jos kaivattusi kanssa olisivat asiat menneet toisin?
Millaista elämäsi nyt olisi jos
yhteydettömyydestä
26344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikea sanoa. Vaikea kuvitella. Hän ei välitä minusta, hän välitti jostain toisesta, muuten asiat eivät olisi menneet näin.
kaippa sitä oltais yhdessä joulu vietetty ja vauvaa yhdessä odottaen.
Ai jos meistä ois tullut pariskunta? Varmaan ois paljon ongelmia ja mies jo pettynyt minuun, kun en ollutkaan täydellinen ja minä olisin hänestä mustasukkainen. Parempi varmaan, että asiat ei menneet toisin. Kaikki ok nyt.
Tuntisin hänet paremmin, mutta mitään sen kummempaa ei olisi vielä tapahtunut, jos olisi koskaan tapahtuakseenkaan. Tuli kuitenkin moottoritie serpentiinitien sijaan, ja sitä nyt ajellaan.
En ainakaan olisi täällä kirjoittamassa joulupäivän aamuna, arvelen.
Tähän pystyn samaistumaan. En kaipailisi ketään ja tietäisin, miten asiat välillämme on. Mutta sitä en voi tietää, olisimmeko olleet yhdessä kauan vai vähän aikaa, olisimmeko edelleen yhdessä vai eronneet, olisiko meillä perhettä, olisimmeko onnellisia vai onnettomia, rakastaisimmeko vai vihaisimme (tuskin mitään siltä väliltä hänen kanssaan).
Olisi tosi vapauttavaa puhua asiat selviksi, tavata ja jatkaa matkaa jos siltä tuntuu tai miten vain... En käsitä, miksi minusta tuntuu, ettei elämä muuten jatku normaalisti, olen täällä kai loppuikäni. TaHtoisin vain nähdä ja puhua. Jäin tähän kiinni tosi pahasti tai hyvästi, Miten sen nyt ottaa.
Juuri näin se on. Asiat pitäisi saada jotenkin selviksi. Sille tasolle, että voisi ajatella, että se on ollutta ja mennyttä. Tai jos molemmilla onkin tunteita, niin niistä olisi hyvä puhua. Se voi muuttaa asioita tai sitten ei muuta. Mutta tieto siitä muuttaisi silti kaiken ihmisen sisällä. Näihin voi jäädä tosi pitkäksi aikaa kiinni, jos ei asioita koskaan selvitetä. Kunnes ei enää tiedä, roikkuuko siinä ihmisessä vai pelkässä ajatuksessa. Ja lopulta ei tiedä miksi ei pääse irti, onko sitä vain hullu vai onko kaikella sittenkin jokin tarkoitus. Ajatus siitä, että kaikki on ehkä ollut turhaa, tuntuu liian järjettömältä ja vaikealta hyväksyä.
Olisi helpottavaa puhua ihmiselle, joka on miettinyt samoja asioita ja ymmärtäisi. Se voi tosin olla pelkkää toiveajattelua, utopiaa. En kyllä edes tiedä, miten tämän hänelle selittäisi, kai siihen sanat löytäisi jos toinen vähänkään välittäisi, ymmärtäisi. Jos kokemukseni ovatkin olleet pitkälti omaa tulkintaa, olisi sekin helpottavaa, noloa tietenkin, mutta saisin oman pääni ainakin selväksi. Jos taas toinen olisi kokenut samoja tunteita, voisi olla rentouttavaa puhua yhteisistä kokemuksista. Onhan meillä myös yksi yhteinen ”hetkemme”. Millä tasolla tunteissa silloin liikuimme, en tiedä tarkalleen.
Mikä sinua estää puhumasta hänelle? Minulla on se ongelma, etten näe häntä enää missään. Yksi tilaisuus meni sivu suun. Tuntuisi typerältä ottaa yhteyttä, kun aikaa on kulunut jo vuosia. Se olisi tosiaan outoa, eikä tule siis kysymykseen. Pitäisi muodostua luonnollinen yhteys jotenkin.
