Olen miettinyt sinua paljon ja tätä tilannetta, ja emme voi jatkaa kovin paljon pidemmälle, mikäli et koskaan halua ystävyyttäni enempää. Jokainen tapaaminen vain jättää ilmaan lupauksen enemmästä sekä turhia toiveita, ja aina vajoan takaisin korkeuksista, takaisin elämään, jossa tunnen olevani sinulle merkityksetön ja häiriöksi. Ja se, että olen aina ollut yksin tekee kaikesta vieläkin raskaampaa - niin suuri toive rakkaudesta, toteutumaton.
En voi jatkaa ystävänäsi enää ensi vuonna mikäli tilanne ei koskaan muutu. Se ei ole helppo päätös, mutta teen sen ennen kaikkea itseni vuoksi ja vaikka tuskin koskaan tulen pääsemään sinusta yli, niin tasainen tappavan tylsä ikävä on helpompi kestää kuin nämä tunteiden huiput ja mitä alhaisimmat Mariaanien haudat. Eikä se tarkoita sitä, etteikö olisi rakas ja eikö rakastaisi, vaan juurikin siksi. On helpompaa rajata kohtaamiset muutamiin virallisiin ja ohimeneviin kuin epävirallisiin, sillä - ah ja voi - ymmärrätköhän lainkaan, että olen jokaisena iltana vain rakastunut sinuun vieläkin enemmän kuunnellessani ajatuksiasi ja tarinoitasi. Ja ajatus siitä, että se on kaikki mitä minulla tulee koskaan olemaan, särkee sydämeni tavalla, jota et ehkä ymmärrä.
Ja minä tulen kyllä kertomaan tämän kaiken sinulle, mutta en vielä, en vielä.
En voi jatkaa ystävänäsi enää ensi vuonna mikäli tilanne ei koskaan muutu. Se ei ole helppo päätös, mutta teen sen ennen kaikkea itseni vuoksi ja vaikka tuskin koskaan tulen pääsemään sinusta yli, niin tasainen tappavan tylsä ikävä on helpompi kestää kuin nämä tunteiden huiput ja mitä alhaisimmat Mariaanien haudat. Eikä se tarkoita sitä, etteikö olisi rakas ja eikö rakastaisi, vaan juurikin siksi. On helpompaa rajata kohtaamiset muutamiin virallisiin ja ohimeneviin kuin epävirallisiin, sillä - ah ja voi - ymmärrätköhän lainkaan, että olen jokaisena iltana vain rakastunut sinuun vieläkin enemmän kuunnellessani ajatuksiasi ja tarinoitasi. Ja ajatus siitä, että se on kaikki mitä minulla tulee koskaan olemaan, särkee sydämeni tavalla, jota et ehkä ymmärrä.
Ja minä tulen kyllä kertomaan tämän kaiken sinulle, mutta en vielä, en vielä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Miten asioiden pitäisi muuttua?
Että olisimme kumpikin vapaita kokeilemaan olisiko kaikessa tässä ystävyyttä enempää. Ystävyys on kaunis ja arvokas asia, mutta siitä tulee valtavan raskas taakka mikäli vain toisella on tunteita ja toisella ei. Silloin sitä tuntee elävänsä vain niitä muutamia harvoja päiviä varten, kun saa olla toisen seurassa.
Ja miksi ette ole vapaita kokeilemaan?
Koska hän on parisuhteessa ja en kyllä edes tiedä tunteeko hän täysin sillä tavalla minua kohtaan, vaikka ei olisikaan. Itse olen ollut sinkku koko ikäni.
Täytyy selvittää.
Voimia sinulle. Surullinen tilanne siellä. Varsinkin kun toinen on varattu. Painin itse prikulleen samojen tunteiden kanssa mutta minun tilanteessani olemme molemmat vapaita. Tuo eläminen niitä päiviä ja hetkiä varten, kun tapaa toisen on todella riipivää. Hän kyllä tietää tunteistani mutta muuttujia on liikaa tällä erää ainakin. Tiedän, että ainoa oikea ratkaisu olisi unohtaa hänet, mutta niin kultaisen ihmisen haluaisin pitää elämässäni. Oman mielenterveyden uhalla kylläkin. Kamalaa tämmöttinen.
