Meille tehtiin kotikäynti ilmiannon perusteella muutama vuosi sitten.
Nyt olimme tekemisissä sossutädin kanssa ja tämä alkoi puhumaan meistä sellaisia asioita mistä emme tunnistaneet itseämme. Kun kysyin mistä hän keksii moisia asioita niin vastaus oli että aikaisemmin tehtyjen raporttien perusteella. Kun pyysin saada nähdä näitä raportteja niin vastaus oli ehdoton ei.
Eli eikö minulla ole mahdollisuutta lukea noita raportteja vaikka ne koskee meitä? Tietosuojalaki? Onko muilla kokemusta
Nyt olimme tekemisissä sossutädin kanssa ja tämä alkoi puhumaan meistä sellaisia asioita mistä emme tunnistaneet itseämme. Kun kysyin mistä hän keksii moisia asioita niin vastaus oli että aikaisemmin tehtyjen raporttien perusteella. Kun pyysin saada nähdä näitä raportteja niin vastaus oli ehdoton ei.
Eli eikö minulla ole mahdollisuutta lukea noita raportteja vaikka ne koskee meitä? Tietosuojalaki? Onko muilla kokemusta
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pyydä poliisilta apua, jos et muuten saa. Jokaisella asiakkaalla on oikeus nähdä kaikki itseään koskevat tiedot.
Mutta hallinto-oikeus voi auttaa. Menettely on seuraava:
1.) Teet kirjallisen pyynnön asiakirjoista ja samassa pyynnössä ilmoitat, että mikäli siihen ei (joiltakin osin) suostuna niin haluat asiasta viranomaisen valituskelpoisen ratkaisun.
2.) Jos viranomainenkaan ei asiakirjoja anna teet valituksen hallinto-oikeuteen, ja vaadit, että oikeus määrää kunnan antamaan sinulle ko. asiakirjat nähtäviksi mm. koska olet asianosainen ja ne voivat vaikuttaa sinua koskevaan arviointiin ja ratkaisuihin.
3. Sitten saat oikeuden päätöksen siitä, ovatko ko. asiakirjat asianosisjulkisia, ja siitä voit vielä valittaa KHO:een. Ellet
4. Ellet oikeuden myönteisen päätöksen jälkeenkään saa asiakirjoja niin sitten voit pyytää poliisia puuttumaan asiaan. Äläkä sitten unohda oikeudenkäynnissä vaatia kohtuullista korvausta kustannuksistasi (100 euroa).
http://www.valtakunta.info
ei ole. Olen nimittäin ollut mainitun asian kanssa tekemisissä. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse näyttää kirjoittamaansa raporttia henkilölle jota kirjoitus koskee. Esim. lastensuojelullisissa toimissa, perheväkivaltatilanteessa tai sen epäilyssä. Kyseisessä tapauksessani ent. puolisoni on kertonut paikkaansa pitämättömiä asioita sosiaalityöntekijälle ja kun kysyin nähdäksni mitä on sanottu ja kirjoitettu, ei minulla ole kuulemma oikeutta sitä tietää. On kuulemma kertojan ja kirjoittajan välinen asia.
Hieman hankalahan tuo asia on, että saatko vai etkö saa nähdäksesi sinusta kirjoitettuja asiakirjoja.
Jos tunnet loukatuksi itseäsi esim...perättömiä ilmiantoja suoranaista paskanjauhantaa itsestäsi, niin ei muutakuin menet Poliisille tekemään rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, omat vaaransa tosin on tuossakin ilmoituksen tekemisessä.
Jos niiden raporttien perusteella tehdään päätös, jonka joku allekirjoittaa, niin tottakai sinulla on oikeus nähdä ne raportit. Mitään ASIANOSAISILTA salaisia päätöksiä ja niiden perusteluja Suomen lainsäädäntö ei tunne.
Tutustu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 ja 12 §:iin ja mieti soveltuuko tapaukseesi 11 §:n poikkeukset julkisuudesta (asiakirjan antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua tai lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua->epäilen)
Jos homma alkaa sakkaamaan, niin soitat kaupunkinne lakimiehelle ja vaadit häntä selvittämään asian sinulle lakipykälin (vaadi tätä) ja sitten vaadit häntä selvittämään asian kyseiselle sossutädin esimiehelle. Lisäksi vaadit asiakirjojen (raportit on aina kirjoitettu asiakirjoiksi) luovuttamisesta/tai niiden luovuttamatta jättämisestä KIRJALLISEN päätöksen. Tästä päätöksestä voit valittaa valitusajat huomioiden.
Aika karseaa, jos tämä kuvaa sitä, miten sosiaalilainsäädännön ruohonjuuritasolla toimitaan.
