heips !
Kauppis takana, muutama vuosi sitten, nyt olis tarkoitus jatkaa opiskeluja ammattikorkeassa (eri alaa kylläkin) Hiukan pelottaa tulevaisuus, kun nyt oli vakituinen, hyvä työpaikka, niin lähteä *tyhjän päälle*. Tietoa ei tietysti ole vielä, että pääsenkö koko kouluun, mutta mielelläni kuulisin mielipiteitä pääsykokeista/opiskelusta AMK tai mitä vaan aiheeseen liittyvää.
terveisin
Kauppis takana, muutama vuosi sitten, nyt olis tarkoitus jatkaa opiskeluja ammattikorkeassa (eri alaa kylläkin) Hiukan pelottaa tulevaisuus, kun nyt oli vakituinen, hyvä työpaikka, niin lähteä *tyhjän päälle*. Tietoa ei tietysti ole vielä, että pääsenkö koko kouluun, mutta mielelläni kuulisin mielipiteitä pääsykokeista/opiskelusta AMK tai mitä vaan aiheeseen liittyvää.
terveisin
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi sun pitäis lähteä opiskelemaan jos on jo ammatti? Mee töihin niin saat rahaa ja voit tehdä jotain kehittävää.. Vai eiks sun elämässä oo mitään oikeesti isoa juttua kun pitää opiskeluja haikailla?
Mun mielestä nimittäin oikeesti tärkeät asiat ei löydy töistä ja opiskeluista (ne on vain sitä varten, että sais rahaa millä elättää itsensä).
Itse opiskelen nykyään yliopistossa ja voin sanoa, että AMK opiskelu on siihen verrattuna naurettavan helppoa (mitään ei tarvii osata) ja huomattavasti käytännönläheisempää.
Pääsykokeet vaihtelee suuresti riippuen AMK:sta. Mutta paikasta riippumatta siellä hoetaan koko ajan, "miten hyviä huippuosaajia teistä tulee" (vaikka kaikilla aloilla ei taida olla vielä edes ammattinimikettä).
Yleisesti ottaen opiskelu on kannattamatonta puuhaa. Töissä tienaa alasta riippumatta ainakin neljä kertaa enemmän vaivannäköön ja kärsittyyn stressiin verrattuna. Huoleton opiskelijaelämä on ihan täysi illuusio. Huolettomuus johtuu etupäässä opiskelijoiden nuoresta iästä työssäkäyviin verrattuna. Kun ei oo vielä lapsia mistä huolehtia eikä siis vastuuta yhtään mistään.
Älä jatka ammattikorkeakouluun. Säästät paikkasi niille, jotka sinne niin kovasti himoavat, että järkikin on jo sumentunut.
Olen puhunut.
kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Töihin menoon kommentoin sen verran että minulla on vak.työpaikka, jonne arkisin aina menenkin...toistaiseksi. Kyse on siitä ettei tämä ala (kaupallinen) ole mun juttuni, ainakin siltä tuntuu. Tienaan nyt 11500 kk, tällä koulutuksella, ja jos opiskelisin tämän uuden ammatin, valmistumisen jälkeen tienaisin ehkä 8-10 000. Sanoit että työ on vaan juttu millä ansaitaan rahaa, että voi vapaa-ajalla tehdä mitä haluaa. Tässä mä olen täysin erimieltä, klisee, raha ei tuo onnea pätee muhun. Jos ja kun olen töissä 8 h/päivä, haluan että mä nautin siitä ja haluan tehdä jotain jonkun hyväksi, en vaan kuluttaa sitä aikaa.
no nyt mä olen pikasesti puhunut... =)
"Yleisesti ottaen opiskelu on kannattamatonta puuhaa. Töissä tienaa alasta riippumatta ainakin neljä kertaa enemmän vaivannäköön ja kärsittyyn stressiin verrattuna." Miksi itse sitten muka opiskelet? Et tainnut vaan pärjätä amk:ssa ja sitten on pakko provosoida niitä jotka sinne haluavat..?!
mä valmistuin viime keväänä kauppiksesta, jatkoin ammattikorkeaan, kun ei ollut töitä enkä halunnut jäädä työttömäksi kotiin
nyt kohta vuoden täällä oltua olen aivan loppu. ei kiinnosta pätkääkään.
sain onnekseni vähän aikaa sitten työpaikan, jossa viihdyn ja mikä parasta; saan rahaa!
opintotuki systeemit on onnettomat. Opiskelu ei oo mun juttu, ei ainakaan amk:ssa,hermot täällä menee ja siitä kärsii rakas kumppanini kotona
ja kaverit, joille valitan... noh, nyt mulla on työ, en oo viikkoihin tehnyt koulun eteen mitään ja olo on onnellinen.
tää on vaan mun kokemus...
Hei,
Korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni. Tiedän paljon ihmisiä jotka tykkäävät ammattikorkeasta. Minä en. Sulle se voikin olla ok, koska kauppis on takana ja et ehkä oo siis välttämättä täysin teoreettinen ihminen (saatat olla, mutta et ehkä niin paljoo? Ainakin oot oppinu myö tekemällä oppimaan!)
Kävin lukion ja olen aina ollut hieman teoreettinen ihminen. Päädyin kuitenkin AMK:hon opiskelemaan, koska AMK toi itseään hirveesti julki ja yo-opinnoista ei ns. tyrkytetty tietoa. Uskottelin itselleni, että kyllä se käytäntökin on OK ja että onhan siellä teoriaakin, varsinkin kun opiskelemani ala (bioanalytiikka) on kuitenkin melko "syvällistä" jos nyt noin voi sanoa.
No, petyin aika pahasti, koska omat aivot ja selkeät tavoitteet omaavana ihmisenä mulle tungettiin eteen valmis lukujärjestys ja tietyt kurssit siis oli pakko käydä just aina tietyyn aikaan.
Toinen pettymys oli se, että esim. matikka ja kielet olivat ihan täysin yläasteen tasolla (katsoin opiskellut asiat ya:n kirjasta!) Siis toki kielissä oli oma alansa sanasto, mutta muuten se taso...
Kolmas pettymys oli opettajien ammattitaito. Siis olihan ne tärkeimmät opettajamme tosi ammattilaisia, mutta eräillä kursseilla oli viereisen terkkarin labranhoitajia opettamassa ja myönsivät ääneen etteivät osaa tiettyjä kurssin sisältöön kuuluvia asioita ja jättää ne jollekin toiselle opettajalle muulla kurssilla opetettavaksi.
Neljäs pettymys oli se että itsenäistä tekemistä ei ollut. Toki jotkut piti sitä itsenäisenä työskentelynä mitä siellä oli, mutta minä en. Mulle itsenäinen työskentely tarkoittaa hieman enemmän. Silti suurin osa kursseista oli kontaktiopetusta (vaikka olevinaan korostettiin itsenäisen työskentelyn osuutta).
Viides pettymys (siis nää ei nyt oo aikajärjestyksessä kunhan tässä luettelen vaan...) oli jo pääsykokeissa, kun oli kaikkia typeriä psykologisia testejä ym. Ja faktatiedoilla ei tehnyt mitään.
Kuudes pettymys oli, että opettajat yliarvostivat omaa alaansa ja haukkuivat kaikkien muiden alojen opiskelijoita/työntekijöitä!. Siis tottakai omaa alaa pitää arvostaa, mutta ei sitä nyt tarvii itteensä pilviin nostaa ja muita helvettiin pistää.
On paljon muutakin. Et sä varmaan tästä mitään irti saanu, koska kuten sanoin tää oli ihan mun henkilökohtainen kokemus.
ELI TOISET TYKKÄÄ, TOISET EI. SE ON YKSILÖSTÄ KIINNI.
Ehkä jollain tapaa oon samaa mieltä kuin sinä, mutta sitä en tajua mikä pettymys se on jos jotkut aineet on helppoja!!! Mulla on ollut täysin kirkkaana selvillä siitä lähtien kun koulun penkille astuin 7-vuotiaana, että yritän saada mahdollisimman hyviä arvosanoja mahdollisimman vähällä vaivalla niin jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan, mitä elämä tarjoaa. En oo ikinä odottanut opiskelulta yhtään mitään, paitsi yliopistolta hiukan suurempaa akateemista vapautta kuin mitä se oikeasti on pystynyt tarjoamaan.. Mut oppiminen tapahtuu kyllä ihan jossain muualla kuin koulujen oppitunneilla. Se on fakta.
Siis onhan mustaki nykyisessä koulussa kivaa jos/kun jotakin osaa hyvin! Mutta täälläpä sitten on vapaus valita ajan käytöstään!
Mutta tajuut kait varmaan, että sitten jos moni muukin asia mättää,niin se vain lisää pisteen i:n päälle. Se oli turhauttavaa, ja sitten kun suurin osa vielä (jotku joilla oli joku lähihoitsun pohjakoulutus) tuskailivat niitten ongelmien kanssa, niin se oli niiin turhauttavaa ja tappoi motivaation. Tuli sellainen "luuseri"-fiilis. Ja sitten kun opettajat opetti kaiken ihan kädestä pitäen, ei ollut yhtään mitään "etsi tieto, opi, sovella" mahdollisuutta edes pienemmissäkään määrin.
Äsh, en mä osaa selittää.
Mutt siis on se kivaa jos osaa kun on alalla jota aikoo opiskella, mutta kun mä jo tossa vaiheessa tiesin, että mä en siellä kestä loppuun asti.