Jotenkin aiemmin on tullut mielikuva, että tunteet ovat molemminpuolisia. Mistä ajatus, että toinen tuntisi vähemmän vaikka olisikin vielä parisuhteessa?
Kai siitä, kun hänelle tuntuu olevan niin helppoa säilyttää etäisyys ja asiallisuus sen suurimman osan aikaa, kun emme näe - ei mitään tikusta asiaa tai tarvetta tuoda niitä esiin kuten minulla. Kuitenkin sitten kun näemme niin tuntuu siltä kuin olisin päässyt hiipimään hänen ihonsa alle ihan kuten hän minun, emme aina edes huomaa olevamme yhä muiden seurassa, mutta se hiljaisuus sen jälkeen... En tiedä, mutta se särkee sydämeni. Tälläkin hetkellä tiedän, että marraskuussa lupasimme nähdä seuraavan kerran, kun hän tulee matkoilta takaisin joskus keväällä, mutta ajatus siitä että puolen vuoden ero on hänelle jotenkin niin helppoa sietää... En voi ymmärtää sitä muuten kuin ajattelemalla, että minä olen se, joka rakastaa enemmän.
Itse olen välillä työntänyt pois tai ollut etäinen, koska on sattunut liikaa. Ajatus siitä että hän on puoli vuotta kauempana on hankalaa sietää mutta en näytä sitä. Ei se silti ole tarkoittanut vähiä tunteita - päin vastoin.
Mutta toiset ihmiset lukevat käytöksemme usein eri tavalla kuin mitä itse haluaisimme tarkoittaa. Siksi kaikki tulisi aina sanoa auki, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Olen lähettänyt kirjeeni hänelle ja en tiedä milloin hän sen ehtii lukemaan ja millaisia ajatuksia se herättää, mutta se on tehty. Olen vapaampi käsittelemään edessäni olevaa vuotta eri tavoin, erilaisin suuntaviivoin.
Silloin kun tulee sellainen olo, että sen ikävän sanominen aiheuttaa ahdistusta toisessa, sitä yrittää suojata ja olla loukkaamatta. Arvostan tuota, että sanot suoraan haluavasi katkaista välit kuin jättäisit toisen ikävään roikkumaan.
Koen enemmän itse jääneeni siihen ikävään roikkumaan eli katkaisen vain omat lankani, enkä katkaise niitä täydellisesti. Haluan vain tiukemmat raamit tälle kaikelle omaksi parhaakseni. Ei enää yhteisen ystäväpiirin illanviettoja omasta puolestani. Olo on hiukan ollut se, että hänellä on kaikki rusinat pullassa ja minulla vain pelkkä puolikas ja en pääse elämässä eteen enkä taaksepäin.
Mitä se käytännössä tarkoittaa toiselle? Miten hänen kuuluisi käyttäytyä seurassasi, jos sellainen mahdollisuus vielä on?
Enemmänkin kyse on siitä, että pyydän häneltä rehellisyyttä. Kirje jonka kirjoitin ei ollut sanasta sanaan sama kuin tänne.
Jos ystävyys on yhä ja tulee olemaan ainoa asia, mitä hän haluaa väliltämme, niin silloin on parasta että tapaamme mahdollisimman vähän ja vain virallisemmissa ympyröissä, joissa ollaan kohteliaita kuten aina ja ennenkin. Jos tässä on hänen mielestään enemmän niin prkl sanokoon sen viimeinkin. Kaksi vuotta tätä peliä jo pelattu ja se on sellaista palaa lähtöruutuun käymättä pankin kautta -meininkiä.
En ymmarra yhtaan sellaista ollaan ystavia -pelia. Nyt heti totuus esiin! Varmasti hanellakin on tunteita, outoa, etta piilottelee niita!
Tästä iskee täysi paniikki, mutta toivon, ettei minulle ollut. Toiveeni on korkealla.
