Mita mielta ootte

Sam Vakninin uudesta videosta. Sam Vaknin on kehittänyt narsismin parantamiseen kylma terapian millastakohan se on ?

https://www.youtube.com/watch?v=kKC4MTLt1YI
28199
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 28

Vanhimmat

Mielenkiintoista...
Taas pitää ajan kanssa perehtyä.
Mutta tuossakin pitää narsisti saada paikanpäälle kylmäterapiaa nauttimaan, ei se muuten onnistu.

Äänestä
  • Joo ja Vaknin kertoo sen olevan hyvin kallista.
    Mutta kiintoisaa on etta siina ei tarjota narsistille turvallista empaattista terapiaympäristöä kuten terapioissa yleensä, vaan ilmeisesti jotain viileampaa ymparistöä.

    Tuli mieleen etta sitten mun vanhempi ei ehkä ole ollutkaan niin väärrässä kun sanoo ettei mun empatialla ole mitaan virkaa ja nyt hän jopa sanoi jotain semmosta etta pitaa osata puolustautua ja laittaa rajoja narsistille ja ettei mun pitas kuunnella auttajia joista mulle tulee huono olo ja etta hän yrittaa pysyä etaalla omissa oloissaan jottei hänestä olis haittaa.
    Mika niita "auttajia " vaivaa kun aina vain toivotaan yhteisia jouluja mulle ja mun vanhemmille ja jos sanon etta mun pitaa oppia tunteellisesti puolustautumaan mun vanhemmilta , niin ollaan tosi nihkeitä useimmiten . Ja ollaan niinkuin ma olisin sanonu jotain väärää. Mita väärää siina ajatuksessa voisi olla ? Mista on kyse ? Miksi ? Haluaako he mua pysyvasti tunteellisesti kaltoinkohdeltavan ?

    Äänestä

  • poiuytrdscvb kirjoitti:

    Joo ja Vaknin kertoo sen olevan hyvin kallista.
    Mutta kiintoisaa on etta siina ei tarjota narsistille turvallista empaattista terapiaympäristöä kuten terapioissa yleensä, vaan ilmeisesti jotain viileampaa ymparistöä.

    Tuli mieleen etta sitten mun vanhempi ei ehkä ole ollutkaan niin väärrässä kun sanoo ettei mun empatialla ole mitaan virkaa ja nyt hän jopa sanoi jotain semmosta etta pitaa osata puolustautua ja laittaa rajoja narsistille ja ettei mun pitas kuunnella auttajia joista mulle tulee huono olo ja etta hän yrittaa pysyä etaalla omissa oloissaan jottei hänestä olis haittaa.
    Mika niita "auttajia " vaivaa kun aina vain toivotaan yhteisia jouluja mulle ja mun vanhemmille ja jos sanon etta mun pitaa oppia tunteellisesti puolustautumaan mun vanhemmilta , niin ollaan tosi nihkeitä useimmiten . Ja ollaan niinkuin ma olisin sanonu jotain väärää. Mita väärää siina ajatuksessa voisi olla ? Mista on kyse ? Miksi ? Haluaako he mua pysyvasti tunteellisesti kaltoinkohdeltavan ?

    "Tuli mieleen etta sitten mun vanhempi ei ehkä ole ollutkaan niin väärrässä kun sanoo ettei mun empatialla ole mitaan virkaa "
    Pakko kysyä, että ihan tottako? Nytkö vasta tuli mieleen?
    Etkö muka ole lukenut kymmeniä kertoja sinullekin henkilökohtaisesti usein tähdennettyjä seikkoja narsisteista ja heidän suhtautumisestaan heille tarjoiltuun empatiaan ja rakkauteen.
    "Kaikki yritykset lähestyä narsistia emotionaalisesti ovat tuomittuja epäonnistumaan ja synnyttämään vieraantumista ja raivoa. Kaikki yritykset "ymmärtää" (jälkikäteen tai etukäteen) narsistisia käyttäytymismalleja, reaktioita, tai narsistin sisäistä maailmaa emotionaalin termein - ovat yhtä toivottomia. Narsisteihin pitäisi suhtautua kuin luonnonlakiin tai onnettomuuteen, joka vain odottaa tapahtumistaan."
    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
    "Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen. Se, että hänelle sanotaan "minä rakastan sinua", romuttaa tämän tunteen, vetää hänet suurimpaan yhteiseen nimittäjään ja uhkaa hänen ainutlaatuisuutensa kokemusta. Kaiken kaikkiaan, jokainen kykenee rakastamaan, ja jokainen halpamaisinkin ihminen rakastuu. Narsistin mielestä rakastaminen on eläimellistä ja patologista käyttäytymistä - aivan samoin kuin seksi. "
    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html

