Jos teoriatasolla leikitään niin mitäpä oikeasti luulette että tapahtuisi jos huomisesta alkaen kaikki mieleenvaikuttavat lääkkeet vedettäisi pois myynnistä ja käytöstä? Toki lääkkeiden yks' kaks' alasajo voi olla arvaamatonta mutta tämä onkin nyt teoriatasolla. Mitäköhän tapahtuisi vaikka seuraavan 10 vuoden aikana? Ihmisten psyykkinen vointi? Itsemurhien määrä? Lisää koulusurmia?
Jos lääkkeitä ei olisi...
mietitääs
19128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tälle pohdinnalle voisi hakea tukea esimerkiksi vertailevasta kansainvälisestä tutkimuksesta sekä vertailemalla lääkkeettömiä hoitomuotoja ei-lääkkeettömiin hoitomuotoihin.
Itsemurhien ja SSRI-lääkkeiden välillä ei ainakaan ole mitään tilastollista yhteyttä, jos tarkastelee Pohjoismaiden tasolla: https://bmcpsychiatry.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-244X-10-62. Itsemurhien ja SSRI-lääkkeiden myynnillä ei myöskään ollut yhteyttä itsemurhiin Englannissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2265377/
Itsemurhat ja SSRI-lääkkeet korreloivat positiivisesti lääketutkimuksiin liittyvän meta-analyysin mukaan, joskin itsemurhien puutteellinen raportointi lääketutkimuksissa voi vääristää tuloksia:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC549110/.
Toisin sanoen lääkekokeiden pohjalta on mahdollista väittää, että SSRI-lääkkeet ovat yhteydessä itsemurhien lisääntymiseen verrattuna plaseboon ja muihin terapeuttisiin interventioihin.
WHO:n vertailevien kansainvälisten tutkimusten mukaan on huomattu, että psykiatriset palvelut ja parantunut mielenterveyslainsäädäntö ovat järjestäen yhteydessä itsemurhien kasvuun. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistu Rajkuman et. alin 191 maata kattava tutkimus löysi positiivisen korrelaation itsemurhien ja psykiatristen vuodepaikkojen ja psykiatrien määrän kanssa, kun makrotaloudelliset tekijät otettiin huomioon.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160252713000587.
Mitä tulee esimerkiksi neuroleptien tehoon psykoosien hoidossa, niin esimerkiksi Tornion Avoimen dialogin malli toimii huomattavasti paremmin, kuin puhtaasti lääkekeskeiset hoidot ja se käyttää murto-osan lääkkeitä siitä, mitä muualla Suomessa. Se on myös huomattavasti halvempi. Hoitomuodon käyttöönoton jälkeen 80-luvulta 2000-luvulle skitsofrenian esiintyvyys on laskenut kymmenesosaan, vaikka alueen populaatio on pysynyt vakaana. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeiden radikaali vähentäminen ei välttämättä ole yhteydessä ainakaan skitsofrenian esiintyvyyteen tai heikkoon ennusteeseen, pikemminkin päin vastoin. Samaa näkemystä tukevat taas WHOn vertailevat tutkimukset, joiden mukaan skitsofrenian ennuste on sitä huonompi, mitä "kehittyneempi" maa on kyseessä: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493497 (Sartorius et al. 1992).
Näin ollen lääkkeiden lopettamiselle todellisuudessa ei tulisi olemaan mitään merkittävää vaikutusta itsemurhiin, koulusurmiin eikä vakavien mielenterveysongelmien ennusteeseen ja esiintyvyyteen. Pikemminkin yhteys näyttää tukevan ajatusta, että ihmiset voivat paremmin, mitä vähemmän psykiatriaa ja siihen liittyvää muuta teollisuudenalaa on yhteiskunnassa.
"Näin ollen lääkkeiden lopettamiselle......" Toi on hyvin kiteytetty. Perusongelmat jotka liittyvät elämään ylipäätänsä eivät häviä olkoon lääkkeitä tai ei. Sama kun puhutaan syrjäytymisestä, niin oppimisvaikeudet nostetaan aina keskiöön vaikka perusongelma ei useinkaan ole siinä (toki joillakin on). Itsekin sain yli 8 keskiarvon mutta silti olen tippunut yhteiskunnan kelkasta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä oppimisen kanssa itsessään.
