Minä katson tätä maailmaa jään alta,
kuin läpi vanhan ikkunalasin,
kylmin silmin harmautta harmauden sylissä,
hetkellä ennen kaiken nielevää pimeyttä.
Ilmakuplat jään sisällä ovat kuin muistojen kaikuja,
sinusta, lukemattomina kuin vanhan taivaan tähdet.
Minä odotan kevättä ja jäiden lähtöä,
että vedet taas liikkuisivat vapaasti.
Että olisin vapaa jäisestä vankilastani,
sinusta ja muistojesi kaiuista,
ja ettei uutta talvea enää tulisi.
-weze2017-
kuin läpi vanhan ikkunalasin,
kylmin silmin harmautta harmauden sylissä,
hetkellä ennen kaiken nielevää pimeyttä.
Ilmakuplat jään sisällä ovat kuin muistojen kaikuja,
sinusta, lukemattomina kuin vanhan taivaan tähdet.
Minä odotan kevättä ja jäiden lähtöä,
että vedet taas liikkuisivat vapaasti.
Että olisin vapaa jäisestä vankilastani,
sinusta ja muistojesi kaiuista,
ja ettei uutta talvea enää tulisi.
-weze2017-
Vastaukset 2
Vanhimmat
On se kurjaa rakkautta kun tekee talven.
Onko sitä pakko olla huurreukko.
Kaunista. Ja vähän surullistakin.