    Äänestä

Joo olen mina sen oikeastaan tiennyt, mutta kun vielä oli jatkunut se juttu, että kun auttajat on tuntuneet jotenkin nyreille asiasta enka mä ymmarra miksi ja sit mun annetaan ymmartaa ettei mun pitas edes yrittaa ymmartaa. Ja ma en ymmarra miksei ?
Jotenkin nyt kuitenkin taas tunsin empatiaa narsistiin. Jotenkin ymmarran sen etta jos on sisalla jotain sellasta haavottunutta erityisen ainutlaatuisuuden tunne voi olla tarkeämpi. Mutta tosiaan tallasesta empatiasta ei ole asiaan mitaan iloa koska se vain vähentää sita samaista erityista ainutlaatuisuuden tunnetta. Eika tastakaan ymmartamyksesta ole mitaan iloa ja en tieda onko siitakaan että ymmärsin sen.

Mut joo ma lopetan puhumasta narsistien tunneasiasta auttajille ettei mua koko aika tunteellisesti loukata sita kautta. Mutta oli joo minusta vähän tylyä meininkia.
Mun vanhempi ihmetteli miten ma olen voinu alentaa itseäni moiseen, no ma selitin etta mulla on tassa eri pointti: Maksoin paljon enka siltika saanu empatiaa ja mua harmittaa asiassa se. Ja mun vanhempi ihmetteli: "Mita sa olisit silla empatialla tehny ? Ja ajattele nyt miten tuhlasit rahasi! " No ma surin että silla summalla ma olisin jo tunnetumpikin taiteilija, mutta kun se emptia on mun mielesta niin arvokasta tai enemmankin sympatia. Mun vanhempi totes siihen ettei pida sanoista empatia ja sympatia. Kuuntelemisen taitoa, etta ymmartaa toisen puheen sisallön, hän kuitenkin kai arvostaa. No joo kylla hän on itse aika hyvä ymmärtämään puheen sisaltöjä.

Äänestä
  • Ha-ha, aattoaamun joulunaurut;
    Itse asiassa, minä olen myöskin sitä mieltä, että kun joku vaikeus on pitkäkestoinen vakiintunut olotila, ei empatiasta ole apua... Silloin tarvitaan pitkäkestoisempaa rinnallakulkemista ja todellista apua. Kun ketään ei voi kuitenkaan laittaa ripirinnan kulkemaan kenenkään narsistin uhrin kanssa, koska silloin siitä toisestakin tulisi uhri (ehkä uhrin uhrikin!?), ovat johtopäätökset sen urhin omissa hyppysissä.
    Muistan työelämän vaikeuksissa joskus ammoin pohdiskelleeni erään työtoverini kanssa, että olemmeko "nähneet" empatiaa, jolloin kumpikin totesimme että emme ja ihmettelimme miltä se voisi näyttää jos sitä jossain olisi nähtävillä... :D
    Että ihan joka lähtöön ei empatiasta ole. Jossain tunne-elämän kriiseissä empatiaa on tärkeä saada ja sen saaminen onkin helpompaa koska sellainen hetkellisempi kriisi on helpompi tunnistaa. Kylmettäähän syvä pitkäkestoinen vaikeus ihmisen sen verran, että hän ei silloin empatiaa varsinaisesti edes etsi... ainkaan tosissaan, oletan noin (ehkä olen väärässä). Minusta kuitenkin empatia tuntuisi liian vähältä jos tarvitsisi esimerkiksi uuden koulutuksen, ammatinvaihtoksen tms. pysyvämmän laatuista muutosta.

