Joona Korteniemi
17/12/2017 19:21
Jos on johdonmukainen, on ajateltava, että ilman Hengen virkaa saarnattu Kristus-julistus eksyttää vain ihmisiä väärään uskoon ja väärään rauhaan, ja muodostaa näin vaikean esteen oikealle ”Jumalan valtakunnan evankeliumille”. 1960- ja 1970-lukujen SRK:n julkaisuissa tämä tuodaan erittäin selvästi esille. Niissä ilman Hengen virkaa saarnatusta Kristuksesta ei iloita vaan päinvastoin sitä pidetään yhtenä hirveimmistä synneistä. Se onkin Hengen virka-opin valossa perusteltua, koska sen mukaan ratkaisevaa ei ole julistuksen sisältö vaan julistajan sisäinen tila. Siksi epäpuhtaalla mielellä julistetusta evankeliumista ei voi iloita.
17/12/2017 19:21
Jos on johdonmukainen, on ajateltava, että ilman Hengen virkaa saarnattu Kristus-julistus eksyttää vain ihmisiä väärään uskoon ja väärään rauhaan, ja muodostaa näin vaikean esteen oikealle ”Jumalan valtakunnan evankeliumille”. 1960- ja 1970-lukujen SRK:n julkaisuissa tämä tuodaan erittäin selvästi esille. Niissä ilman Hengen virkaa saarnatusta Kristuksesta ei iloita vaan päinvastoin sitä pidetään yhtenä hirveimmistä synneistä. Se onkin Hengen virka-opin valossa perusteltua, koska sen mukaan ratkaisevaa ei ole julistuksen sisältö vaan julistajan sisäinen tila. Siksi epäpuhtaalla mielellä julistetusta evankeliumista ei voi iloita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olof Tallius
19/12/2017 10:31
Kirjoitat Joona itse täällä seuraavasti:
”…Kristuksen seurakunta on eräänlainen Jumalan pelastavan läsnäolon ’paikka’ ja ilmentymä maailman keskellä, ’Kristuksen osoite’.”
ja
”Itse Kristus on valtuuttanut seurakunnan toimimaan edustajanaan maailman loppuun saakka. Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Siellä ja vain siellä on Kristus pelastavana läsnä Pyhän Henkensä kautta, joten pelastusta etsivän ihmisen on välttämätöntä löytää hänen seurakuntansa päästäkseen siitä osalliseksi.”
Nyt vaikutat olevan sitä mieltä, että usko Kristukseen voi syntyä myös yksinäisyydessä ”rukouksen, Raamatun lukemisen tai sisäisen hengellisen kokemuksen kautta”.
Oletko muuttanut kantaasi vai enkö vain ymmärrä, mitä tarkoitat?
Tarkoitatko, että uudestisyntyminen yksinäisyydessä on mahdollista siinä tapauksessa että sitä ennen on tapahtunut sanan kuuleminen, eli siemen on kylvetty; ja Jumala antaa sitten kasvun silloin kun antaa – jos antaa? Vai tarvitaanko sitä (sanan kuulemista) mielestäsi ollenkaan?
blogissaan vastannut tähän Olof Talliuksen kirjoitukseen.
taas on SÄÄNTÖJEN VASTAISTA linkittää hullujenhuoneeseen :-(.
linkin takana olevassa kirjoituksessa Joona laukoo painavia totuuksia:
"...seurakuntaelämä vaatii meiltä jokaiselta paljon nöyryyttä, anteeksiantavaisuutta, joustavuutta ja ennen kaikkea rakkautta. Joka halveksii seurakuntaa, halveksii itseään Kristusta, joka Päänä on yhtä ruumista seurakuntansa kanssa."
Joonan kirjoitus on siis 24.1.2015.
Joona selittää tuon, että pari vuotta sitten hän oli tuota mieltä ja nyt on töäysin päinvastaista mieltä?
kurkkuun. Miten höän vastaa tähän? <Miten hän selittää, että pari vuitta sitten oli täysin eri mieltä kuin nyt. Jos on rehellinen niin kuinb on kertonut olevansa, selittää niin, että pari vuotta sitteb oli Hunalab talutusnuorassa ja nyt on saatanan talutusnuorassa,
taitava eksyttäjä. Nyt hän on eksyttänyt Joonankin. Niin kuin noista kirjoituksista näkyy, Joona uskomassa ollessaan mielsi Jumalan seurakunnan tärkeydenja arvon niin kuin se Jumalan valtakunnassa Raamatussa ilmoitetun Jumalan sanan mukaan ymmärretään. Se oli "Jumalan pelastavan läsnäolon paikka". Ja:
”Itse Kristus on valtuuttanut seurakunnan toimimaan edustajanaan maailman loppuun saakka. Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Siellä ja vain siellä on Kristus pelastavana läsnä Pyhän Henkensä kautta, joten pelastusta etsivän ihmisen on välttämätöntä löytää hänen seurakuntansa päästäkseen siitä osalliseksi.”