Minulla on ihan sama ongelma. Tavallaan olisi yksi väylä ottaa yhteyttä helposti, mutta en pysty siihen. Jos saisin edes jonkin vihjeen hänen puoleltaan, jonkinlainen ajatustenvaihto saattaisi käynnistyä. Tilanteesi vaikuttaa aika samanlaiselta kuin omani, mutta meillä niitä yhteisiä hetkiä oli useampia.
olet 5 miljoonasta yksi vieras haikailemassa yksipuolisen ihastumisen perään ja minä toinen vieras samassa tilanteessa. Amorin nuolet ei ole tasaväkisiä. Toivomme molemmat olevamme just ne mutta mahdollisuus on pieni koska 5 miljoonassa on paljon yksipuolisesti ihastuneita toivomassa samaa
Olihan niitä tilanteita useimpiakin, mutta yksi jäi mieleen parhaiten. Sama juttu meillä, että on tavallaan yksi tapa ja oikeastaan tämä yksi tapa noin niin kuin molemmin puolin ajateltuna...enkä minäkään pysty siihen. Miten jänishousu sitä voi olla! Onko sinulla mitään vihjettä mielessä? Sellaista, minkä vain te kaksi ehkä tietäisitte?
Olen joskus yrittänyt miettiä sellaista vihjettä, vaikka en tiedä, uskaltaisinko sanoa. Sellaisia vihjeitä voisi olla, joiden perusteella ei voi tehdä varmaa tunnistusta. Ehkä myös parempia, mutta epäilen, ettemme muistaisi välttämättä samoja asioita.
Kokeillaanpa muutamaa kysymystä. En tiedä onko näihin kaikkiin oikeita vastauksia, mutta jotain niistä pystyy päättelemään. Oletko koskaan ollut puhelimitse yhteydessä hänen kanssaan? Jos olet, niin milloin viimeksi , esim. vuosi tai jokin asia, mihin liittyy? Tunnistaisitko hänen käsialansa? Tunnistaisiko hän sinun? Tuleeko mieleen joku musiikkikappale tai elokuva, joka voisi liittyä jollain lailla teihin?
No voinhan omalta osaltani vastata ja joku toinen sitten osaltaan. Ehkä on hyvä asia, että joku toinen saa tätä kautta mahdollisuuden ;)
Vastaukseni tulevat tässä:
En muista puhuneeni puhelimessa.., en millään muista eli osaltani voisin lopettaa jo leikin tähän, tuskin kysyisit vuotta jos puhelua ei ole koskaan ollut...Jos kuitenkin olisi ollut, menee se vuosiin 12 tai 13... puhunko vuosia taaksepäin vai itse vuosista... niin.
Tunnistaisin käsialansa luultavimmin. Tunnistaisi mahdollisesti minunkin...
Tulee mieleen kappale ja elokuvakin, mutta koska alku ei ollut lupaava puhelun osalta, jätän sen salaisuudeksi.
Sleep well!
Eipä sitten osunut, enpä yllättynyt. :) No hyvää yötä sinulle, kohtalotoveri!
tietää ja arvailemaan ala. Miksi rakentaa mielikuvissaan edes utopistisia pilvilinnoja? Se kaikki utopiakin voi aiheuttaa suurta mielipahaa, ja pärjään ilmankin itseni pahoittamista.
Muija hoitaisi kotia ja lapsia, minulla olisi rakastajatar ja olisin rikas ja onnellinen.
Mulla olisi viikseskäs mies vierelläni.
Miksi ette ole yhdessä?
Missä hän asuu?
Miettikää nyt, jos teille tulis joku avautumaan pitkään kestäneistä lämpimistä tunteista. Sanoisi, että haluaa keskustella rauhassa. Mutta itse et ois ikinä ajatellut sitä tyyppiä muussa mielessä, pelkästään harmittomana tuttavana. Oishan se ihan kamalan vaivaannuttava tilanne. Ja ahdistavaakin. Itse ainakin säästän ihastukseni tuolta kokemukselta.
Ei. Älä säästä. Itse ainakin kuulisin tuon mielelläni, vaikken voisi tunteisiin vastatakaan. Kukapa ei?
”Harmiton tuttava”, heh!😂 Hannaa sit ku kerran haluut🙁. Älä vaa soita!
Menneitä ei kannata murehtia, mutt tulevaisuuteen voidaan vähän vaikuttaa.
hyvää.laatuaikaa.
Niin että inhoon termiä laatuaika. Siis aaargh. Se on sitä tehotalouden aikaa, josta pitää saada itselle hyvä, positiivinen ja energinen olo, nopeasti, tehokkaasti ja helposti. Ei mitään ikävää, tylsää eikä yhtään hukkaan heitettyä aikaa. Eiks yeah. No joo, mä tykkään ideoida ja keksiä kaikkea hassun hauskaa, mutta ei, mä olisin pettymys ennenpitkää. Oon tavallinen tylsä, en aina naurava vaan väliin surkea pillittäjä. Taviksen näkönen, olonen, tavistalouksinen, rauhaa rakastava, kumnallinen ihminen.