    Äänestä

  • No ma olen kamppaillut ikani saadakseni kerran elamassa kokea viisi minuuttia aivan oikeaa empatiaa mun kannalta. Minulle tuntuu, etta se muuttaisi koko elaman, mutta jostakin minulle kasittamattömasta syysta kaikki ihmiset kieltaytyy sita antamasta mistaan hinnasta koskaan kertaakaan minulle, kuten aitinikin. Olenkin tullut asiasta enemman kiinnostuneeksi ilmiönä. Ei mua enaa haittaa vaikken saisikaan mutta olen mielettömän utelias älyllisesti siita syysta etta mista se johtuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen etta se on jotain kaikkia maailman aarteita arvokkaampaa, kun kukaan ei halua sita antaa millaan. Mun tekee nyt mieli tivata ihmisiltä: Miksi ei ? Haluisin vain sen perustelun, en tarvi sita empatiaa.
    Edellinenkään kirjoittaja ei ollut mun kannalta empaattinen, nimittain minulle tuntuisi kamalalle tunteellisesti ajatus jostakin pitkäaikaisesta rinnallakulkijasta. Todella ahdistava ajatus jota ne auttajat koko aika tyrkyttaa ja ma otan sitten yhteyttä uudelleen sen takia etta saisin sen tilalta empatiaa. no sekin tulkitaan sitten pitkaaikaisen rinnallakulkijan tarpeeksi jos pitkan ajan on pyytanut empatiaa. Mutta siina on sillon jo lähtökohtasesti unohdettu koko empatia. Mun mielestani narsistien vanhempien lapsena ma nimenomaan EN tarvitse mitaan pitkaaikaista rinnallakulkijaa vaan se on auttajan narsismia ajatella niin. Narsistien keski-ikainen lapsi tarvii itsenaisyytta, eriytyneisyytta, ei mitaan emotionaalisia tai psykologisia takiaisia.
    KOKO ongelma on siina etta narsistivanhemmat kayttaytyy emotionaalisten energioiden kannalta loismaisesti ja auttajat haluis sitten sijaisloisiksi kiinni niita tunne-enerioita lypsamaan. Kun oikeesti ne emotionaaliset energiat pitas kasitella niin etta koko tunne-energioiden lypsäminen loppuisi. Ja sanat on siina oleellisessa asemassa. Sanat paljon kuljettaa tunne-energiaa. Ja ma koen mua suorastaan kidutettaneen sanoilla jotka on kuljettanut kamalaa tunneenergiaa.

    Äänestä

  • No ma olen kamppaillut ikani saadakseni kerran elamassa kokea viisi minuuttia aivan oikeaa empatiaa mun kannalta. Minulle tuntuu, etta se muuttaisi koko elaman, mutta jostakin minulle kasittamattömasta syysta kaikki ihmiset kieltaytyy sita antamasta mistaan hinnasta koskaan kertaakaan minulle, kuten aitinikin. Olenkin tullut asiasta enemman kiinnostuneeksi ilmiönä. Ei mua enaa haittaa vaikken saisikaan mutta olen mielettömän utelias älyllisesti siita syysta etta mista se johtuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen etta se on jotain kaikkia maailman aarteita arvokkaampaa, kun kukaan ei halua sita antaa millaan. Mun tekee nyt mieli tivata ihmisiltä: Miksi ei ? Haluisin vain sen perustelun, en tarvi sita empatiaa.
    Edellinenkään kirjoittaja ei ollut mun kannalta empaattinen, nimittain minulle tuntuisi kamalalle tunteellisesti ajatus jostakin pitkäaikaisesta rinnallakulkijasta. Todella ahdistava ajatus jota ne auttajat koko aika tyrkyttaa ja ma otan sitten yhteyttä uudelleen sen takia etta saisin sen tilalta empatiaa. no sekin tulkitaan sitten pitkaaikaisen rinnallakulkijan tarpeeksi jos pitkan ajan on pyytanut empatiaa. Mutta siina on sillon jo lähtökohtasesti unohdettu koko empatia. Mun mielestani narsistien vanhempien lapsena ma nimenomaan EN tarvitse mitaan pitkaaikaista rinnallakulkijaa vaan se on auttajan narsismia ajatella niin. Narsistien keski-ikainen lapsi tarvii itsenaisyytta, eriytyneisyytta, ei mitaan emotionaalisia tai psykologisia takiaisia.
    KOKO ongelma on siina etta narsistivanhemmat kayttaytyy emotionaalisten energioiden kannalta loismaisesti ja auttajat haluis sitten sijaisloisiksi kiinni niita tunne-enerioita lypsamaan. Kun oikeesti ne emotionaaliset energiat pitas kasitella niin etta koko tunne-energioiden lypsäminen loppuisi. Ja sanat on siina oleellisessa asemassa. Sanat paljon kuljettaa tunne-energiaa. Ja ma koen mua suorastaan kidutettaneen sanoilla jotka on kuljettanut kamalaa tunneenergiaa.

    Äänestä

  • Ma vein arvoisalle psykopaatilleni joululahjan, mutten todellakaan siita syysta etta auttajat painostaa viettamaan yhteistä Joulua vinksahtaneessa emotionaalisessa suhteessa aidin kanssa. Vaan just painvastaisesta syysta. Kun ma tassa aamulla paatin etten semmosia auttajia usko enaä kertakaikkiaan yhtaan. Eikä mun tunne-engerioita auttajien lusikoimalla mun psykopaatilleni syöteta. , niin tuli luonnollinen inspis viedä mun psykopaatille taulu. Ei minkaan julman aidin pakkomuistamisen takia. Siis jos auttajille kertoo tunteellisesta vaarinkaytösta ja sitten he läsyttää yhteisesta joulusta. Eikö he huomaa etta se on mautonta ? Siis siinakö istuttaisiin yhdessä oksettavin tuntein joulun kunniaksi ?
    Ei mitaan semmosta ei.mut ma vein mun psykopaatille taulun kun taiteesta hänki tykkaa ja mulle tuli luonnostaan inspis vieda nimenomaan sen jalkeen kun olin ajatellut ettei hänellä ole eettista oikeutta mun tunne-energioiden imemiseen mun aivosähkökäyrien kautta .
    Jos nyt joku auttaja lassyttäis: "Voi kun kiva kun veit aidille joululahjan, mutta olis oksennuksessa pidattelemista.

    Äänestä

  • Sinä olet "hullu kuin pullosta tullut" Oletko kännissä? Vai lääketokkurassa? Kysyt ja vastaat itse. Silti: Siunattua Joulua!

    Äänestä

  • poiuytresdf kirjoitti:

