Kun tuli tämä uusi "muotidiagnoosi" erityisherkkyys, niin luulen, että olen aina ollut erityisherkkä. Toisaalta taas joissain suhteissa olen aika kovakin: olenko sitten pyrkinyt kovettamaan itseni tai sitten kun asiat menevät yli skaalan, ne ovat niin suuria, ettei niitä enää rekisteröidä.
Arkipäivässä aistiyliherkkyys on näkynyt varsinkin lapsena tuntoaistin kanssa siinä, että on ollut hirveän herkkä vaatteiden kutitukselle ja hankaukselle. Nykyään tuntoaisti on jo jotenkin turtunut, ettei se aiheuta niin suuria ongelmia. Mutta nuorempana esimerkiksi alushousujen pitsikantit hankasivat niin, ettei voinut käyttää kuin täysin puuvillaisia pöksyjä. Samoin rintaliivit tuntuivat sietämättömiltä, enkä vieläkään niitä pidä. Villavaatteet olivat myös täysin poissa laskuista.
En tiedä vaikuttiko erityisherkkyys myös makuaistiin, mutta varsinkin nuorempana olin tosi nirso.
Myös stressinsietokyky on aina ollut muita ihmisiä heikompi ja tunnenkin stressaantuvana helpommin kuin muut. Stressi ei kauheasti saa aikaan toimeen ryhtymistä vaan lähinnä lamaantumista.
Lähinnä aistienherkkyys on aiheuttanut ongelmia tavallisten ihmisten parissa: maailma on tehty tavallisille ihmisille. Kun jotkut motkottavat siitä, että luulevatkos erityisherkät olevansa jotenkin parempia ihmisiä, niin helpompaa se taviksilla on.
Koen tämän erilaisten paheksunnan ja kieltämisen olevan sosiaalidemokraattista perää: kommunismissakin kaikkien piti olla samanlaisia: erilaisuus olisi merkinnyt eriarvoisuutta ja ollut sikäli uhka aatteelle. En koe erilaisten ihmisten olevan eriarvoisia; kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Henkisellä puolella tuo näkyy siinä, että on ollut tavallista voimakkaampi intuitio ja näkee asioita pintaa syvemmältä. Saa monesti oivalluksia asioiden todellisesta laidasta, silloinkin kun muut eivät näe asioissa mitään erikoista. On yleensä sikäli ensimmäisten joukossa, jotka näkevät epäkohdat. Ainoana ollessa se saa yleensä epäilemään omaa kokemustaan, koska se on niin erilainen muiden massakokemuksesta.
Monesti olen saanut myös "visioita", välähdyksiä asioista tai henkilöistä. Aikaa myöten monesti huomaa, että on ollut oikeassa, kun asiat tulevat pintaan. Mutta toisaalta se on rankkaa olla yksin oikeassa ja eri mieltä kuin muut; silloin ei voi ikinä tietää, milloin on oikeassa. Toisaalta, jos jostain henkilöstä tulee negatiivisia fiiliksiä, niin luotan yleensä tuntemukseeni enkä sitten ole sellaisen henkilön kanssa tekemisissä. Ei ole sillä tavalla huijattavissa, että ihan kivahan se on ja hyvämaineinen.
Rankkaa on myös olla sellaisissa ympäristöissä, jossa pinnan alla on paljon 'pahuutta' tai vastaavaa. Koska sen aistii, vaikka pinnalle katsottuna ihmiset teeskentelevät kunnollista.
Koen, että tämä toimii niin, että erityisherkän tavallista tarkemmat aistit keräävät enemmän tietoa kuin tavallisen ja sitten aivot käsittelevät sitä alitajuntaisesti ja vain antavat loppupäätelmän valmiina. Tämä aistitiedon suurempi määrä tekee sen, että kaipaa paljon palautumisaikaa. Muuten sitä ylikuormittuu.
