"Joskus, jotta voisit nähdä, sinun on suljettava silmäsi ja avattava sydämesi. Vain silloin kykenet saamaan selville mikä on todella tärkeää, todella merkityksellistä. Sillä kun avaat sisäiset silmäsi ja tyydytät sielusi, horisonttisi laajenevat ja uusia mahdollisuuksia avautuu elämääsi."
https://mielenihmeet.fi/joskus-sinun-on-suljettava-silmasi-nahdaksesi/
https://mielenihmeet.fi/joskus-sinun-on-suljettava-silmasi-nahdaksesi/
Vastaukset 5
Vanhimmat
vituttaa vaan aivan sairaasti kaikki
Minä näen... pieniävihreitä miehiä
iisiä. Näen että on vain yksi tie, jota seuraamalla voi tulla jotain kestävää. Se on tie jolle koukkasin juuri, enkä polultani enää poikkea, sillä tunnen sisimmässäni että nyt menen tietä joka vie kauaksi.
Tiedän että tie jolle koukkasin oli päätöksenä rohkea ja vaati itsetuntoa tehdä päätös ja ottaa riski, mutta jos hän, kaivattuni lähtee seuraamaan minua ja minun polkua tie on pitkä ja yhteinen. Jos taasen hän valitsee tien toisen, nyt tiemme eroaa tässä.
Olemme tienhaarassa jossa minä tein oman valinnan lähteä tietä jonka omatuntoni viitoittaa oikeaksi. Riskinä on että jatkan matkaa yksin, mutta sydämessäni tunnen että nyt olen palannut ns. sydämeni ja sieluni tielle takaisin. Tielle jolle omatuntoni ja koko sydämeni antaa hyväksynnän. Tunnen että näin jatkamalla kuljen oikeaan suuntaa.
Jatkan matkaa yksin tai hänen kanssaan, riippuen hänen valinnoistaan. Hän valitkoon oman polkunsa. Itse tunnen rauhaa, sillä nyt minulla on sekä sydän että pää menossa oikeaan suuntaan ja antamassa hyväksyntää. Aikaisemmin vain sydän antoi hyväksynnän mutta pää ei. Tunsin ettei tie mitä kuljin veisi pitkälle. Tämä reitti veisi ja vie, mutta se jatkanko sitä tietä jossa minulla on kaikki hyvin yksin vai kaksin riippuu toisen valinnoista.
Olen onneton jos seuraan hänen haluamaa tietä ja nyt rauhallinen ja tyyni kun alan taas kulkea sitä teitä jolle omatuntonikin antaa siunauksensa. Tällä tiellä jatkan, tuli toinen perässä seuraten minun viitoittamaa polkua kanssani tai ei. Näin on minulla hyvä olla.
Tunne on kuin olisi kuukausia ollut vangittuna ja painostavissa kahleissa ja nyt olen viimein repinyt kahleet irti ja seisonut jyrkänteellä epäröiden valintaa ja lopulta hypännyt tyhjyyteen jyrkänteeltä ilman valjaita.
Se adrenaliinin purkaus on huimaavaa kun sydän takoo kun heittäytyy tyhjään tietämättä miten käy mutta hypäten silti koska kaikki itsessä sanoo että tämä on oikea tie. Näin minä tulen onnelliseksi, kun enää ei omatunto purista kurkusta ja sydämestä ja paina masennuksen alamaihin huutaen että väärä tie.
Tuntuu vapauttavalt, viimeinkin asiat menee johonkin suuntaa, Tuhoutuu täysin tai syntyy jotain oikeasti oikeaa eikä vain jumiutuneessa tilassa
haluan tuntea adrenaliinin virtaavan ja sydämeni takovan. Tahdon actionia. Hyvää tai huonoa, kunhan alan kulkea tietä jolle koko kehoni antaa hyväksynnän ja asiat kulkee oikeaan suuntaan kohti tarkoitettua ratkaisua siinä oikeassa suunnassa. Ei jämähdystä vaan sykettä jolla on merkitystä pidemmällä tulevassakin
Nyt olen elossa ja tunnen että polku jota kuljen on rohkea hyppy mutta täysin oikeaan suuntaan
Avaan silmäni. Näen miehen, jota rakastan. Suljen silmäni. Hyvää yötä.