    No ma olen kamppaillut ikani saadakseni kerran elamassa kokea viisi minuuttia aivan oikeaa empatiaa mun kannalta. Minulle tuntuu, etta se muuttaisi koko elaman, mutta jostakin minulle kasittamattömasta syysta kaikki ihmiset kieltaytyy sita antamasta mistaan hinnasta koskaan kertaakaan minulle, kuten aitinikin. Olenkin tullut asiasta enemman kiinnostuneeksi ilmiönä. Ei mua enaa haittaa vaikken saisikaan mutta olen mielettömän utelias älyllisesti siita syysta etta mista se johtuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen etta se on jotain kaikkia maailman aarteita arvokkaampaa, kun kukaan ei halua sita antaa millaan. Mun tekee nyt mieli tivata ihmisiltä: Miksi ei ? Haluisin vain sen perustelun, en tarvi sita empatiaa.
    Edellinenkään kirjoittaja ei ollut mun kannalta empaattinen, nimittain minulle tuntuisi kamalalle tunteellisesti ajatus jostakin pitkäaikaisesta rinnallakulkijasta. Todella ahdistava ajatus jota ne auttajat koko aika tyrkyttaa ja ma otan sitten yhteyttä uudelleen sen takia etta saisin sen tilalta empatiaa. no sekin tulkitaan sitten pitkaaikaisen rinnallakulkijan tarpeeksi jos pitkan ajan on pyytanut empatiaa. Mutta siina on sillon jo lähtökohtasesti unohdettu koko empatia. Mun mielestani narsistien vanhempien lapsena ma nimenomaan EN tarvitse mitaan pitkaaikaista rinnallakulkijaa vaan se on auttajan narsismia ajatella niin. Narsistien keski-ikainen lapsi tarvii itsenaisyytta, eriytyneisyytta, ei mitaan emotionaalisia tai psykologisia takiaisia.
    KOKO ongelma on siina etta narsistivanhemmat kayttaytyy emotionaalisten energioiden kannalta loismaisesti ja auttajat haluis sitten sijaisloisiksi kiinni niita tunne-enerioita lypsamaan. Kun oikeesti ne emotionaaliset energiat pitas kasitella niin etta koko tunne-energioiden lypsäminen loppuisi. Ja sanat on siina oleellisessa asemassa. Sanat paljon kuljettaa tunne-energiaa. Ja ma koen mua suorastaan kidutettaneen sanoilla jotka on kuljettanut kamalaa tunneenergiaa.

    "Narsistien keski-ikainen lapsi tarvii itsenaisyytta, eriytyneisyytta, ei mitaan emotionaalisia tai psykologisia takiaisia."
    Käsittääkseni juuri kirjoitin, että narsistin pitkäaikselle uhrille ei sovi rinnallekulkija.
    Kas näin:
    " Kun ketään ei voi kuitenkaan laittaa ripirinnan kulkemaan kenenkään narsistin uhrin kanssa, koska silloin siitä toisestakin tulisi uhri (ehkä uhrin uhrikin!?), ovat johtopäätökset sen urhin omissa hyppysissä."
    Minä en tarkoita rinnallakulkijalla mitään loista, vaan sellaista, joka voisi kärsijän kanssa yhdessä pohtia todellisia ratkaisuja kärsijän ongelmaan.
    Esim. minä olen käyttänyt työvoimaviranomaisia ongelmissani ja hyvin on toiminut. Välttämättä en ole tavannut samoja ihmisiä edes kahdesti, mutta systeemi toimi minun kohdallani, kun itse olin tietenkin hyvin aktiivinen ja eteenpäinpyrkivä.
    Tämä siis vain yksi esimerkki.
    Siis tietenkään ihminen, joka ei aio muuttaa mitään eikä halua mitään apua, ei tarvitse myöskään mitään rinnallakulkijaa eikä systeemiä.
    Jostain kumman syystä käsität toisen ihmisen tai systeemin niin, että sinuahan kaikessa vain kupataan... Kun sinusta tuntuu tuolta, et varmasti oikeasti tarvitsekaan ketään rinnallesi... Sinä tiedät itse, onko sinulla käyttöä kenellekään vai ei. Et aio liikahtaa minnekään suuntaan, silloin ei energiaa kulu eikä tapahdu mitään eteenpäinmenoakaan.

    Juu, en ole empaattinen kokoaikatoimisesti enkä tilauksestakaan. Olen empaattinen silloin kun haluan sitä olla. Miksi arvostelet minun oikeuttani käyttää empatiaani silloin kun haluan sitä käyttää? Minusta minulla on omistajan oikeus omaan empatiaani.

