vieläkin... Ainut asia, mutta se oli minulle opiksi. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Pakko vaan niellä se ja ajatella mukavia ajatuksia. Ihan sama mitä muut ajattelee siitä.
Vähän harmittaa
seyksijuttu
15217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sehän on kamalinta mitä muut ajattelee 8)
Niin ja mitä se kaivattu ajattelee... Ei varmaan mitään ihmeellistä. Ehkä hänellä on myötähäpeää minua kohtaan. Olenhan vain häpeäpilkku. Ehkä hän säälii minua..? En tiedä yhtään.
No mitä ajattelee?? Mun kaivattu saa ainakin tehdä tässä kohtaa vaikka rikoksen, niin en voi silti ajatella hänestä pahaa tai hävetä häntä. Oudointa miten viimeinen viesti ihan kuin viittasi tähän. En nyt ymmärrä. Miksi häpeäisin kun tunnen vain suurta ihailua häntä kohtaan. Itselläni tässä on moninkerroin enemmän hävettävää.
En tiedä mitä ajattelee... Mikä viimeinen viesti? Tuskin hän minua ihailee. Sen verran olen hävettävä ja hän tuntuu olevan virheetön ja hyväntahtoinen vaikka tekisi virheitä. Ei hän tee mitään pahaa tahallaan kenellekään tai en usko siihen, että tekisi. Itse taas olen pahantahtoja ja kostava. Ehkä ajattelee minua säälittävänä, hävettävänä sekä pahana ihmisenä...
Ootko jutellut hänen kanssaan yönne jälkeen?
Minkä yön? Ai sen kun näin hänestä unta? En ole jutellut hänelle kuin pari kertaa ja siitäkin jo aikaa.
Kuullostaa siltä että kannattais varmaan vielä jutella tän henkilön kanssa.
Pilasin kaiken olemalla hiljaa. Pilasin itseni. Olisin voinut muuttaa tilanteen ja puhua hänelle silloin kun se oli vielä mahdollista. En tehnyt sitä. Nykyään se on myöhäistä. En voi mitenkään puhua sellaiselle ihmiselle mikä hänestä on tullut. Ehkä tiedostin sen jo aikaisemmin ja olin visusti hiljaa. Olisin silti voinut saada selvyyttä itselleni ja sen, että en roikkuisi näissä tunteissa ja kuvittelisi hänestä kaikenlaista.
Hyvin vähän juteltu. (Vastasin ku tää pisti silmää)
Päästä irti sitten ja siirry eteenpäin josset uskalla hänelle puhua.
Kyllä uskollan ei se siitä ole kiinni. Teen yllättävänkin rohkeita asioita, kun vain niin päätän. Mutta tuskin enää nähdään eikä ole mitään yhteistä puhuttavaa. Olin vain sillon visusti hiljaa, koska se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Olen hyvä aistimaan ihmisistä asioita ja hänestä aistin tiedostamattakin tuon.
Rivienväli kuullostaa ihan eri jutulta kuin mitä tossa lukee mut choice is you yours.
Ainako nämä laitetaan minun ratkaistavaksi ja minun tekemiseksi? Eiköhän se mies voi itsekin tehdä jotakin. Sen tunteenhan pitää olla vastavuoroista? Ei niin, että minä lähestyn eli ylitän itseni ja teen kaiken työn tutustumiseen ja hän vain sanoo, että ei tunne samoin. Sitten jään itkemään perään ja hän vain jatkaa elämäänsä onnellisena. Vieläkin oudompaa nähdä vilaukselta tuon jälkeen ihan kuin se ei nytkään olisi jo tarpeeksi outoa. Sitten syytän itseäni siitä, että menin lähestymään tai, että miksi tein niin. En saa mitään selvää hänestä ja vielä vaikeampaa se on, kun ei nähdä missään eikä ole mitään yhteisiä juttuja.
Lopeta itsesi sääliminen ja mene hakemaan uusi mies baarista tai jostain sopivasta paikasta, joka puolella miehiä jotka haluis just sut!
En ihan usko tuota. On hänelläkin joka puolella naisia jotka haluis just hänet. Tosi haluttu olen joo, ei kukaan mies ole omasta tahdostaan lähestynyt minua.