Kun kerran toivottiin lisää, niin sainpa sitten eilen inspiraation kirjoittamiseen ja tässä on tulos, olkaa hyvä:
Olen voipunut,
näen harmaata
ei se ole väri
Haaveilen valkoisista siivistä,
unelmien lentäväni nillä
Ne ovat utua,
kaukaisuutta kuvitelmien rajoilla
En kykene tähän,
vain liukumaan virrassa,
alas laskeutuvassa
Olisi edes mustaa,
murtamassa rajoja,
leikkien iloisempaa
Olisin edes sielultani sokea,
viileänä ottaen vastaan,
harmaan lukemattomat sävyt
En ole päättänyt,
olenko toivoani heittänyt,
en siihenkään itseäni saata
Yksin olen voimaton,
kuihduttaen juureni,
jättäen itseni
Olin jo vuosisatoja,
olin jo aikaan jähmettynyt,
Kunnes
.
.
.
Valosi paletti,
pimeytesi syvyys,
lämpösi hehku
Kirkastuin, karaistuin
löysin itseni,
väritit maailmani
Viritit kieleni,
sävelsit onneni,
lauloit, seireenini
Tartuin sinuun kuin viinilasiin,
haistelin hehkuasi,
maistelin voimaasi
Humalluin tuoksustasi,
sekoituin uutteeseesi,
hykertelin
Otit minut haltuusi,
veit minut aurinkoon,
Sillä ratsastimme galakseja
Olen kiertoradallasi,
lennän tähdenlentonasi,
utuisena avaruustomunasi
Loistat tähtenä kirkkaimpana,
saat minut sinkoilemaan,
sokaistumaan rakkaudestasi
Lähetät revontulia,
aurinkotuulia,
myrskyaaltoja
Niillä ratsastan,
niitä haistelen,
niissä lennän
Annoit minulle tähtisiivet,
universumin värit,
ulottuvuuksien värinät
Olemme yhtä,
aikavuon aarteet,
linnunradan enkelit
Olet kaikkeni,
puuttuva palaseni,
ketjuni yhdistävä lenkki
Olet minun,
olen sinun,
olemme ikuisesti toistemme!
Olen voipunut,
näen harmaata
ei se ole väri
Haaveilen valkoisista siivistä,
unelmien lentäväni nillä
Ne ovat utua,
kaukaisuutta kuvitelmien rajoilla
En kykene tähän,
vain liukumaan virrassa,
alas laskeutuvassa
Olisi edes mustaa,
murtamassa rajoja,
leikkien iloisempaa
Olisin edes sielultani sokea,
viileänä ottaen vastaan,
harmaan lukemattomat sävyt
En ole päättänyt,
olenko toivoani heittänyt,
en siihenkään itseäni saata
Yksin olen voimaton,
kuihduttaen juureni,
jättäen itseni
Olin jo vuosisatoja,
olin jo aikaan jähmettynyt,
Kunnes
.
.
.
Valosi paletti,
pimeytesi syvyys,
lämpösi hehku
Kirkastuin, karaistuin
löysin itseni,
väritit maailmani
Viritit kieleni,
sävelsit onneni,
lauloit, seireenini
Tartuin sinuun kuin viinilasiin,
haistelin hehkuasi,
maistelin voimaasi
Humalluin tuoksustasi,
sekoituin uutteeseesi,
hykertelin
Otit minut haltuusi,
veit minut aurinkoon,
Sillä ratsastimme galakseja
Olen kiertoradallasi,
lennän tähdenlentonasi,
utuisena avaruustomunasi
Loistat tähtenä kirkkaimpana,
saat minut sinkoilemaan,
sokaistumaan rakkaudestasi
Lähetät revontulia,
aurinkotuulia,
myrskyaaltoja
Niillä ratsastan,
niitä haistelen,
niissä lennän
Annoit minulle tähtisiivet,
universumin värit,
ulottuvuuksien värinät
Olemme yhtä,
aikavuon aarteet,
linnunradan enkelit
Olet kaikkeni,
puuttuva palaseni,
ketjuni yhdistävä lenkki
Olet minun,
olen sinun,
olemme ikuisesti toistemme!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kukahan tätä PASKAA on muka lisää toivonut
Mielipiteensä kullakin, näköjään. *Olettaa kirjoittajan olevan ylikateellinen verbaalisesti lahjaton mies*
Niin ja runo oli loistava, man! :)
Aivan loistava tuotos jälleen, sait mut herkistymään kyyneliin asti... Kiitos...
... minuakin itketti niin surkeaa oli......
Ok.
Kun kerran jotkut näistä sitten eivät pitäneetkään, jätänkin tämän runon sitten viimeisekseni. Kiitos kommenteista.
Älä lannistu. Lähes samaa tasoa oot kuin hörhelö eli ihan hyvä. Sun pitää luottaa itseesi. Sulla on kuitenkin merkittävästi enemmän toivoa kuin tuolla "Goddessilla". Se on liian täynnä itseään! Jatka samaan malliin.
...masennu!! Aina ei voi miellyttää kaikkia...
Mä ainaskii toivon lisää runojasi, ne on todella kauniita!! :))