Ei paniikkia. Kirjoitan naisena miehelle, koodisana Lahti. Tämä ei ole helppo, eikä missään nimessä mukava päätös, mutta se että tietoisesti jatkaisin itseni rikkomista tällä tapaa... siitä ei seuraa mitään hyvää.
En voi olla muuta kuin ystävä. Sellaista ihmistä ei ole olemassa, jonka vuoksi tekisin poikkeuksen. Minua varmaan pidetään hyvin itsepäisenä ja omituisenakin, mutta olen uskollinen omalle sisäiselle maailmalleni. Jos en noudata omien tuntemuksieni mukaista elämää voin huonosti ja millaista elämää se silloin on. Olen rehellinen itselleni ja muille, en mielistele ketään.
Olet "aina ollut yksin"...??? Sitten olet väärä henkilö. Jos oikea henkilö olisi oikeasti ihan yksin niin mitään esteitä ei olisi, mutta näin ei taida olla, joten lienee sitten minunkin paras etsiä oma "fuck buddy" ;)
Ei mitään sellaista. Tajusin jo nuorena, etten halua olla kenenkään kanssa muuta kuin rakkaudesta. Sitä ei monikaan minusta tiedä ja lähinnä siksi, että kukaan ei oikeastaan koskaan ole edes kysynyt.
Hienoa! Toivottavasti löydät sen siis jos vain haluat...
Kerrot ylempänä että hän on parisuhteessa ja silti ruikutat häneltä jotakin enemmän kuin ystävyyttä. Kokeilemaan olisiko tässä jotakin ystävyyttä enempää, siis haloo ihminen, miten voit edes ajatella noin ihmisen suhteen joka on suhteessa toisen ihmisen kanssa. Täysin käsittämätönyä ja todella härskiä ajatellen hänen kumppaniaan, itsekästä sinulta.
Kyllä, olen paha, itsekäs ihminen, saatanallinen toinen nainen. Oliko muuta?
Melkoista luonnetta vaatia varatulta mieheltä vastauksia omiin vaatimuksiinsa. Siis tajuatko ollenkaan että hänen elämänsä on toisen ihmisen kanssa kuin sinun. Mikä teitä itsekkäitä ihmisiä oikein vaivaa, kyllä maailmasta vapaitakin ihmisiä löytyy, pitää jonkinlista kunnioitusta sentään olla toisten ihmisten elämää ja ihmisiä kohtaan, mietihän hetki itsesi tämän miehen vaimon osaan, miltähän sinusta tuntuisi kun toinen nainen toimisi kuten sinä nyt.
Tuntematta sen paremmin tilannetta kuin henkilöitäkään niin nämä ovat näitä klassisia vastaussabluunoita - tottahan toki kyse on vain varatun vokottelijasta ja tämä tulee kivittää ja kotona istuva puoliso on se pyhimys, jonka kuvan edessä tulee rukoilla anteeksiantoa.
En usko, että yksikään näin yksinkertaisia neuvoja ja mielipiteitä jakava on itse ollut siinä tilanteessa kun huomaakin, etteivät tunteet kohdistu sillä tapaa kuin toivoisi kohdistuvan. Joku joskus täällä totesikin, ettemme voi päättää toisten tunteista, vain omista teoistamme. Se mitä on hänen ja hänen kumppaninsa välillä on heidän välinen asiansa ja tämä taas meidän kahden. Ja ainoa syntini on tehdä siitä julkista, mutta hyviä näkemyksiä ja samanlaisia kokemuksia nyt ehkä onkin ollut turha hakea, ja ehkä koko kirjoitushistoriani täällä on myös johtanut tähän hetkeen - päätökseen.
Olisiko sitten parempi jatkaa tätä ystävyysleikkiä? Ei varmastikaan. Siitä voimme olla kaikki samaa mieltä, mutta tilanteisiin myös aina tarvitaan kaksi ja olen itse koko ajan yrittänyt omalla käytökselläni seurata hänen omaansa ja se millainen hän oli viimeksi seurassani yllätti minut täysin. En odottanut mitään sellaista, mutta hänen tulee myös ymmärtää, ettei se voi jatkua.