Ei kai tämä mikään DDR ole ja Stasikin on kuollut ja kuopattu. Siellä Itä-Saksassahan noita raportteja harrastettiin oikein urakkavoimin.
Jokin vuosi takaperin muistaakseen Malmilla
sossusta tullut asiakas ryösti heti oven ulkopuo-
lella vanhuksen ja pääsi karkuun. Asiasta tehtiin
rikosilmoitus poliisille. Kun poliisi tiedusteli
sossusta kuka heidän asiakas oli ollut, niin sos-
su kieltäytyi vaitiolovelvollisuuteensa vedoten
kertomasta. Kieltäytymisestä laaditiin rikosil-
moitus muistaakseen perättömänä lausumana viran-
omaismenettelyssä ja juttu vietiin oikeuteen.
Niin siinä kuitenkin lopulta kävi, että sossu
voitti juttunsa kaikissa oikeusasteissa.
Näin järjestelmä suojeli rosvoa.
Voisin kuvitella, että poliisi olisi halunnut kattavan listan sossun asikkaista. Jos poliisi pystyy yksilöimään tietopyynnön "onko XXX XXXX teidän asiakas" niin tämän tiedon poliisi saa.
en ole katkera, mutta kuitenkin?
"Näin järjestelmä suojeli rosvoa."
Siis jos sossulla oli lakiin perustuva oikeus olla luovuttamatta henkilötietoja, niin miksi yleensä tehtiin rikosilmoitus?
Tosin ainakin psykiatrinen puoli taitaa myös elää eri todellisuudessa tämän kanssa "Mitään ASIANOSAISILTA salaisia päätöksiä ja niiden perusteluja Suomen lainsäädäntö ei tunne." eli sillä puolella ainakaan perusteluja päätökselle ei meinaa saada saada millään. Samaten taitaa vieläkin olla näissä kehitysvammapuolen jutuissa.
Lisäohjeena antaisin alkuperäiselle kysyjälle vielä neuvon ottaa yhteyttä sosiaaliasiamieheen, vaikka kyllähän se aika hampaaton instituutio on, mutta jotain tietoa varmaan sitäkin kautta voi saada.
Kyllä tuolla sosiaalisektorin saralla olisi paljon petraamista, ihan yksinkertaisista asioista alkaen:
http://www.harjavalta.info/salaiset/uudet2005.htm
Selviin rikoksiin saakka:
http://gamma.nic.fi/~pnur/hvta2003-ja-valtakunta2003/pp-hoitorikos.html
Noita vaan on mahdotonta saada julkisuuteen, mikä taas olisi edellytys sille, että tilanne alkaisi muuttua.
Ei kun lisää rikoksia...!
Nimittäin kun ihan perusasioita ei aina sosiaalisektorilla, saatikka kunnissa osata, kuten juuri asiakirjajulkisuutta/salaisuutta, kuten täältä hyvin selviää:
http://www.valtakunta.info
Onko sulla lisää infoa noista keharihommista? Sukulainen on hoidettavana kehitysvammalaitoksessa, ja se meno tuntuu olevan aika salailevaa ja omituista. Omaisia ei pyydetä mihinkään neuvotteluihin, mut ei sen puoleen, mesta on niin karmiva, ettei sinne nyt tuu edes hinguttuu. Painaa silti mieltä, kun haluis auttaa, mut ei tiedä miten.
Keharipuolen ongelma kun ei varsinaisesti ole juridisella puolella, sillä kyllä laki suojaa varsin hyvin myös kehitysvammaisten oikeudet. Vaan ongelma on näissä hoitoon liittyvissä käytännöissä ja asenteissa, eli vieläkin kehitysvammaisten hoidossa ja heihin suhtautumisessa näkyy se painolasti, kun heitä aikaisemmin hoidettiin mielisairaaloissa, ja paljolti heidän asemaansa myös rinnastettiin muihin mielisairaaloissa hoidettaviin.
Tokihan keharit ovat aina olleet vähän väliinputoajia, sillä heidän asemansa sosiaali- ja terveydenhuollon välissä, aiheutti esim. sen että oppivelvollisuus tuli varsinaisesti koskemaan heitä vasta joskus 70-luvun puolessavälissä, aikaisemmin heidät vapautettiin koulusta ja opetuksesta mikäli kunnalla ei ollut varaa erityiskouluun.
Luulen että on paras vain ottaa rohkeasti yhteyttä siihen laitokseen ja vaikka vähän tyrkyttäytyä siihen sukulaisen hoitoon osallistumissa.
Vain suojelupoliisin asiakirjoja asianosainen ei saa nähtäväksi.