Ongelma tässä on, että valtaa pitävä eliitti on niin turpaansa myöten korruptoitunut, ettei sitä oikeastaan kiinnosta mikä toimii ja mikä ei, kunhan rahaa tulee itselle ja kavereille. Ihmisiä aivopestään vuosikymmeniä uskomaan joihinkin aivojen välittäjäainehypoteeseihin kaikkien inhmillisten ongelmien keskeisenä muuttujana, jotta voitaisiin myydä massiivisilla voitoilla keskushermoston toimintaan voimakkaasti vaikuttavia lääkkeitä, joiden pitkän aikavälin vaikutuksista ei ole ollut kunnollista tieteellistä näyttöä. Me tavalliset ihmiset emme keskimäärin ymmärrä tai halua ymmärtää, miten hataralla tieteellisellä pohjalla psykiatriset diagnoosit toimivat ja miten läpitunkevaa korruptio on kyseisellä alalla. Mistä nykyinen kaiken inhimillisen kokemusmaailman medikalisoiminen oikein johtuu? Ottakaa nyt laput silmiltä herran jumala, eivät nämä helvetin ilopilleritehtailijat ole mitään ongelmia tulleet ratkaisemaan, vaan myymään niitä. Saadakseen rahaa ja valtaa tietenkin. Psykiatrialla on pitkä historia myös eugeniikan saralla, minkä vuoksi heillä on mieltymys jaotella luonnostaan ihmisiä essentialistisesti epäkelpoihin ja kelvollisiin etsien poikkeavuuksia aivojen rakenteesta ja geeneistä suhteessa heidän mustavalkoiseen ihmisihanteeseen Sosiaalidarwinismi kukoistaa, vaikka sitä ei sanota ääneen. Laaja-alaisempi ymmärrys ihmiselämästä ja inhimillisestä kokemusmaailmasta loistaa poissaolollaan. Psykiatria ja sen tarjoamat "lääkkeet" OVAT ongelma, eivät ne poista mitään ongelmia, jotka nekin toki ovat kirjavia, yksilöitä kun olemme.
Vertas siihen, mitä tapahtui kun keskitysleirit ja zyklon b:n käyttö lopetettiin?
Itsemurhien ja koulusurmien määrä vähenisi. Edellämainitut ryhmät ovat useimmiten psyykenlääkkeiden vaikutuksen alaisia.
Mielenterveyslääkkeet auttoivat "hullujenhuoneiden" lopetuksen. Suomessa on useita näitä sairaaloita tyhjillään, eikä niille keksitä käyttöä.
Se oli poliittinen veto, ei psyykemyrkkyjen meriitti.
Kaikkia ei vielä olla lopetettu. Tulevaisuudessa sekin varmaan tapahtuu. Orjuuskin lopetettiin tuhansien vuosien jälkeen.
Niinhän ne väittävät. Laitostumista on kuitenkin kyetty ehkäisemään esimerkiksi Torniossa Avoimen dialogin mallissa tehokkaammin, vaikka pitkäaikaisella lääkityksellä on kymmeneosa siitä mitä yleensä länsimaissa. Laitosten lopettamista on myös kritisoitu siitä, että ne ajavat hulluja kaduille ja johtavat heitteille jättöön. Todellisuudessa tämä syrjäytymiskehitys johtuu kuitenkin puutteellisesta lääkekeskeisestä avohoidosta, jossa ihmisen oikeisiin ongelmiin ei puututa ja hulluus kroonistuu. On tutkittu, että varhaiset psykoterapeuttiset interventiot ovat yhtä tehokkaita skitsofrenian ennusteen parantamiselle kuin lääkkeet -toisin sanoen suurin osa neuroleptien tehosta psykoosin varhaisessa vaiheessa selittyy sillä, että psykoosista kärsivät saavat enemmän psykososiaalista tukea.. Tutikitusti skitsofrenian ennuste heikkenee, mitä myöhemmin lääkehoito tai psykososiaalinen interventio aloitetaan. Itse asiassa esimerkiksi Han et al. (2003) tekemän tutkimuksen mukaan lääkehoidosta ei ollut mitään etua verrattuna psykososiaalisiin interventioihin. Kaikki varhaisen puuttumisen hyödyt johtuvat näin ollen psykososiaalisesta tuesta. Penttilä et. (2013) tekemän tutkimuksen mukaan tutkittaessa pelkkää neurolepteillä tapahtuvaa hoitoa, niin pidempi hoitamaton psykoosi ennusti huonompaa toimintakykyä ja ja pidempää sairaalahoitoa kahden vuoden ajan. Kun varhaisen lääkehoidon tehoa tutkittiin