Arkipäivässä aistiyliherkkyys on näkynyt varsinkin lapsena tuntoaistin kanssa siinä, että on ollut hirveän herkkä vaatteiden kutitukselle ja hankaukselle. Nykyään tuntoaisti on jo jotenkin turtunut, ettei se aiheuta niin suuria ongelmia. Mutta nuorempana esimerkiksi alushousujen pitsikantit hankasivat niin, ettei voinut käyttää kuin täysin puuvillaisia pöksyjä. Samoin rintaliivit tuntuivat sietämättömiltä, enkä vieläkään niitä pidä. Villavaatteet olivat myös täysin poissa laskuista.
En tiedä vaikuttiko erityisherkkyys myös makuaistiin, mutta varsinkin nuorempana olin tosi nirso.
Myös stressinsietokyky on aina ollut muita ihmisiä heikompi ja tunnenkin stressaantuvana helpommin kuin muut. Stressi ei kauheasti saa aikaan toimeen ryhtymistä vaan lähinnä lamaantumista.
Lähinnä aistienherkkyys on aiheuttanut ongelmia tavallisten ihmisten parissa: maailma on tehty tavallisille ihmisille. Kun jotkut motkottavat siitä, että luulevatkos erityisherkät olevansa jotenkin parempia ihmisiä, niin helpompaa se taviksilla on.
Koen tämän erilaisten paheksunnan ja kieltämisen olevan sosiaalidemokraattista perää: kommunismissakin kaikkien piti olla samanlaisia: erilaisuus olisi merkinnyt eriarvoisuutta ja ollut sikäli uhka aatteelle. En koe erilaisten ihmisten olevan eriarvoisia; kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Henkisellä puolella tuo näkyy siinä, että on ollut tavallista voimakkaampi intuitio ja näkee asioita pintaa syvemmältä. Saa monesti oivalluksia asioiden todellisesta laidasta, silloinkin kun muut eivät näe asioissa mitään erikoista. On yleensä sikäli ensimmäisten joukossa, jotka näkevät epäkohdat. Ainoana ollessa se saa yleensä epäilemään omaa kokemustaan, koska se on niin erilainen muiden massakokemuksesta.
Monesti olen saanut myös "visioita", välähdyksiä asioista tai henkilöistä. Aikaa myöten monesti huomaa, että on ollut oikeassa, kun asiat tulevat pintaan. Mutta toisaalta se on rankkaa olla yksin oikeassa ja eri mieltä kuin muut; silloin ei voi ikinä tietää, milloin on oikeassa. Toisaalta, jos jostain henkilöstä tulee negatiivisia fiiliksiä, niin luotan yleensä tuntemukseeni enkä sitten ole sellaisen henkilön kanssa tekemisissä. Ei ole sillä tavalla huijattavissa, että ihan kivahan se on ja hyvämaineinen.
Rankkaa on myös olla sellaisissa ympäristöissä, jossa pinnan alla on paljon 'pahuutta' tai vastaavaa. Koska sen aistii, vaikka pinnalle katsottuna ihmiset teeskentelevät kunnollista.
Koen, että tämä toimii niin, että erityisherkän tavallista tarkemmat aistit keräävät enemmän tietoa kuin tavallisen ja sitten aivot käsittelevät sitä alitajuntaisesti ja vain antavat loppupäätelmän valmiina. Tämä aistitiedon suurempi määrä tekee sen, että kaipaa paljon palautumisaikaa. Muuten sitä ylikuormittuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen myös olen erityisherkkä...kaikille pösilöille jotka tänne ketjuja aloittaa...näsäviisaat räkänokat, joilla ei ole vielä korvantaustat kuivuneet...joo että kasvakaa aikuisiksi
Kuvailit erittäin hyvin erityisherkkyyttä. Samoin koen minä. Et ole yksin. Tosin minulla on taipumus mennä haasteita/stressiä päin ja siten kasvattaa itseäni. Koen erityisherkkyyden olevan lahja, mutta siihen ei kannata käpertyä tai paljon elämää jää elämättä ja kokematta. Opiskelin vaativaan stressaavaan työhön ja olen huomannut olevani tottunut siihen. Ehkä olen perusteellisempi kuin muut ja huomaan asiat aiemmin, myös pinnan alla tapahtuvat. Olen opetellut stressin poisto menetelmiä kuten tre. Myös jooga ja luontoliikunta auttaa. Tsemppiä sinulle.