedä, kelle mun pitäs avautua kasvotusten kun en tunne hyvien kavereiden lisäksi ketää luotettavaa henkilöä, joka osais neuvoa. Toivottavasti täältä joku tuntematon osais auttaa mua tai kertoa miten mun pitäs reagoida ens kerralla ku tulee taas negatiivista palautetta?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta