Rakentavaa palautetta lyhkäisestä novellinpätkästä

Löysin pöytälaatikosta vuosi sitten aloittamani tekstin ja inspiroiduin jatkamaan sen loppuun. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida, en ole juurikaan kirjoitellut. Pahoittelen mahdollisesti loukkaavasta sisällöstä.


Torstai

Hän oli jopa lihavampi kuin Amerikkalaiset serkkuni. Ilmassa leijuva tuore sikarinsavu täytti tilan. Hämärän kapakan katonrajassa olevista ikkuinoista kajastava valo piirsi savunsekaiseen ilmaan säteensä. Lattia tömähteli kun tämä valtaisa ihmisryökäle tallusti kohti baaritiskiä. Ilta oli vielä nuori, mutta kapakan tunnelma oli selvästi nousussa. Istuin nurkkapöydässä seuraamassa tilannetta. Lihavalla miehellä oli yllään nahkatakki ja vihreät maastohousut. Hän nojasi tiskiin rujo virne kasvoillaan ja tilasi oluen, samalla kuiskaten baarimikolle jotain. Baarimikko näytti ymmärtäneen, ja heti tarjoiltuaan oluen livahti takahuoneeseen. Lihava mies jäi istumaan tiskille itseensä tyytyväinen hymy kasvoillaan. Viereisessä pöydässä istunut juopporemmi repesi nauruun, yksi heistä oli pudota tuolilta. Olin ollut paikalla puolisen tuntia, ja tuoppini alkoi huveta. Näin baarimikon kurkistavan takaovelta. Maastohousumies nosti katseensa tuopinpohjasta, ja huomasi baarimikon vinkkaavan hänelle. Mies ryysti viimeisetkin tilkkaset olutlasinsa syövereistä, ja suuntasi ulko-ovelle hieman ympärilleen pälyillen. Itse olin samalla utelias ja tyytymätön. En voinut olla pohtimatta mitä ulkona tapahtuu, mutta oikeasti olisin vain halunnut vielä yhden lasillisen.

Nahkatakin kadottua nurkan taakse päätin itsekin käydä vilkaisemassa mitä kapakan takana tapahtuu. Sytytin ulkona tupakan ikään kuin hämäykseksi. Ulkona ei ollut ketään muita, koleansateinen syysilta oli ajanut paatuneimmatkin juopot sisätiloihin. Varovaisin askelin kävelin pubin nurkalle kurkistamaan salaperäistä tilannetta, ja mitä näin yllätti minut täysin. Jälkeenpäin ajatellen tilanne ei ollut kovin yllättävä, tiesinhän kuitenkin kyseessä olevan sataman likaisin räkälä. Nahkatakkimies hieroi malttamattomasti käsiään baarimikon vielä laskiessa seteleitä. Salaperäiseen joukkoon oli liittynyt kolmas henkilö, jouduin siristämään silmäni nähdäkseni knnolla. En erottanut kasvoja sateenvarjon takaa. Naisella oli yllään punainen kulahtanut kangastakki joka kiristi keskivartalon kohdalta, nahkaiset legginsit ja korolliset saappaat. Vasemmassa kädessä paloi tupakka. Nahkatakkimies puhui naiselle härskisti samalla kaapaten tämän kainaloonsa. Parivaljakko lähti vaappumaan kohti viereistä rappua baarimikon poistuessa sisätiloihin. Naisen räkäinen nauru kaikui kerrostalojen välissä kun vedin viimeisiä henkosia savukkeesta.

Astuin takaisin kapakkaan kutakuinkin samalla hetkellä kun baarimikko palasi tiskin taakse. Katseemme kohtasivat hetkellisesti samalla kun ravistelin takkiani kuivaksi. Oven viessä seisova naulakko oli pullollaan takkeja. Jouduin asettelemaan takkini tuolin selkänojalle. Mieleni halusi olutta entistäkin enemmän. Ajatuskin siitä mitä viereisessä kerrostaloyksiössä pian tapahtuisi sai inhottavat väristykset kulkemaan pitkin selkääni. Tilanne todella vaati olutta. Tiskillä nuokkui vanha risupartainen mies pipo päässään tilaamassa tuopillista. Astelin tiskille juuri kun hän sai tuopin kouraansa. Baarimikko kääntyi minuun »Mitäs sulle?» Pipopäinen herrasmies lähti kohti seurueensa pöytää. »Samanlainen kuin äskeiselle kaverille» totesin virniestäen, ja katsoin takahuoneen ovea. Hetkellisen hämmennyksen jälkeen baarimikko tarjoili minulle oluen, en tiedä ymmärsikö hän vitsin. Takana istuva jupporemmi repesi taas nauramaan. Pipopäinen risuparta totesi kuuluvaan ääneen »Rahti-Raija, kaupungin likaisin huora!»