Meillä on vasta diagnoosi tulossa, mutta kiinnostaisi jo kovasti, miten kolmevuotiaalle lähdetään rakentamaan terapiaa? Puhetta ei juurikaan ole, vain yksittäisiä sanoja. Saattaa toistaa vaikka mitä, mutta ei ota niitä aktiiviseen sanavarastoon. Katsekontaktia ottaa kyllä aina kun haluaa, rakastaa syliä ja loruja ja leikkejä.
Lähinnä minua mietityttää tulevaisuuden ajankäyttö. Onko terapia päivittäistä kodin ulkopuolella? Näin pienellä kuitenkin vanhemman pitää varmasti olla koko ajan mukana, vai onko jotain päiväkoteja, joissa on myös terapiaa. Mitä tämä tarkoittaa työelämän kannalta, entäpä muiden sisarusten?
Tietenkin teemme kaikkemme, mutta voi että kun pelottaa tuleva. Pikkusisaruskin olisi ollut vielä haaveissa, mutta nyt tuntuu, että se on aivan älytön ajatus?
Lähinnä minua mietityttää tulevaisuuden ajankäyttö. Onko terapia päivittäistä kodin ulkopuolella? Näin pienellä kuitenkin vanhemman pitää varmasti olla koko ajan mukana, vai onko jotain päiväkoteja, joissa on myös terapiaa. Mitä tämä tarkoittaa työelämän kannalta, entäpä muiden sisarusten?
Tietenkin teemme kaikkemme, mutta voi että kun pelottaa tuleva. Pikkusisaruskin olisi ollut vielä haaveissa, mutta nyt tuntuu, että se on aivan älytön ajatus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsi ei tarvitse terapiaa, vaan ymmärtävät ja osaavat vanhemmat, jotka omaavat kyvyn tukea lastaan hänen kehityksessään. Missään nimessä ei mitään lääkityksiä myöskään, vaan ravintolisät käyttöön ja ymmärtävä suhtautuminen. Eikö teillä todellakaan ole ketään pätevää lääkäriä, joka osaisi auttaa teitä elämässä eteenpäin? Veljeni lapsella on autismi todettu sekä kehityshäiriö, hän osaa jo nyt kymmenen vuotiaana puhua normaalisti, aivan normaalin omainen 10-vuotias lapsi nykyisin. Paitsi, että häntä on koulussa kiusattu pahasti, kuten itseänikin lapsena, olen Asperger.
terv. Aspergerinfon Ylläpitäjä
Hei, kiitos kommentistasi! Kuten kerroin, olemme vasta aivan alussa, ja lääkäritapaamisetkin ovat siten vasta edessäpäin. Nyt on lähete tehty ja sitä tapaamista odottelemme. Oppiko veljesi lapsi siis kaiken ihan vain vanhempien tuella, eikö hän tarvinnut edes puheterapeutin apua? Sanalla terapia ei ollut tarkoitus loukata ketään, olisiko kuntoutus sitten parempi sana. Kyllä ke vanhempina totta kai välitämme, tuemme ja ymmärrämme, mutta käsittääkseni autismin kirjon diagnoosilla oleville lapsille kuitenkin jotakin perheen ulkopuolista apua tarjotaan?