    Äänestä

Juu anteeksi aivan vaarinkasitys. Luin hutiloiden. ymmarsin oleellisen virkkeen väärin, ymmarsin ettei kukaan jaksa kulkea hhänen rinnallaan niinkuin hän kaipaisi, joo sorry

Äänestä

Kuule ma olen kokenut sen verran rankemman luokan narsismia, etta mun pitaa karsivallisesti odotella etta tulee vastaan niin maailmaa nähny ihminen etta tajuaa etta sellastakin tapahtuu.
Ennen en ala suutani todella aukomaan. Vahän olen pintaa riipassut ja siita jo saanut pahasti nenilleni. Tietamattömille en tule koko tarinaani kertomaan. En niin tyhmä ole
Ma odotan siihhen asti etta tulee sellanen ihmiinen vastaan joka asiallisesti kuuntelee mita nmulle on kayny. Asia ei ihan lässytyksellä selviä

Äänestä
  • Kun kohtaat sellaisen ihmisen, luultavasti jossain amerikkalaisella palstalla, jossa amerikoissa on kulttuurieroista huolimatta samantapaisia ongelmia ja pohdiskeluja, väestöpohja sen verran laaja että sieltä löytyy... niin vastaapa realistisesti, kunka kauvan tuo ihminen, jolla pitäisi siis valmiiksi olla pureskeltu tieto ja oma vastaava ongelma läpikäyty, käyttää sinun lukemiseesi? Muista että toinen ammentaa omasta elämästään sen ajan.

    Äänestä

  • hassu vastaus, ihmisia on maailmassa niin erilaisia erilaisin kiinnostuksin .
    kyllä esim. ma saatan kiinnostua toistenkin tarinoista ihan aikaakin laskematta.
    Ja mun psykopaatti on itseasiassa niin erikoinen etta siitä tulis ihan hyvä kirjakin, tosin vähän riskaapeli
    Tuo on tuota suomalaista mentaliteettia, ei ihan nain akkia amerikoissa kukaan tuollasta tulis sanomaan edes suuren vväkiluvun joukosta.

    Äänestä

  • Kun_koh kirjoitti:

    Kun kohtaat sellaisen ihmisen, luultavasti jossain amerikkalaisella palstalla, jossa amerikoissa on kulttuurieroista huolimatta samantapaisia ongelmia ja pohdiskeluja, väestöpohja sen verran laaja että sieltä löytyy... niin vastaapa realistisesti, kunka kauvan tuo ihminen, jolla pitäisi siis valmiiksi olla pureskeltu tieto ja oma vastaava ongelma läpikäyty, käyttää sinun lukemiseesi? Muista että toinen ammentaa omasta elämästään sen ajan.

    Itse asiassa voit jopa olla väärässä. Voi jopa käydä niin etta ma ammennan muille mun elamasta ja mun tarinasta. eikä mun tarvi pyytää ketaan vaan mut kutsutaan sitä ilmaisemaan ei sita koskaan tiedä

    Äänestä

  • poiuydcvb kirjoitti:

    Itse asiassa voit jopa olla väärässä. Voi jopa käydä niin etta ma ammennan muille mun elamasta ja mun tarinasta. eikä mun tarvi pyytää ketaan vaan mut kutsutaan sitä ilmaisemaan ei sita koskaan tiedä

    "Ma odotan siihhen asti etta tulee sellanen ihmiinen vastaan joka asiallisesti kuuntelee mita nmulle on kayny. "
    En nyt tainnut mitään erikoista väittää, vaan ihan vain kuvittelin tilanteen jota itse hahmottelit alun perin. Kerroit että tavoitteesi olisi saada edes viisi minuuttia empatiaa osaksesi.

    Juu väärässä saatan olla tuon tuosta.