En tunne hänen rouvaansa, mutta hän vaikuttaa mukavalta ja fiksulta naiselta, mutta en koe olevani millään tilivelvollinen häntä kohtaan ja en myöskään ole tuntenut mitään syntistä syyllisyyttä tunteistani missään vaiheessa. Miksi olisin? Ne ovat olleet kaunein ja paras asia elämässäni viimeisenä neljänä vuotena - kuin kaukainen majakanvalo pimeydessä - ja tuo yksi marraskuun ilta, kun olimme kerrankin vapautuneempia toistemme seurassa, on jo kokemuksena niin arvokas, että ei sitä kannata turmella pelaamalla peliä tätä pidemmälle.
Jos joku nyt pitää minua pahana ja syntisenä siksi, että edes kerran sain halata häntä, hyvästiksi, niin ajatelkoon, mutta sanoisin, että hänen naisellaan on hyvä mies ja tämän miehen itsensä takia on jo parempi vetää nämä uudet rajat. Ja kun kysyt miltä minusta itsestäni tuntuisi olla kumppanin sijassa? En voisi silloinkaan päättää jonkun toisen puolesta hänen tunteistaan. En siitä, että joku rakastuu mieheeni tai jos hän rakastuisikin johonkin toiseen. Se olisi vain minun ja mieheni välinen suhde, jonka voin käydä läpi ja käsitellä, mutta hallita sillä tavoin kolmansien osapuolien elämää? Ei kumppania tule ajatella vain uhrina, jonka joku tuli ja vietteli, kyllä hekin ovat vastuussa teoistaan ja juurikin ne teot merkitsevät. Joka valitsee pettävänsä, pettää ja hänen tekonsa kohdistuu ensisijaisesti siihen, ketä hän pettää.
Ja ehkä jonain päivänä, jonkun kanssa minä olen siinä puolison roolissa tilanteessa tai en ole. Ei voi tietää.
Ei siinä kysytty voiko hallita kolmatta osapuolta vaan miltä se TUNTUISI sinusta. Puhut paljon mutta et sano mitään.
Jos ajattelisin enemmän järjellä kuin tunteella voisin arvostaakin sellaista naista, joka mieluummin lopettaa ystävyyden ja yhteisissä illanvietoissa käymisen kuin vaikka lähettelisi miehelleni esimerkiksi jatkuvasti viestejä ja kutsuisi milloin milläkin tekosyyllä luokseen käymään.
Ymmärrän, että tämä jollain tapaa ehkä liippaa liian läheltä omaa elämääsi tai pelkäät itse olevasi joskus tuon puolison roolissa, mutta sanon, että harvalta löytyy sitä tahdonvoimaa, että heti haluaa laittaa välit poikki kehenkään ihmiseen, josta välittää.
Turha sinun on minun kauttani itseäsi puolustella, minun mieheni kuoli kaksi vuotta sitten joten yksin eläessä ei noita pelkoja ole. Voi sinua.
Olen pahoillani - useimmat kiivaimmin tuomitsevat ovat vain juurikin niitä, jotka pelkäävät itse eniten, mutta ei näin tällä kertaa.
Kuva nykynaisesta.
Niin kirje kuin itsesi, häpeämätöntä käytöstä. Höpö höpö pulinaa , etkö ymmärrä mitä miehen nihkeys tarkoittaa ja se ettei ole vaikeaa säilyttää etäisyyttä ja asiallisuutta ja sinä senkun änkeät.
Aika vähän luottoa teillä löytyy kyseistä miestä kohtaan. Ihan kuin vain heti kun joku nakkaa s-postilla, että tykkään susta, mutta emme voi olla enää ystäviä jos tämä ei tästä muuksi muutu, niin mitä? Ottaa heti eron ja lähtee juoksujalkaa toisen luo? Ihan tosi?
Millaisessa maailmassa oikein itse elätte? Sellaisessa, jossa tunteista ja tilanteista ei koskaan puhuta? Rakkauskin on vain joku sana, joka ehkä kerran kuiskataan peiton alla pimeässä?
et oikeasti ymmärtänyt ollenkaan mitä tuossa sanottiin vai tarkoituksellako väännät kaiken omaan muottiisi.