pidemmällä aikajaksolla (10 vuotta) kävikin ilmi, että mitä myöhemmin lääkehoito oli aloitettu, sitä parempi toimintakyky ja vähemmän psykoosioireita. Toisin sanoen mitä vähemmän ihmisiä hoidettiin lääkkeillä, sitä todennäköisemin he olivat töissä ja sitä todennäköisemmin he olivat parantuneet psykoosista. On vähän epähienoa ehkä väittää, että julkisesti niin hehkutettu, hullujen elämän kuulemma suorastaan mullistanut lääkehoito onkin yksi keskeinen HEIKKOA ennustetta selittävä tekijä skitsofreenikoilla ja muilla psykoosisairailla. Lukuisat tutkimukset kuitenkin viittaavat tähän, eikä Penttilän yms tuktimus ole ainoaa laatuaan. Näiden tutkimusten pohjalta voi tehdäkin sellaisen psykiatrian alan asiantuntijoiden tunteita ja maailmankuvaa loukkaavan väitteen, että heidän mullistavan lääkkeensä vahingoittavat aivoja, heikentävät toimintakykyä ja ennustavat työkyvyttömyyttä sekä varhaista hautaan joutumista. De-institutionaalisaatiolla ei itsessään ole mitään tekemistä hullujen ennusteen kanssa muuten, kuin että se voi jossain määrin vähentää mielisairaiksi leimattujen alttiutta joutua väkivaltaisen hoitomenetelmien piiriin parantaen heidän itsemääräämisoikeuttaan.
Väite siitä, että lääkehoito mahdollisti avohoidon on silkkaa valehtelua ja vähintäänkin asioiden yksinkertaistamista. Avohoito yleistyi lähinnä poliittisten ja ideologisten muutosten johdosta, kun 1900-luvun puolivälissä laitoshoitoon alettiin suhtautua kriittisesti. Samaan aikaan hyvinvointivaltion sosiaaliturvajärjestelmät kehittyivät länsimaissa, jolloin laitosten funktio köyhäinhoitolaitoksina alkoi heiketä. Se miksi tällainen väite lääkehoidon merkityksessä avohoidon yleistymiseen voidaan tehdä on se, että julkisuudessa esiintyvät vaikutusvaltaiset psykiatrian alan asiantuntijat omaavat useimmiten paljon kytköksiä lääketeollisuuteen ja siksi heidän näkökulmansa on lähtökohtaisesti vinoutunut. Auktoriteettinsa turvin he voivat kuitenkin heittää mitä tahansa läppää lääkehoidosta ilman, että kukaan kyseenalaistaa heitä. Esimerkiksi tunnettu psykiatri Hannu Lauerma on toistuvasti väittänyt, että SSRI lääkkeet ovat olleet syynä itsemurhien laskuun Suomessa, vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa mitään tällaista yhteyttä ei ole löydetty. Psykiatrina hän takuulla ymmärtää, että ei voi tehdä näin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä yhteyksien kausaliteetista, jos ilmöiden välinen yhteys ei esiinny systemaattisesti tavalla, jossa x (eli lääkkeiden käytön yleistyminen) edeltää y:tä(itsemurhien laskua). Rakkaussuhde lääketeollisuuteen paistaakin monien psykiatrien näkemyksistä, rakkaudesta tieteeseen en olisi ihan yhtä vakuuttunut. Samanlaisia pinnallisia yhteyksiä on havaittavissa muidenkin ilmIöiden suhteen. Skitsofreniatutkimuksessa biopsykiatrinen vinouma on erityisen korostunutta, koska kyseiseeen oireyhtymään liittyy paljon käyttäytmispiirteitä, jotka ovat hyvin anomaalisia suhteessa länsimaiseen kulttuuriin. Näin ollen jokainen pieni tilastollinen poikeama aivojen rakenteeessa tai positiivinen yhteys tiettyihin hyvin laajalle levinneisiin geenialleeleihin riittää julkisuudessa sen todistamiseksi, että kyseessä on lääkehoitoa vaativa neurologinen häiriö huolimatta siitä, että skitsofrenia-nimisen leiman saaneet ihmiset eroavat monella muullakin tasolla ns. normaalista populaatiosta. Heistä esimerkiksi suurempi osa on kärsinyt lapsuusajan traumoista ja suurempi osa on riippuvainen kannabiksesta ja polttaa tupakkaa, heillä