Olen täysin vakuuttunut siitä, että laki on niin kuin se tulkitaan. Syyttäjä ja puolustusasianajaja tulkitsevat lakia täysin toisistaan poikkeavalla tavalla ja niin tekevät varsin usein myös hovioikeus ja korkein oikeus verrattuna käräjäoikeuden tulkintaan.
Laki on niin kuin se tulkitaan
taaltapesee
459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä. Olet aivan oikeassa.
Ihan oikeustieteen tieteenteoriassakin tunnustetaan useita erilaisia laintulkintamenetelmiä. Ihan jo pelkästään sanamuodon mukainen tulkinta vaikeutuu, kun erilaiset sanat saavat erilaisia määritelmiä sen mukaan, kuka sitä mitenkin haluaa käyttää. Tämän vuoksi muuten uudempien lakien alkupäässä on yleensä pykälä, jossa määritellään ko. laissa käytettävät käsitteet.
Sitten sanamuotoakin voidaan tulkita monella eri tavalla. E contrario, Argumentum a maiore ad minus ja toisinpäin, analogiatulkinta ja niin edelleen.
Ja edelleen, jos sanamuodon mukainen tulkinta ei auta ratkaisun tekemisessä, täytyy tulkita muilla tavoin. Tässä voidaan tehdä esimerkiksi systeemistä tulkintaa katsomalla miten laki sijoittuu samaa alaa säätelevään suurempaan säädöskokonaisuuteen, ja minkälainen tulkinta parhaiten sopisi tähän systeemiseen kokonaisuuteen. Tai voidaan tehdä historiallista tulkintaa sen suhteen miten kyseinen sääntely on kehittynyt, ja miksi se on muuttunut sellaiseksi kuin se on muuttunut. Voidaan myös käyttää teleologista tulkintaa, eli katsoa mikä on ollut tavoiteltu päämäärä kun kyseistä lakia on säädetty.
Hyvä, että sinä olet vakuuttunut siitä, että niin monimutkainen asia kuin oikeusjärjestys pakosta synnyttää erilaisia tulkintoja. Se, mitä ehkä kuitenkaan et ole hiffannut, on se, että ei sitä lakia voi tulkita ihan niinkuin haluaa. Tai voi toki tulkita, mutta häviää sellaiselle tulkitsijalle, joka argumentoi oman tulkintansa vahvemmin yleisesti hyväksyttävillä tulkinta-argumenteilla.
Asianosaiset tietenkin koittavat voittaa omaa kantaansa paremmin tukevalla tulkinnalla silloin, kun tapaus ei ole jo sanamuodosta aivan selvä.
Mutta kokonaan oma lukunsa sitten on se, että useinkaan kyse ei ole siitä, miten joku oikeusnormi pitäisi tulkita, vaan mitkä ovat ne tosiseikat, joiden valossa sitä tulkitaan. Hyvin usein kiista ei olekaan siitä täyttäisikö vaikkapa jokin teko tietyn rikoslain määrittelmän rikoksen, vaan kyse on siitä, onko kyseistä tekoa tapahtunut. Kyse on siis siitä mitkä tosiseikat voidaan katsoa toteennäytetyksi. Vasta sitten voidaan päästä tulkitsemaan mitkä oikeusnormit niihin soveltuvat ja miten. Todisteluun sitten puolestaan pätevät omat oikeusnorminsa, samoin kuin koko tuomioistuinprosessiin yleensä.
Sitten tulee vielä esimerkiksi oikeuslähdeoppi: mitä kaikkea voidaan pitää sovellettavana oikeusnormina ja kuinka vahvasti velvoittavana.
Kyse ei siis läheskään aina ole lainkaan laintulkinnasta.
Tervetuloa oikeaan maailmaan siis.
Auerin tapaus oli pelkästään siitä, onko näyttö riittävä, kun useat muutkin äänestyspäätökset. Ei lakia tarvinnut tulkita.
En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että lakimaailma on juuri nimenomaan se oikea maailma, jota kansalaiset haluavat. Mitä enemmän lakeja, sitä avuttomampi yhteiskunta. Olen vahvasti normien purkamisen kannalla ja myös sen kannalla, että ihmiseen ja hänen sanaansa pitää voida luottaa muutoinkin kuin vain lakien ja rangaistusten voimalla.
Siitäpä sitten etsimään tasapainoa, kun tuskin ihan vailla oikeusjärjestelmää olevaa villiä länttäkään haluat.
Jos et niiden toiminnasta vakuutu, jotka tuonne olemme normipohjaa säätämään valinneet, niin voit vaikuttaa asiaan äänestämällä ensi kerralla toisella tavoin, tai lähtemällä itse ehdolle uudeksi säätäjäksi. Jos sinulla on tarpeeksi hyviä ideoita miten ja mistä, noin tarkalleen lähtisit normeja purkamaan, ja miten sääntelyä muuttamaan, niin epäilemättä saat taaksesi tarpeeksi äänestäjiä päästäksesi ajatuksiasi toteuttamaan. Suomi24-keskustelujen voimin ei ainakaan mikään muutu.
On luotettavia ihmisiä ja sitten on epäluotettavia. Jälkimmäisten kohdalla tukea voi sitten hakea laista, jonka toimeenpanemiseen on jonkinlainen pakkokoneisto olemassa. Mutta ei isossa osassa oikeustapauksia ole kysymys siitä, että joku olisi ollut epäluotettava tai toiminut muuten väärin. Kyse on vain yhteisten pelisääntöjen luomisesta, ja siitä, miten monet erimielisyydet ratkaistaan, kun osapuolet ovat, monesti kumpikin perustellusti, eri mieltä. Rikoslaki on vain pieni osa koko oikeusjärjestystä.