Yleensä tätä sanotaan keskustelemiseksi. Kun täällä heitellään tuollaisia kuluneita juttuja varatuista ja toisista naisista niin välillä on hyvä vähän miettiä toiseltakin kantilta. Miksi toinen nainen on niin pelottava mörkö? Eikö niillä miehillä ajatella ollenkaan olevan omia tunteita ja omaa tahtoa?
saaha halata kerran toisen naisen miestä )) tavotteensa kullakin ))
Joo. Voisin laittaa vaikka tavoitteeksi halata toisenkin kerran?
Voisi haluta kanssasi ystävyyttä enempää.
Entä jos arvot ja näkemykset eroavat molemmilla toisistaan, miten silloin menetellään, mikä on ratkaisu?
Niin tai sitten ihmiset lahjakkaasti myös pettävät itseään kuvittelemalla, ettei tässä sen kummempaa. Ystäviähän tässä vaan ollaan?
Kun toinen kerran on parisuhteessa.
Miksi pitäisi pettää itseään? Miksi ei voisi tuntea syvemmin jotain muutakin kuin puolisoaan kohtaan? Silloin ihminen on mielenkiintoinen ja hänestä voi oppia jotain. Onpa joillain tukahtunutta ja ankaraa kun pitää oikein itseään pettää omissa tuntemuksissaan.
Minusta tyyni koski kirjoittaa fiksuja. Vanhat jäykät ihmissuhdemallit ovat aiheuttaneet enemmän pahaa kuin joustavat, neuvottelevat ja liukuvat. Kaikilta ei löydy siihen vaan kykyä ja taitoja, eikä muita resursseja. Silloin on parasta etsiä samanlainen jäykkis kumppanikseen, tai olla yksikseen. Varsinkin nykyään avioerolapset kärsivät aikuisten ahdasmielisyyksistä, lapsellisista mustasukkaisuuspurkauksista, joustavat lukuisissa perhekokoonpanoissa niin että aikuiset saavat toteuttaa hetkensä sitä ahdasta kankeuttaan ja itsekkyyttään, joka varmasti murenee tavalla tai toisella siihen itteensä. Lapset useimmiten maksavat laskun. He sopeutuvat mitä viheliäisimpiin olosuhteisiin ja sitten joku ydinperheen jäykkiskeisari alkaa edellyttämään heiltä jotain vanhanaikaisen tarinan mukaan elämistä? Ei tule onnistumaan. Se mitä tästä kaikesta sitten seuraa jää varmaan vielä nähtäväksi niille ketkä kykenevät näkemään ...
Aloittaja hamuaa toisen naisen miestä niin miten sinä siihen sekoitat avioerolapset ja yleensä
heidän kärsimyksensä muka poistuen, juuri perheen hajoaminen mitä kummallisimmiksi aiheuttaa lapsille kaikkien eniten kärsimystä tällaisten naikkosten kautta kuin ap, Mitä fiksua näet toisen naisen miehen hamuamisessa?? Kerrohan.
Suurin kummastus täällä lienee se, että tunteista voisi keskustella muidenkin kuin parisuhteessa olevan kahden ihmisen välillä. Ymmärrän sen, että seksi ja suudelma voivat olla kiellettyjä, mutta että puhuminenkin? Että kaksi aikuista ei voi selvittää asioita keskenään vai pitäisikö vain jättää toinen hiljaisuuteen ilman mitään selitystä?
Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että tunteiden kohde eli varattu mies usein nähdään täysin syyttömäksi ja tahdonvoimattomaksi olennoksi. Tietysti, se että olen tuonut tässä esiin oman näkökulmani ja lähtökohtani asiaan vaikuttaa, mutta kyllä tilanteet ovat juurikin aina kahden kauppaa.