on enemmän alkoholiongelmia ja lääkehoito ja stigma aiheuttaa omat muutoksensa aivojen rakenteeseen ja esimerkiksi keskimääräisiin poikkeamiin kognitiivisessa suoriutumisessa (jotka ovat pieniä ennen psykoosia ja lisääntyvät luonnollisesti psykoosin jälkeen, koska pitkän jatkuva sekavuustila ja krooninen stressi kaikilla ihmisillä takuulla uudellenorganisoi muistia ja heikentää mieleenpainamiskykyä sekä keskittymiskykyä). Näitä ei kuitenkaan tyypillisesti oteta huomioon tutkimuksessa, koska valtavirtapsykiatria haluaa lähinnä ylläpitää ja edistää omaa lääkekeskeistä paradigmaansa. Liitoutuminen lääkeyhtiöiden kanssa on antanut massiivisesti taloudellisia ja yhteiskunnallisia resursseja psykiatrialle, joten on ymmärrettävää, että he selittävät kaiken mahdollisen edistyksen johtuvan lääkkeistä.
Miten niin lääkkeet auttoi? Yhtälailla voidaan sanoa, että avohoito ja heikkokuntoisien parantunut sosiaaliturva auttoi siihen. Terapian saatavuus. Se että heihin ei enää suhtauduttu niin, että laitokseen vaan, vaan ymmärtävämmin. Yksi tauti parani täysin, kun siitä tuli yhteiskunnallisdsti hyväksyttävää, homous, joka oli psykiatrian sairausluokituksessa vielä muutama vuosikymmen takaperin.
Nykyaikana eläköitymiset mielenterveyssyistä ovat olleet kasvussa. Aikana, jolloin jo lapsille ja nuorille on kylvetty kasvavissa määrin psykoaktiivisia aineita eli "lääkkeitä". kehittyville aivoille. Lääkkeitä on tungettu ihmisille välittämättä oikeastaan pitkän ajan tähtäimen seurauksista mitä niiden pitkäaikainen käyttö tekee ihmisille ja ne on tuotu markkinoille hypettäen puutteellisin tiedoin niiden luonteesta - anteeksiantamaton rikos lääkeyhtiöiltä ja psykiatrialta. Monet roikkuu masennuslääkkeillä esimerkiksi vuosia ja taas vuosia, tarpeettoman pitkiä aikoja. Edelleen tutkitaan esim vieroitusta ja aikanaan nuo lääkkeet tuotiin markkinoille tietämättä niiden luonteesta, vieroitushankaluuksista tai haitoista loppupeleissä kaikkea. Vielä on siis tutkittavaa, mutta mitä tekee psykiatria? Tunkee ihmisille jopa päällekkäin näitä aineita! Toitottaa mediassa kuinka lääkkeet on hyvin tärkeää hoitoa. Huiputtaa ihmisiä leikkimään arpapeliä terveydellään ja mielenterveydellään näillä lääkkeillä, valehdellen lääkkeiden hoitavan aivot kuntoon, puhuen mielisairauksista aivosairauksina, kemiallisina häiriöinä aivoissa, vaikka on selkeää näyttöä että lääkkeet aiheuttaa vauriota aivoille kemiallisesti (mm.neuroleptit tardiivi dyskinesia, aivojen kutistuminen, muistihäiriöt bentsoissa ja ssri-lääkkeetkin saattavat olla yhteydessä muistiongelmiin) Psykiatria valehtelee että joillakin tämä aivojen vaurioittaminen olisi kumminkin edun mukaista ja että muka sairaudet itsessään vaurioittaa aivoja, mille ei kyllä ole edes heillä näyttöä . Anripsykootteihin liittyvä tardiivi dyskinesia havaittiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin lääkkeiden markkinoille tulosta. Tällaista psykiatria juuri on ja psyykenlääkket - loppupeleissä tietämätöntä hutkimista! Bentdojen haitallisuuskaan, riippuvuusluonne ja vieroitusoireiden vaikeus ei ollut läheskään selvää aikanaan milloin niihin suhtauduttiin kevyemmin. Kenties suhtautuminen myös ssri lääkkeisiin ja neurolepteihin tiukkenee tulevaisuudessa? Nykypsykiatrit sivuuttavat niiden ongelmia ja vääristelevät niiden luonnetta. Moni on koukutettu niihin ja ovat aloittaneet käytön ymmärtämättä riippuvuusmekanismeja ja riskejä ja haittoja, koska psykiatrit valehtelevat tai ovat tietämättömiä näistä.
Neuroleptit ei paranna ketään pitkällä tähtäimellä anakaan - hiljentää niillä voi kyllä riehuvan ihmisen ja laittaa ajatuksenjuoksun zombitasolle, henkilön olemaan sopivassa kontrollissa, välinpitämättämämmäksi ympäristöstään, väsyneeksi ja tokkuraiseksi. Joku ehkä kokee hyödylliseksi niiden vaikutuksen, mutta osalle ne on kidutusta pakotettuna ja niillä sosiaalisesti kontrolloidaan tiettyä ihmismassaa, ja helpotetaan hoitajien työtä, kun meno rauhoittuu sedatiiveilla ja tajuntaa alentavilla aineilla huomattavasti. Eli siis nukuttavilla aineilla, minkälaiseksi neuroleptit aikanaan kehitettiin, leikkauksen esilääkitykseksi. Se onko ne hoitavia tai terveydelle hyviä, on toinen kysymys. Pitkäaikaiskäyttöä suosittaa psykiatria yleensä esim skitsofrenikoille mutta toisaalta voi olla ja onkin näyttöä että lääkitsemättömät pärjää paremmin pitkällä tähtäimellä ja lääkkeet napsaisee eliniästä pätkän, aiheuttaa terveysriskejä sekä yleistä toimintakyvun puutetta ja apatian nousua monella ihmisellä. Yleinen valitus ssri aineissakin on että ne leikkaa tunteita molemmista päistä ja vie ihmiseltä esim seksuaalielämän poistai merkittävästi heikentää sitä.
Nykypsykiatria "hoitaa" ihmisten elämänkärsimystä suunnilleen niin kuin jonkun jalkaongelmaa jonka voisi hoitaa kuntouttamalla, mutta päädytään kumminkin vammauttamaan jalka riskileikkauksin, ottaen suuria riskejä vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi, jossa jalkaan ei jäisi vammoja. Lääkkeiden/sähkön jälkeen voi jäädä yhtälailla vammautuneeksi. Tunteiltaan, kognitioltaan ja yhtälailla terveydeltään, saaden paljon lisäpainoa, pakkoliikkeitä tai diabeteksen. Jotkut jopa kuolee psyyken lääkkeisiin, itsemurhan takia tai muiden terveysriskien takia. Aikanaan psykiatria "amputoi jalan" kokonaan, lobotomoiden ihmisen ja estäen häntä saavuttamasta merkityksellistä elämää normaaliälykkyydellä. Yhtälailla psykiatria tekee lievempänä tätä pakottamalla jopa ihmisiä osastoilla lääkkeiden käyttäjäksi.
Maailma.olisi parempi paikka ilman paykiatrista leimaamista, kontrollivaltaa, pakkokeinoja, stigmatisointia ja kemiallista vammauttamista.
Joku sanoi että hullujenhuoneet on lopetettu. Päinvastoin. Psykiatrinen väkivalta on siirretty erilaisiin asumispalveluyksiköihin eli keskitysleireihin.
Isojen mielisairaaloisen tilalle on muodostunut valtavan laaja verkosto pienempiä keskitysleirejä, jonne psykiatrisen mielenterveyskiiman uhrit ohjataan valvottuun neuroleptialtistukseen eli kidutettavaksi ja tapettavaksi.
Alkais ihmisten henkinen tervehtyminen. Itsemurhat ja kouluampumiset vähenisi merkittävästi.
Sekä vanhojen että nuorempien ihmisten dementia ja psykoottiset harhat vähenisivät merkittävästi, jos masennuslääkkeitä ja neuroleptejä ei käytettäisi pitkäaikaisesti:
http://www.psychiatrist.com/JCP/article/Pages/2017/v78n09/17m11523.aspx?sclick=1
Yle Areenassa onkin hyvä ohjelma siitä, kuinka neurolepteillä vaiennetaan vahuksia ja näin edistetään heidän dementiaansa:
"Raili sairasti etenevää muistisairautta, Alzheimerin-tautia. Sairaalassa hänen toimintakykynsä heikkeni nopeasti.
Arto Tuominen:
”Mä ensin tietysti ihmettelin pitkään, että miksi äiti meni niin huonoon kuntoon. Hän oli niin pirteä, osallistuva ja luki lehtiä, niin yhtäkkiä aivan pyörryksissä - - - Se katse muuttui semmoiseksi ihan apaattiseksi ja jalat ei enää kantaneet ja puhekyky hävisi. - - - Otin sitten tietysti lääkäriin, hoitavaan lääkäriin yhteyttä ja ihmettelin, että mitä ihmettä hänelle on annettu, kun hän on mennyt tämmöiseen kuntoon. Sitten selvisi, mitä oli annettu. Se oli se Risperdal.”
”Sitten myöhemmin tää hoitavalääkäri kertoi minulle ja mun vaimolleni, että Risperdalin käyttö, Risperdal on hyvä lääke. - - - Sillä äidin ja muiden vanhusten tapauksessa siellä saatiin vanhus unohtamaan entinen elämänsä, entinen kotinsa ja omaisensa ja saatiin hänet kiinnittymään uuteen hoivatilanteeseen. Näin sanoi lääkäri meille ja tarjosi päälle mansikkakakkua."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/15/laakkeilla-vaiennetut-vanhukset-kasikirjoitus
No kuka helvetin paskapää haluaa muistella entistä surkeaa elämäänsä? Ei muut kuin OMAISET, jotka elää muistoissaan elämäänsä äitinsä/isänsä kautta. V*tutta a nämä omaiset jotka nilittää omaisten kautta omaa turhautumistaan
Ilman lääkettä moni dementikko eläisi pidempään kotona ja olisi onnellisempi kuin lääkityksellä, joka tekee tokkuraiseksi ja toimintakyvyttömäksi. Monissa paikoissa vanhuksia hoidetaan myös ilman neuroleptilääkkeitä ja se on ihan mahdollista, jos on tahtotilaa. Kyse on hoitokulttuurista. Ja ihmisarvon kunnoittamisesta. Kuka nyt puhuisi puhumaan kykenemättömien ihmisten puolesta, jollei omaiset? Sinä varmaan olisit onnellinen jos menettäisit puhekykysi ja yöunesi, mutta kaikki eivät varmasti ole.
Joo. Jos tuo Arto Tuomisen kertoma pitää todella paikkansa, mitä en sinänsä epäile psykiatrian alaa hyvin tuntien, aika natsistisen brutaali ja julma on kyseinen lääkäri, tai psykiatri, ollut.
Jos psykiatristen aineiden käyttö vähenisi, harvempi joutuisi työkyvyttömyyteen, harvempi tekisi itsemurhiakin ja mielivaltaiset väkivallanteot vähenisivät. Tärkeintä on kuitenkin, että pakko poistetaan. Jokainen vetäkööt niitä aineita mitä itse haluaa omalla riskillään. Tiedonjako ja vapaaehtoisuus ovat avainsanoja. Ketään ei tule myrkyttää, ei terveyden, ei nationalismin, ei uskonnon tai uskomusten, ei tieteen, eikä minkään muukaan nimissä. Psykiatriset aineet ovat oiva, salakavala tapa tuhota toisen ihmisen ihmisyys.
Omalle kohdalle ajateltuna passiivisuus lisääntyisi, viha kaikkea kohtaan palaisi takaisin ja jossain vaiheessa oltais taas jossain psykoosissa ja todella sekaisin. Luulisin varmaan taas olevani joku toinen persoona.
Jos kerta tiedostat, että "et voi olla kukaan toinen persoona", mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, miksi sitten olisit ilman aineita? Oletko tyhmä?