Olen kuin pesusieni, otan kaiken vastaa, kärsin

Olen joutunut kokemaan viime aikoina, mutta myös edellisinä vuosina melko samantyyppistä menoa enkä pääse yli laisinkaan. Joudun jatkuvasti miettimään, tekemään päätöksiä esim. mitä seuraavaksi.. Mua kiusataan mun luonteen, käyttäytymisen, käytännön töiden, ulkonäön takia niin koulussa niin myös kotona että ulkona. Ihan sama minne menen saan kuulla vain negatiivista. Jopa kaverinikin väittää että en osaa puhua edes suomea hyvin, että se on mukamas outoa. Siskoni itse asiassa iso siskoni hän käyttää luonnetta ja käyttäytymistäni hyödyksi kun haukkuu mua. Joudun aina kuulemaan että olisin todellinen huora, eikä mulla ole ystäviäkään vaikka käynkin toisen asteen koulutusta. Olen mielestäni hyvin hiljainen, ystävällinen, mukava ja omistan khyllä muutamat kaveritkin. Mutta tapailen hyviä kavereitani vain joillakin kurssien tunneilla, tai koe viikkojen jälkeen tai lomilla. Olisi enemmänkin aikaa, jos en ottaisi koulua niin vakavasti, mutta ajattelen vain tulevaisuuden takia sen tärkeyttä.

Myönnän, että ylpeilen joskus asioista todella paljonkin vain siksi että saisin mielihyvää onnistumisista. Joskus saatan tehdä aika isoja virheitä, mutta tiedän että kaikki tekee joskus virheitä, mutta jtnkin mun virheet niin ne vaikuttaa ympärillä oleviin henkilöihin aina merkittävästi tai jopa negatiivisesti. Kuten esim. keitän porkkanaita tai perunoita ja en muista miten niitä oikeasti keitettiinkään ja lopulta käy niin että keitetyt jää raa'oiksi. Saan kuulla piilovittuilua, jatkuvaa näsävittuilua. Mua inhottaa ku mua verrataan aina johonkin ja sit käytetään kaikenlaista edesaikaisia tapahtumia hyödyksi. Jotenkin mun ympärillä olevat henkilöt eivät tunne mielipahaa, tai huonoa käytöstä, että toinen oikeasti voi romahtaa. Mietin välillä että eks heillä ole tunteita! Joskus vaa käperryn miettimään asioita liian kauaksi aikaa, saatan ehkä itkeäkin, jos perseemmin meni. Joo mä itken asioista välillä.

Toinen tilanne on kun jtn sanon vahingossa väärin, niin siitä henkilöt ympärilläni vetävät jätti kilarit ja mä saan kuulla sellaiset puolen tunnin saarnat siitä, mitä oikeasti se tietty sana tarkoittaa. Mun perhe taas ei tee asioille mtn, mitä mä saan kokea, joudun kokoaja olee vahva ja vaa ottaa vastaa kurapaskan. Olen valittanut asioista ihan kasvotusten kaikille näille ketkä kiusaa mua jatkuvasti, mutta kaikki valitukset ovat menneet kuin olisi puhunut seinälle. Olen koulussa ajatellut, että vois mennä puhumaan, mutta toisaalta en haluaisi. Sillä koulussani työskentelee yks kuraattori, mutta se ei mun mielestä vaikuta khyllä kovin hyvältä henkilöltä , jolle vois puhua. Ku olen kuullut monia asioita, että pikku asiat se saa hoidettua kuten koulukiusaamisen, mutta sellaset asiat, mitkä tapahtuu koulun ulkopuolella niihin asioihin ei se henkilö pysty vaikuttamaan. Ainoastaan ehkä pika puheella lyhyesti kannustamalla, mutta nyt ei khyllä kannustukset helpota oloani. Olen myös kertonut kaikille hyville kavereilleni tästä, pyrkinyt olemaan aina heidän kanssaan, jos satun jonkun kanssa samoille linjoille. Mutta aina nämä kaverit eivät just huonoina aikoina satu olee paikalla tai ehdi jutella esim. whapis. Ja joudun yksikseen käymään lävitse aivojeni kanssa tapahtumia.

En tiedä, kelle mun pitäs avautua kasvotusten kun en tunne hyvien kavereiden lisäksi ketää luotettavaa henkilöä, joka osais neuvoa. Toivottavasti täältä joku tuntematon osais auttaa mua tai kertoa miten mun pitäs reagoida ens kerralla ku tulee taas negatiivista palautetta?