niin toi on niin sitä vanhaa ämmämäistä patriarkaatin ylläpitoa että toiset naiset nähdään uhaksi jo pelkästään kun päivää sanovat miehelle. Isät käy salaa katsomassa ex-lapsiaan aikuisenakin, kun on niin kauhea uhka avioliitolle... Jos ukko on mennäkseen niin eikö sovi mennä sitten eikä väkisin pidellä? E tkö sinä soisi miehellesi virvoittavia suhteita kehenkään... taitaa olla tylsää teillä? Oletko taloudelliseti riippuvainen ukostasi kun noin pitää lyhyttä liekaa pitää? Käsittämätöntä. Mutta poistunpa tästä kun ei jaksa vääntää tuosta parisuhteen pyhästä omistautumisesta, kun ei vaan ervot ja näkemykset kohtaa niin ei tarvitse olla tekemisissä. Älkää sitten pilatko toisten naisten mahdollisuuksia luoda omannäköisiä suhteita ihmisiin murjomalla ne ikuiseen masennuksen alhoon vuosikautiselaa ymmärrystä ja järkeä vailla piinauksellanne.
Siis ydinperheessä kannattaisi olla todella joustava ja salliva puolisolle, kun taas sen jälkeen on pakko olla sellaisiakin ihmisiä kohtaan, joita et todellakaan ole valinnut ja halunnut ekämääsi. Jos haluat siis hoitaa lasten asiat hyvin.
Kyllä minä soisin kumppanilleni ihmissuhteita joista itse en niin piittaisi, kunhan ei tule sotkemaan niitä minun elämääni. Vaikeampi se on sitten torjua kun puolisolla on haaremillinen eksiä ja kakruja.
Elää suhdettaan kaikessa rauhassa, sinä olet siinä ulkopuolinen ja kolmas pyörä. Puistattavaa nykyihmisten itsekkyysja halu sekaantua kahden ihmisen elämään. Alhaista touhua. Ystäviä voi ja saa olla mutta ei siinä noottikirjeitä tarvita eikä tivauksia toiselta yhtään mistään. Rauha ja kunnioitus jokaisen liitolle.
Aika paljon enemmän painoarvoa tunnutaan antavan ystävyydelle kuin parisuhteelle ja tarkoitan siinä, että ystävän menetys voisi saada aikaan parisuhteen päättymisen? En ajattele kenenkään rakentavan parisuhdettaan sellaiselle pohjalle.
Tietysti tilanteet ja ihmiset muuttuvat vuosien aikana, mutta ihan oikeastiko te ajattelette, että minun kirjeelläni olisi todellista uhkaa? Että hän valitsisi minut eikä kumppaniaan? Koska ei haluaisi menettää ystävää?
Itse en usko siihen. Tai siinä tapauksessa en olisi enää ystävä.
Ja. . Vanhemmiten ihmissuhteet ovat vieläkin tärkeämpiä, koska niitä on ehkä vaikeampi luoda kuin nuorena. Mutta suhteet voivat olla monitahoisempia, ei aina samanlaisia. Ihmisistä tulee avarakatseisempia vanhemmiten. . .
Aikoinaan hyvä ystäväni sanoi, että ihminen tarvitsee erilaisia ystävyyssuhteita, jotka jokainen ovat kuitenkin tärkeitä.
Hän opetti minulle sen, että voin luottaa häneen, ettei kerro eteenpäin. Opetti, miten ollaan ystäviä.
Hän menehtyi 10 v sitten. . Liian aikaisin. . Se oli vähän kova pala minullekin. . .
Hän unessa kertoi kuolemisestaan. . Että nyt hän sitten lähtee. .
Olisi upeaa voida säilyttää hänet ystävänä, mutta en vain saa sammutettua tunteitani. Olen odotellut, että milloin ne laantuisivat ja menisivät ohi ja että pientä kaveripiiriä ei tarvitsisi kummastuttaa millään muutoksilla, ja kun monta kertaa olen sitä ajatellut, että näin ei voi jatkaa, niin ajatus hänen menettämisestään on ollut suurempi kuin tahdonvoimani.
Olen ollut itse rehellinen omista tunteistani häntä kohtaan ja minusta se on vähintä mitä hän voi tehdä minua kohtaan. Ei se tarkoita välttämättä eroa ja mitään sellaista - en näe ihmisten olevan niin tuuliviirejä, että he tekisivät mitään sellaista punnitsematta tarkoin.