Olen 20 vuotias nainen. Masennusta sairastanut virallisesti n. 5 vuotta, oikeastaan koko elämäni. En millään tunnu saavan itseäni niskasta kiinni. Olen erakoitunut eikä minulla ole kavereita vaikka omaan hyvät jutustelutaidot ja olen hyvä ja lämmin ihminen. Ulkonäössäkään ei ole vikaa. Olen syönyt masennuslääkkeitä noin puolisen vuotta. Ne saavat minut nousemaan sängystä ja tekemään normaaleja asioita. Osaan olla esim töissä hymyilevä ja pirteä ja kaikille mukava mutta oikeasti olen kuollut sisältä. Tahtoisin useimmiten vain kääriytyä peittoon ja itkeä itseni uneen. Hämmentävintä on että minulla ei ole periaatteessa mitään syytä olla masentunut. Olen vain rikki.
Masennus on sairaus
Hyvääjouluateille
473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja mikä kertomassasi osoittaa, että kyseessä on sairaus?
ensiksi sun täytyy tahtoa hymyillä itsesi uneen.
jos sä tahdot itkeä itsesi uneen niin ei sua kukaan voi auttaa.
Luulenpa että saamme hamaan maailman tappiin odottaa aloittajan kommenttia. Tyypillinen trolli.
Sinulla on saattanut olla ihan hyvä koti mutta kotona ei ole opittu kokemaan tunteita. On oltu jotenkin mekaanisesti arjessa. Otettiinko sinun vakavasti kun pienenä sattui murheita, olit surullinen? Saitko lohtua vai kommentteja, hyvä tyttö ei itke, ole reipas ja rohkea. Onko sinulla muita sisaruksia ja mikä on suhteesi heihin? Onko lähisuvussa masennusta sairautena. Syynä voi olla myös ihan perinnöllinen juttu ja ei niinkään kasvuolosuhteiden summa. Terapia saattaisi olla paikallaan. Älä välitä noista ala-arvoisista kommenteista.