    Äänestä

Yks juttu viela tuli mieleen etta kun joittenkin mielesta saisi puhua anonyymistikin vain jos on virallinen diagnoosi. Niin tuli viela mieleen etta eihan edes virallinen diagnoosi oikeuttaisi puhumaan narsistista narsistina, vaan se diagnoosi olisi viela pitänyt saada toisen henkilön haltuuunsa. Todistaako se mitaan jos joku vaan sanoo etta joo on diagnoosi. Eli narsistin olis pitany menna lääkäriin ite valittamaan narsismia ja sitten jonkun olis pitany viela jotenkin saada se hänen diagnoosi haltuunsa esim soittaakseen jonnei anonyymiin puhelimeen. Mutta kun vaikka olis noinkin pitkälle päässy niin aina henkilölle voi viela sanoa etta hänestä mahdollisesti vain tuntuu, etta hänen edessaan on sellainen paperi, mutta eihän sita voi tietaa onko. Niin miten tolla systeemilla narsistin uhri vois ylipaataan kysya mitaan apua ikaankuin oikeutetusti. Ja jos pystyis todistaan etta hallussaan on toisen henkilön diagnoosi, niin eikö se ole viela kyseenalaisempaa etta miten joku olis saanu haltuunsa jonkun narsistin diagnoosin. Varastamalla ?
Soittais jonnei: "Joo on hänellä virallinen diagnoosi mulla on se ihan tässä. Eiks toi olis viela epailyttavampää milla motiivilla ja toimintatavoilla tyyppi olis liikkeella ?

Äänestä

Kumpi olis tolleen se taitava manipuloija, se jolla olis se diagnoosi vai se joka on saanu jonkun meneen ottaa itelleen narsismidiagnoosin ja sit antaisi sen dianoosin toisen käyttöön ?Kuka narsisti tolleen ttekis etta suostuis tuommoseen ? Tavallaanhan sit voisi puhua vain julkkisnarsisteista.

Äänestä

Voi hyvät hyssykät ma olen valilla tyhmä, olen vaitellyt siita voiko vanhempaa sanoa narsistiksi ilman diagnoosia. Vaittelysta päässee hyvin yksinkertaisella tavalla sanoo sanan "narsisti" tilalta sanan "narsistinen". Sehän ei ole diaggnoosi vaan adjektiivi. Ja tommoseen meni mulla runsaasti henkisia voimavaroja ja rahaa, yhden "nen" paatteen puuttumiseen

Äänestä
  • Niin tollaseen tältä palstaltakin löytyy runsaasti näkemyksiä ja mielipiteitä.
    Mä oon sitä mieltä, että miksi ikinä tykkää sanoa anonyymejä kuvailtaviaan voi sanoa, kunhan ei laita oikeita nimiä eikä kuvaukset ole sellaisia joista voi oikeasti tunnistaa...
    Nimittelemään oikeasti livenä sensijaan en todellakaan lähtisi ketään, en edes sellaista joka väittäisi että hällä on diagnoosi, en vaikka näkisin sen diagnoosin. En sanoisi narsistiksi vaikka todistettu narsisti itse käskisi kutsua häntä sillä nimellä. Minusta sen verran tympeää kuitenkin psykiatriset diagnoosit. Pitäisikö minun esim. kutsua jotakin työtoveriani bipolaariksi, että hei bipolaari, minulla sinulle asiaa... Tai jos jollain on jokin muu tauti, niin kutsuisinko sillä taudin nimellä ihmisiä...
    Tällä palstalla nyt vain asiantilan ymmärtämiseksi ja puhumisen helpottamiseksi sanon narsisti-psykopaattiani narsisti-psykopaatiksi. Voin sanoa vaikka Narsisti-Psykopaatti, tai NP... tai nph tai mitä mieleen juolahtaa.

    Äänestä

  • Kas kun valila olen sinun kanssasi samaakin mielta. Olen samaa mielta noista diagnooseista ja nimittelysta. Jos ma tunnen muita narsisteja ja psykopaatteja kuin vanhempani, en nimita heitä kuitenkaan niillä nimilla koska minunkaan mielestani toisia ihmisia ei voi nimitella jollain diagnooseilla vaikka olisi kuinka virallisiakin.
    Mun mielestä tilanne on eri koskien omia vanhempia koska he koskee niin vahvasti minun itseni ilmenemista tassa maailmassa , ovat niin sanotusti mun juuria. Ja mun mielesta mulla ei voi olla velvollisuutta salailla omia juuria, niin etta mun pitais lopun ikaani piilla niiden alla piilossa. Mutta lastensakin diagnosoiminen on minusta jo kyseenalaisempaa, koska lapsi on lahtökohtaisesti vanhempiensa vallassa, eika toisin pain. Mulla ei ole, mutta jos mulla olis narsisti lapsi, en missaan tapauksessa sanoisi häntä kelleen narsistiksi missään olosuhteissa. Se olis mun velvollisuus kantaa se tilanne oli lapsi millainen tahansa. Tunne-energian kuuluu ensisijaisestu kulkea vanhemmilta lapsillepain eika toisinpain. Mun vanhempien kanssa se on menny nurinpain ja mulla on oikeus se sanoa, Siis etta mun tunne-energialla ruokitaan mun vanhempia koko mun elaman ajan ja moni haluis sen jatkuvan niin, ei ole normaalia. Ja kun mulla ei ollu edes uhmaikää eikä mitaan.