Nyt Joona on siis muuttanut mielensä.
Silti Joonaan on syytä suhtautua ystävällisesti, koska eihän hän kuoleman rajan takana enää mitään ystävällisyyttä ja hyvää kohtaakaan. Ainahan tietysti periaatteessa olisi mahdollisuus palata, jos Jumala antaa palaamisen armon, mutta ei kai eriseuran päämies koskaan liene saanut palaamisen armoa. Eikä sitä kaipaakaan, vaan menee suruttomana tietänsä.
”Itse Kristus on valtuuttanut seurakunnan toimimaan edustajanaan maailman loppuun saakka. Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Siellä ja vain siellä on Kristus pelastavana läsnä Pyhän Henkensä kautta, joten pelastusta etsivän ihmisen on välttämätöntä löytää hänen seurakuntansa päästäkseen siitä osalliseksi.”
Ai Kristus pyysi Pyhän Henkensä kätkemään johonkin seurakuntaansa sisään ja sitomaan sen jonkun nimisen seurakunnan jäsenyyteen.
Kristuksen seurakunta on koko ihmiskunta jossa Hänen olemuksensa vaikuttaa ihmisissä Jumalan Sanan kautta.
Jumalan valtakuntaan kuuluu jokainen Kristuksen vanhurskauden viitan päällepukeneet riippumatta siitä minkä nimiseen kirkkoon ja/tai lahkoon kuuluu.
myönnä eksyneensä. Yhdessäkään hänen kirjoituksistaan ei ole epäilyksiä eikä hiventäkään nöyryyttä, vaan aina oikeassa olemisen uho. Sitä se teologinen opiskelu teettää - melko varma tapa joutua Jumalan valtakunnan ulkopuolelle on lähteä opiskelemaan teologiaa.
Jossakin ketjussa täällä sanottiin, että vain synti erottaa ihmisen Jumalasta...
Kyllä on juuriaan myöten sairaalloinen kultti tämä srkvanhoillisuus.
Miten tuntuu, että aina mennään sivuraiteille, eikä löydetä totuutta, olennaista.
Lukaisin kiinnostuksesta tuon analyysin ja nämä pistivät silmään:
"Seurapuheissa seurakunta tai sille useimmiten synonyyminen ”Jumalan valtakunta” ohittaa usein tärkeydessä Kristuksen. Väitän, että vanhoillislestadiolainen seurakunta julistaa tällä hetkellä enemmän itseään kuin Kristusta. Seurapuheista myös harvoin välittyy kuva, että omakohtainen Kristus-suhde on puhujalle tärkeä. Väite voi tuntua loukkaavalta ja on tietysti subjektiivinen, mutta näin asia mielestäni on. Koen, että tästä johtuen kuulija joutuu usein lähtemään vl-seuroista kotiin yhtä hengellisesti nälkäisenä kuin tulikin. Uskon, että tämä on vanhoillislestadiolaisuuden tämänhetkisten ongelmien juurisyy."
"Pelkkä synninpäästö ”Jeesuksen nimessä ja veressä” saarnan lopulla ei riitä. Ihmiset tulisi ohjata laajempaan sisäiseen ystävyyteen Kristuksen kanssa. Kun ihmiset eivät saa hengellistä ravintoa, heidän Jumala-suhteensa näivettyy. He vajoavat hengelliseen välinpitämättömyyteen ja kiintyvät katoavaan."
[tuntuu, että tämä on "lähetystyön" ydin, seuroihin ja ongelmat on selvä)
Menee yksiin sen kanssa, mitä sanoo Aamos 8: "11. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.
12. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä."
--- Pitäisi olla kuin kotka (näkökyky), ja löytää se paikka, missä hengellistä ruokaa tarjotaan.
Matteus 24: "28. Missä raato (ruoka) on, sinne kotkat kokoontuvat. "
on sitonut itsensä nyt häpeäpaaluun keksiökseeb, mitenb pääsisi pulmasta. Kaksi vuotta sitten seurakunta oli hänen kirjoituksessaan oli tärkeä. Nyt uskonsa kiellettyään Joona julistaa, että seurakunta on silkkaa paskaa. Kyllähän Joonan tapainen ylivertainenbverbaalinenb lahjakkuunb töämänkin selvittää kymmenelle eriseuraiselleen, mutta JUmalan lapsiin ei velmuilu tehoa.
Samaa mieltä. SRK-valtakuntaa ja seurakuntaa pitää pitää korkeimpana jumalana tässä itse itsensä korottaneessa porukassa. Eihän Jeesusta voi ihan unohtaa kun alkaa olla liian läpinäkyvää. No onhan se siinä mantrassa - ihan kuin kulissien vuoksi.