Ainoa "työkokemukseni" on TET:stä (olen 19 v.). Minulla ei ole hajuakaan millaiseen työhön kelpaisin. Kotioloissa en osannut edes imuroida kunnolla tai pitää kiinni aikatauluista. Lukiossa sain huonoja numeroita, sillä en uskaltanut ilmaista mielipiteitäni. (En ole uusavuton, koska tiedän miten valmistaa ruokaa, pestä mattoja, budjetoida jne.) En viitsi kouluttautua, koska se maksaisi paljon (en elä tuilla, enkä aio).
Kaiken kukkuraksi kilpailu työmarkkinoilla tiukkenee väestönkasvun, globalisaation, robotiikan tulon sun muun vuoksi.
Kaiken kukkuraksi kilpailu työmarkkinoilla tiukkenee väestönkasvun, globalisaation, robotiikan tulon sun muun vuoksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti voi olla, ettet kelpaa tuollaisena mihinkään töihin. Ensimmäinen opittava asia sinulle on aikatauluista kiinni pitämisen oppiminen. Ilman sitä ei työelämä onnistu ollenkaan. Eikä oikein opiskelukaan eikä mikään.
"En viitsi kouluttautua, koska se maksaisi paljon (en elä tuilla, enkä aio)."
Miten olet ajatellut elää seuraavat 70-80 vuotta? Kenen siivellä siis elät, kun sinusta ei tuollaisena ansiotyöhön ole?
Jos sinulla on miljoonaluokan tuottoisat pääomat, ansiotyötä ei välttämättä tarvitse ajatellakaan.
Mikähän sinut on lytännyt? Lukiossa ollut, monenlaista ja taatusti sitä imurointiakin osaava. Mieti, mikä niissä aikatauluissa niin mättää. Maailma on mikä on ja uhkia tarjoillaan auliisti sieltä sun täältä eikä elämä aina niin hauskaa ole mutta pärjätty on ennenkin. Tuolla asenteella sinulla on erinomaiset mahdollisuudet päätyä luuseriksi. Mutta vielä ehtii. Ehkä kannattaisi käydä juttelemassa viisaampien kanssa, esim. ammatinvalintapsykologin.
Kiitos rehellisistä vastauksista!
Olen väsännyt itselleni päivittäiset aikataulut ja pyrkinyt pitämään niistä kiinni. Toivoa vielä on.
Pahimman koittaessa: raahapolitiikan olen ratkaissut pakenemalla metsään. Piirrustukset rakennelmista ovat valmiina hädän koittaessa, ja kyllä sitä ruokaa jonkin verran löytää maastakin. Jos ei löydä, niin on niellettävä karvas kalkki ja todettava vain vahvimpien selviävän. Tuntuu vain pahalta ajatella kuinka resursseja yhteiskunnan ja suvun puolesta silloin olisi tuhlattu.
Olet sentään valmis tekemään keskimääräistä enemmän sen eteen ettet tekisi mitään.
Samalla energiamäärällä ja tahdonvoimalla pärjää erinomaisesti julkishallinnossa. Tai ehkä pitää ottaa virtaa ja työhalukkuutta pikkaisen pois ettei pistä liikaa silmään...
Sä et tiedä yhtään mitään nykyisen "julkishallinnon" työpaikoista.
Voi olla että joskus ennen talvi- ja jatkosotaa valtion virkamiehillä oli pitkät lounastunnit, lyhyet kesätyöpäivät ja vähän töitä mutta pieni palkka. Vaan ei ole enää.
Jos et halua elää tukien varassa, elä sitten lainan varassa. Mutta hanki joka tapauksessa se koulutus, että pääset töihin rahaa tekemään.