Ainakin kolme lasta kuoli, Pafael-potla vuoden vanhana, Mikael vauvana ja Rosa-tytär kuoli alle 3-vuotiaana, suuri oli suru sydämessä varmaankin.
Kovin on erilaista kuin nykyisin:
https://www.is.fi/viihde/art-2000005500608.html
Kovin on erilaista kuin nykyisin:
https://www.is.fi/viihde/art-2000005500608.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
Virheitä, en laittanut valoja tähän huoneeseen, koska ajattelin vain vilkaista tänne,
ja silloin näppäimet eivt näy kunnolla pelkän ruudun valossa.
Sibeliukset surivat samaa, heiltäkin kuoli lapsi.
Lapsikuolleisuus ihan tavallista siihen aikaan Suomessa. Kulkutaudit levisivät rikkaidenkin perheisiin, ei niiltä oikein kukaan ollut turvassa.
Meilläkin vielä 1900-luvun puolivälissä tuberkuloosi vei nuoriakin ihmisiä .
"Lentävä keuhkotauti".
Myös polio ja kurkkumätää tarttuivat moniin.
Äiti ja isä saivat meidän perheen lapset pidettyä hengissä.
Vanhoja hautamuistomerkkejä on mielenkiintoista lukea.Eihän niitä nykyisin enää paljoa löydy,mutta historiaalisesti niilläkin olisi arvoa.
Jotenkin olen jäänyt koukkuun nimenomaisesti hautausmaihin.
.Ulkomaillakin ensimmäisenä suunnistan hautausmaalle,ohitan siis kaljakuppilat kevyesti
Joskus hautamuistomerkeissä näkyy outojakin lauseita:
Tässä lepää suutariMatti Möttönen ynnä hänen viiden lapsensa kanssa.
Kaiketi se kertoo kuolinsyyn,siis lavantauti,isorutto
Olen sukututkimusta harrastaessanii istunut monen seurakunnan kansliassa lukemassa kuolinluetteloita. Näkyy kyllä, että terveydenhuolto ei ollut parhaimmassa mallissaan vielä edes 1800-luvulla.
Kuolinsyyt olivat usein punatauti, vesipöhö, halvaus. keuhkotauti, lapsivuode, lapsilla tuhkarokko, hinkuyskä, horkka. Usein todellinen syy on varmaankin ollut aliravitsemus ja kylmä, sillä hatarissa savupirteissä ei juuri sairauksia pystytty hoitamaan. Kuolinsyyn määritteli varmaan useinkin kirkkoherra, jonka tehtävä oli viedä kuolinsyy kirkonkirjaan.
Eräs tutkimani perhe kuoli 1900-luvun alkuvuosina miltei viimeiseen mieheen keuhkotautiin, monilapsinen perhe pieneni vuosi vuodelta, kunnes nuorimmainen jäi hautaamaan viimeisen siskon. Katkeraksi lopuksi hänen vaimonsa ja ainoa lapsensakin aikanaan kuolivat keuhkotautiin, niin että tämä epäonninen mies eli loppuelämänsä yksin ja kuoli johonkin ihan muuhun tautiin 75-vuotiaana.
Sukututkimukseen hurahdin minäkin aikoinaan ja en edes tajunnut,että sitä elämää täytyy elääkin,ei vain elää menneisyyttä
Parhaimapna aikoina innostukseni oli niin syvää, että näin mielessäni tutkimani perheet ja heidän elinympäristönsä. Luin paikallishistorioita ja yritin mennä noihoin aikakausiin.
Nyt olen palannut tälle vuosituhannelle.
Meidän suku on tutkittu sekä isä- että äiti-linjassa monen vuosisadan taakse.
Eräs helsinkiläinen lääkäri, serkkuni, joka oli kesäisin naapurissa aina, kävimme uimassa yhdessä ja leikimme, hän on heti eläkkeelle jäätyään tehnyt kahden muun, eräs museon intendentti mukana ja minunkin auttamanani ison viimeisen tutkimuksen, ja se on kyllä ollut mielenkiintoista kaikkine valokuvineenkin.
Sukututkimuksemme on julkaistu ja sitä on paljon ostettu.
puhuttiin ajasta 200 vuotta sitten. Se oli Ruotsin raakaa alusmaa-aikaa. Kaikki voivat pahoin.
Kaikilta kuoli paljon lapsia. Oli köyhyys, isät oli viety sotiin. Oli nälkää ja oli sairauksia.
Runebergin laulu Sotilaspoika kertoo kammottavav totuuden. Vasta 15 vuotiaat pojat vietiin sotaan Ruotsin valloitusten puolesta. ” Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin , jo 15 vuotisna hän lähti rivihin. Iloisin mielin kärsi vaan hän kylmää nälkää haavojaan mun isäin armahin. ”