Rupeaako muilla menemään hermo ns. lopullisesti normoihin? Tuntuu että meinaan saada raivareita koko ajan pelkästään kun luen muiden ihmisten postauksia netissä. Vituttaa melkein kaikki normoissa: normojen tapa puhua, normojen paskavinkit joita tyrkyttävät väkisin aina kun on tilaisuus vaikka kukaan ei ole todistanut että ne olisivat koskaan auttaneet yhtään ihmistä, normojen naiivius suhteessa maailmaan ja muihin ihmisiin... En vain kestä enää normoja. En pysty menemään enää ulos koska en halua nähdä yhtään normoa enää.
normot vituttaa
GG_allu
71210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minuakin vitutti. Vitutus helpottui, kun käsittelin kaikki pienimmätkin asiat, jotka olivat johtaneet masennukseeni. Masennuksen helpotuttua rupesin kestämään normojakin paremmin.
Itse en luultavasti haluaisi päästä erilaisten vallitsevan yhteisöelämän normien aiheuttamista vierauden ja aggression tunteista laittamalla niitä "masennuksen" piikkiin. Siis ainakaan kokonaan. Sellaista et varmaan tarkoittanutkaan, mutta jatkokommenttina nyt kuitenkin...
Tuntuuko sinusta että normot vaativat sinulta liikaa? Ehkä olet vain stressaantunut, ja et huomaa että sinua yritetään hienovaraisesti auttaa ja ohjata itsellesi parempaan suuntaan?
Toisaalta jos on toisinajattelija niin sitten joutuu kestämään tyhjän päällä olon tunteita ja epätietoisuutta paljon enemmän kuin valmiita polkuja tallaava.
En tiedä oliko tästä apua, mutta toivottavasti, ehkä?
Niin... Eiköhän sen toisaalta useimmiten ihminen itse huomaa, milloin sitä vain "yritetään hienovaraisesti[!] auttaa" ja milloin tehdään tai tullaan tehneeksi jotain muuta. Toisen voi kohdata antaen määritellä vapaasti itsensä, tai sitten sivuuttaa jollain omalla typeryydellä tai ennakkoluulolla. Tottakai joskus joku on niin sulkeutunut, että kohtaaminen on ylipäätään hyvin vaikeaa ja useimmat hyvätkin yritykset johtavat vain torjuntaan ja väärintulkintoihin. Mutta harvemmin se rehellinen kohtaaminen mahdotonta on, vaatii vain monesti vaivaa...
Sivuuttaminenhan ei sen sijaan vaadi muuta kuin että jättää kaiken, mukaan lukien itsensä kohtaamatta ja löytämättä.
No älä mene ulos. Ei me normot sinua kaivata, eikä meitä liikuta p*skan vertaa sun elämäs.
Puhutko itsestäsi nyt jo monikossa?
Oletteko huomanneet, että tuo "normo"-sana itsessään on juuri sellaista latteuksien jauhajien tyhjää kieltä, jota aloittaja kai jotenkin yritti ns. kritisoida?
Eivät masentuneet ole mitään "erikoisihmisiä", sen erilaisempia kuin muut ajattelussaan, ulosannissaan ja toiminnassaan. Yksittäiset ihmiset sen sijaan ovat erilaisia.
Mutta kyllähän tämän kaiken yleisen menon katselu vituttaa aivan suunnattomasti, ei sitä voi kieltää. Luultavasti siihen vaikuttaa kuitenkin masentuneen "erilaisuutta" enemmän se, että juuri yleinen tyhjänpuhelu ja -toimittelu on kaikkein pinnallisinta ja epäaidointa. Sellainen tyhjäntäyteys on aika sietämätöntä. Ehkä esim. masentuessa ja eri tavoin eristäytyessä siihen myös kiinnittää erityisen paljon huomiota. Mutta kyllä sen moni ylipäätään huomaa.
Silti pinnallisuuden alla on jotain muuta. Kuin "normoja". Se täytyy vain tavallaan kaivaa esiin, tai antaa sen otollisilla hetkillä tulla esiin...