Nainen. Haluan sun tietävän.

Oletko V ?

Onko se myöhäistä vieläkään?

Ei ole myöhäistä puhua. Ota yhteyttä.

Nii, tiiän kyllä :) Mutta näin oli käytävä ja minä ainakin opin tästä paljon, toivottavasti sinäkin.. Ehkä seuraavassa elämässä

En tiedä voisinko kuulla sinulta koskaan noita sanoja. Olen kai jo viimein menettänyt toivoni sen suhteen. Saisinpa korjata kaiken. Sinä olet ikuisesti mielessäni.

Mistä olis pitänyt puhua ja milloin? Kai se olisi vieläkin mahdollista. En tosin tiedämitä siitä seuraisi : (

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta ajalla on tapana parantaa haavoja ja auttaa näkemään tilannetta toisin sen toisenkin osapuolen näkökulmasta, kun ne pahimmat aggressiot tilanteesta on tullut käytyä itsekseen läpi.

Nimikirjaimia kiitos

Puhuminen olisi varmaan auttanut monia, sen huomaa täällä.

Älä suotta ole pahoillasi. Voithan ainakin sitten vanhana muistella, miten monennäköistä maisemaa tuli vastaan ja katsottua tarkemminkin..
Niin, yksinpuheluahan se käytännössä oli. Minä höpötin, kunnes älysin, ettei mitään järkeä moisessa touhussa.
Ainahan voi jossitella, mutta kun se ei muuta mennyttä mihinkään suuntaan.

Juu niin olisi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Puhuminen hyvä. Olen puhunut. Ugh. (Sori ap, olen vähän väsynyt.)

Kuinka kauan tästä on? Odotan vieläkin, että puhuttaisiin, vaikka et varmasti usko sitä. Ajassa ei voida palata enkä haluaisikaan (siihen on syynsä, sinullakin), mutta tulevaisuudestahan ei tiedä.

Onhan siitä aikaa hurjasti. Olen kaikkeni tehnyt että sut unohtaisin. Menny maailman ääriin ja turruttanu itteeni. Mikään ei toimi. Haluaisin nähdä sut. Nähdä, että mitä tapahtuu.

Sellainen ymmärrys,että mustasukkaisuus on ollut ongelmana joskus kauan sitten. Ja niin turhaan,kaikki turhaan, kun toinen vain odottaa ja ihmettelee. Mutta nyt siis menin ohi viestiketjun aiheesta omiin juttuihini.

Äkkipikaisuutesi ja itsekkyytesi vain pulpahti esiin kun sanoin häiritsevistä asioista. Hyvä niin. Se yleensä tietää suhteessa ikävyyksiä. Ja niitä en halua.
Voit lakata tuntemasta syyllisyyttä joka johtuu että et ole pyytänyt anteeksi. Siihen tuskin on koskaan kasvokkain mahdollisuuttakaan. Mulle se on ihan sama.
Ei muistella pahalla, muistetaan vaan faktat.

Jotenkin sydämeni haluaisi silti, kaikesta huolimatta...

Sitä puhumista minä yritin, vaikka kuinka paljon. Asiat olisivat varmaan menneet aika eri tavalla silloin, ja erityisesti, kumpikin olisi säästynyt aika monelta ikävältä jutulta...

Kirjoitin jo ketjun puoliväliin, mutta jottei vaan jääny sinulle epäselväksi, niin minun kirjoittelut loppui v...u sitten ikuisiksi ajoiksi tähän päivään. Piste.

Aina pitäisi puhua. Vääryyksiä on ihan liikaa ilmankin.

Se tuntui minustakin ikävältä.

Vielä yksi asia. Olin hänen kanssaan täysin tosissaan ja vakavissaan.

Niin tai näin. Minäkin haluaisin palata takaisin ja kirjoittaa tarinaan erilaisen lopun. Ehkä joskus se tapahtuukin.
Hyvää päivää vain.

Miks sä et vastannu sillon puhelimeen?
Vois olla tärkeäkin

Oliko teillä siis suhde? Meillä ei. Oli vaan silmäpeliä ja kuvittelin jotain enemmän. Mutta tämä hiljaisuus kertoo miten tärkeä olin.

Aloittajalle. Tuntuu niin tutulle. Vuosia sitten. Puhuminen ei onnistunut, häneltä ainakaan. Ajassa taaksepäin ei voi palata. Siltoja ei kuitenkaan ole poltettu. Eikä siis myöhäistä, ehkä ei kuitenkaan korjata mennyttä, mutta ehkä rakentaa jotain uutta. Jos vahvasti tuntee, että olisi valmis yrittämään vielä, niin silloin kannattaisi rohkeasti olla yhteydessä.

Miksikö en vastannut? Koska kadotin puhelimen ja numerosi ja koin että sillä oli tarkoitus..Hyvästejä en ois pystynyt ikinä sanomaan.

Joskus aikaa sitten otin sinuun yhteyttä, mutta se vasta tyhmä teko olikin, et tullut yhtään puheissasi vastaan. Minun olisi pitänyt kaikki tehdä itse. Varmaan puhua tunteesikin auki puolestasi, mutta siitä olen iloinen että otin selvän olisiko meillä ollut mahdollisuutta. Ei ollut, sinun kanssasi en voisi kuvitellakaan rakentavani tulevaisuutta ja hyvää elämää. Onneksi kaikki meni näin.