    Mutta toinen juttu tuli mieleen. Taytyykö sanan narsisti edes valttamatta tarkoittaa diagnoosia, voisiko se tarkoittaa yhtä hyvin omaksuttua ideologiaa: joku on feministi, joku narsisti, siis varsinkin jos on ihan tietoisesti narsisti

    Äänestä

Mietin asiaa. Mun mielipide on etta sanat narsisti ja psykopaatti ei voi olla sellaisia sanoja jotka voisi kuulua oikeutetusti vain lääkärin käyttöön. Kun eihän sellasia diagnooseja edes ole ainakaan Suomessa. Mun mielesta ei voi vaittaa etta narsisti ja narsistinen persoonallisuushäiriö olis taysin synonyymi sana ja olisi oikeutettua kayttaa vain samassa merkityksessa. Siis ma en voi diagnosoida ketaan, mutta narsisti ja psykopaattihan ei edes ole mitaan diagnooseja. Kas kun oli tuossakin mulla hidas sytytys. Viiteen vuoteen en hoksannut. Selitin vain etta psykopaatti diagnoosia ei voi saada, mutta voiko narsistikaan. En ma ole ikina sanonu etta mun vanhemmalla olis narsistinen persoonallisuushäiriö mika olis diagnoosi. Esim mun isa on mielellaan narsisti, ni mika ongelma siin olis jos ma sanon etta hän on narsisti, ei se edes olekaan mikaan psykiatrinen diagnoosi,

Äänestä
  • Niin keneltä nyt tällä palstalla oikein anelet lupaa?

    Äänestä

  • Niin mikä Sam vakina? Vaginatieteen tohtori? No siihen kelpaa ukko kuin ukko

    Äänestä

Musta tuntuu et oon ollu jotenki narsistinen nuorena... Mut oon kai muuttunut

Äänestä

Videota vielä katsomatta tuli mieleen, että kestäisikö narsisti erakkokuopassa. Siis täysin eristyneenä, vetäytyneenä hiljaisuuteen. Joka muille voi olla pohdiskelua, kilvoittelua, kasvamista.
Olis hyvä idea jos ne kaikki joutuis eristyksiin, mutta ei. Aina löytyy joku heikkoitsetuntoinen kumppani pelastajaksi. Toivottavasti, tiedon lisääntyessä jokainen pelastaa ensisijaisesti itsensä, sitten muut riistetyt. Nasset listan viimeisenä.

Äänestä

Minkäköhän diagnoosin ap saisi psykiatrilta? On se niin sekaisi. Sekaisin kuin seinäkello :-))

Äänestä

No olen kattonu videoita psykopaattinaisista ja aivan hämmästyny missa maarin mun oireet muistuttaa niissa kuvattuja psyykopaattinaisen kohteen oireita , semoissa videoissa selitetaan etta valitettavasti terveynhoitojärjestelmä ei niita juurikaan tiedosta vaan siella hoidetaan toisenlaisia vaivoja kuten masennus jne

Äänestä

Kommentoi aloitusta


poiuytrdfj kirjoitti:

Sam Vakninin uudesta videosta. Sam Vaknin on kehittänyt narsismin parantamiseen kylma terapian millastakohan se on ?

https://www.youtube.com/watch?v=kKC4MTLt1YI

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu