Ajatukseenne työelämästä, työssä käynnistä?

En jos pystyy jotenkin pitää itsensä kurissa ja nuhteessa mitä tulee parisuhdeasioihin... ja niin en vaadintaa

Työ ei ole mulle mikään itseisarvo.

Se tietty pitää ihmisen paremmin kiinni elämässä, yhteiskunnassa ja irti kaikesta hölmöilystä kuten päihteet. rikollisuus ja muu häiriköinti.
Monet työttömät pitkästyvät jatkuvaan vapailuun ja keksivät siihen jotain huvitusta ja aina se huvitus ei ole mitään kovin älykästä. Työssä olevan mielenterveyskin pysyy paremmin kasassa kuin sellaisen joka vuosikymmeniä hengaa vaan kotosalla irti normeista seuranaan ehkä vain netti tai omaperhe?

Itsellä kuitenkin on se tilanne että todennäköisesti pystyn tekeen läpielämän vain pätkätöitä, ottaan vastaan vain määräaikaisia työsuhteita, koska minulla on niin voimakas taipumus masennukseen. Työelämän psyykkinen kuormitus käy terveyteni päälle sen verran etten pysty siihen yhtäjaksoisesti pakosti. Minun on todennäköisesti tehtävä vain pätkähommia ja päästävä aina muutamaksi kuukaudeksi "lomalle" työttömäksi kerään taas voimia uuteen määräaikaiseen pätkään.

Ammatti johon kouluttautunut on sekä psyykkisesti että fyysisesti kuormittavaa ja jos käyn töissä kärsii muu elämä sillä voimani ei meinaa työ lisäksi riittää muuhun joka kertoo siitä että kuormittavuus on liian suurta ja kaikki energiani kuluu työssä suoriutumiseen ja jaksamiseen

Minut on kasvatettu hyvin työkeskeisellä kasvatuksella, mutta vastapainona minulla on paljon kavereita joilla on peruskoulu ainoana koulutuksena ja sisaruksetkin sai ammatin vasta kolmenkympin tienoilla.

Itsellä oli joskus psyykkinen "työelämäkiiri" Kasvatukseni korosti työssä käynnin tärkeyttä ja häpeällisyyttä olla työtön ja minulla oli tietty hirveä psyykkinen paine kun ymmärsin että terveyteni on sellainen ettei psyyke meinaa kestää työelämän paineita vaan sairauslomia ja diagnooseja paukkuu. Pidin itseäni luuserina ja romahtelin itkuun te-toimistolla kun ne lykkäsi, minulle työelämään kuntoutuslappuja ja ilmoittelivat ettei osa-työkykyinen voi olla heillä kirjoilla työnhakijana, kun pelkkänä osa-aikaista työtä hakevana en voi olla heillä.

Siinä minä surkeana itkin te-toimistolla yrittäen sanoa että "mutta kun mä pystyn työhön.. en vain pysty sitä 8 tuntia 5 päivänä viikossa. .Miksi en kelpaa osa-aika työhakijana? "

En itse pysty kun määräaikaisiin töihin enkä siis vaadi keneltäkään muultakaan muuta kuin yrittään parhaansa. En minä silti mitään laiskapaskaa katselis enkä sellaista hyväksy että vaan bailaa ja pitää hauskaa muiden työssä ansaituilla rahoilla, kun itse ei vain viitsi tehdä töitä eikä edes yrittää koska ei vaan oo kivaa herätä aikaisin ja tehdä hommaa joka ei ole aina kivaa.