Italian keisari yritti pakottaa minua työhön.
Mä sanoin "mä en pysty, usko jo"
Keisari ei antanu periksi.
Lävistin sen keihäällä. Se kuoli verta vuotaen.
Oli mut nakattu johonki pakkotyöleirille, siellä tein jotaki mutta pelko iski.
Pelko nimenomaan, tuttu sana minulle.
Juoksin karkuun, äijät lähti perääni, sylkäisin suustani tuliliekit heitä kohti, ne kaikki kuoli , paloi elävältä, minä juoksin vielä eteenpäin, punainen aurinko oli taivaanrannassa, valolyhdyillä muutama äijä ajoi mua takaa, mutta karistin kannoiltani.
Kotiin päästyäni isä tokaisi "kyllä ne on hulluja, ne on ihan fasisteja kun yrittää pakottaa sinut miespoloisen työhön"
Minä sanoin "mun kai pitää tehä itsemurha"
Sitten sanoin uudelleen " mitä jos murhaan tän nykyisen sieluni, saisin tilalle rohkean sielun"
Isä sanoi "älä puhu tuollaisia , noi on kuule vaarallisia puheita"
Sitten minä siivosin taloani, laitoin ruokaa.
Italian keisari tuli kotiini, se ei ollutkaan vielä kuollut, se yritti viedä minut mukanansa, silloin minä muutuin näkymättömäksi.
Kuulin isän sanat "mihin sä katosit Juha"
Mä tulin takas omaan ruumiiseeni. Isä oli peloissaan. Italian keisari oli kadonnu ja jättäny lapun pöydälle jossa luki "hyvä Juha, emme tahdo pahaa sinulle, mutta emme enää pakota sinua, saat ikuisen rauhan"
Silloin tunsin helpotuksen. Isä kysyi vielä "mihin sä katosit silloin äsken"
Mä vastasin "mä kävin rajan toisella puolella, näin siellä pappani, enoni, entisiä lemmikkejämme ja näin myös sun veljet, ne kertoi että täällä on ikuinen rauha, ne oli huolissaan minusta, kun minua pompotellaan niin paljon, ne sano että haluaisi Jumalan auttavan minua ja että Jumala voisi estää sen,ettei kukaan kontrolloisi minua enää, isän yksi veljistä ois halunnut minut sinne taivaaseen, hänen mielestään mun paikka ois ollu siellä, en tahtonut jäädä, halu oli kova takaisin nykyiseen maailmaan,"
3 viikkoa tän uneni jälkeen minulle myönnettiin sairaseläke.
Mä sanoin "mä en pysty, usko jo"
Keisari ei antanu periksi.
Lävistin sen keihäällä. Se kuoli verta vuotaen.
Oli mut nakattu johonki pakkotyöleirille, siellä tein jotaki mutta pelko iski.
Pelko nimenomaan, tuttu sana minulle.
Juoksin karkuun, äijät lähti perääni, sylkäisin suustani tuliliekit heitä kohti, ne kaikki kuoli , paloi elävältä, minä juoksin vielä eteenpäin, punainen aurinko oli taivaanrannassa, valolyhdyillä muutama äijä ajoi mua takaa, mutta karistin kannoiltani.
Kotiin päästyäni isä tokaisi "kyllä ne on hulluja, ne on ihan fasisteja kun yrittää pakottaa sinut miespoloisen työhön"
Minä sanoin "mun kai pitää tehä itsemurha"
Sitten sanoin uudelleen " mitä jos murhaan tän nykyisen sieluni, saisin tilalle rohkean sielun"
Isä sanoi "älä puhu tuollaisia , noi on kuule vaarallisia puheita"
Sitten minä siivosin taloani, laitoin ruokaa.
Italian keisari tuli kotiini, se ei ollutkaan vielä kuollut, se yritti viedä minut mukanansa, silloin minä muutuin näkymättömäksi.
Kuulin isän sanat "mihin sä katosit Juha"
Mä tulin takas omaan ruumiiseeni. Isä oli peloissaan. Italian keisari oli kadonnu ja jättäny lapun pöydälle jossa luki "hyvä Juha, emme tahdo pahaa sinulle, mutta emme enää pakota sinua, saat ikuisen rauhan"
Silloin tunsin helpotuksen. Isä kysyi vielä "mihin sä katosit silloin äsken"
Mä vastasin "mä kävin rajan toisella puolella, näin siellä pappani, enoni, entisiä lemmikkejämme ja näin myös sun veljet, ne kertoi että täällä on ikuinen rauha, ne oli huolissaan minusta, kun minua pompotellaan niin paljon, ne sano että haluaisi Jumalan auttavan minua ja että Jumala voisi estää sen,ettei kukaan kontrolloisi minua enää, isän yksi veljistä ois halunnut minut sinne taivaaseen, hänen mielestään mun paikka ois ollu siellä, en tahtonut jäädä, halu oli kova takaisin nykyiseen maailmaan,"
3 viikkoa tän uneni jälkeen minulle myönnettiin sairaseläke.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.