Elämää 200-vuotta sitten syntyneillä...

Virheitä, en laittanut valoja tähän huoneeseen, koska ajattelin vain vilkaista tänne,
ja silloin näppäimet eivt näy kunnolla pelkän ruudun valossa.

Sibeliukset surivat samaa, heiltäkin kuoli lapsi.

Lapsikuolleisuus ihan tavallista siihen aikaan Suomessa. Kulkutaudit levisivät rikkaidenkin perheisiin, ei niiltä oikein kukaan ollut turvassa.

Olen sukututkimusta harrastaessanii istunut monen seurakunnan kansliassa lukemassa kuolinluetteloita. Näkyy kyllä, että terveydenhuolto ei ollut parhaimmassa mallissaan vielä edes 1800-luvulla.
Kuolinsyyt olivat usein punatauti, vesipöhö, halvaus. keuhkotauti, lapsivuode, lapsilla tuhkarokko, hinkuyskä, horkka. Usein todellinen syy on varmaankin ollut aliravitsemus ja kylmä, sillä hatarissa savupirteissä ei juuri sairauksia pystytty hoitamaan. Kuolinsyyn määritteli varmaan useinkin kirkkoherra, jonka tehtävä oli viedä kuolinsyy kirkonkirjaan.
Eräs tutkimani perhe kuoli 1900-luvun alkuvuosina miltei viimeiseen mieheen keuhkotautiin, monilapsinen perhe pieneni vuosi vuodelta, kunnes nuorimmainen jäi hautaamaan viimeisen siskon. Katkeraksi lopuksi hänen vaimonsa ja ainoa lapsensakin aikanaan kuolivat keuhkotautiin, niin että tämä epäonninen mies eli loppuelämänsä yksin ja kuoli johonkin ihan muuhun tautiin 75-vuotiaana.

Meidän suku on tutkittu sekä isä- että äiti-linjassa monen vuosisadan taakse.
Eräs helsinkiläinen lääkäri, serkkuni, joka oli kesäisin naapurissa aina, kävimme uimassa yhdessä ja leikimme, hän on heti eläkkeelle jäätyään tehnyt kahden muun, eräs museon intendentti mukana ja minunkin auttamanani ison viimeisen tutkimuksen, ja se on kyllä ollut mielenkiintoista kaikkine valokuvineenkin.
Sukututkimuksemme on julkaistu ja sitä on paljon ostettu.

puhuttiin ajasta 200 vuotta sitten. Se oli Ruotsin raakaa alusmaa-aikaa. Kaikki voivat pahoin.
Kaikilta kuoli paljon lapsia. Oli köyhyys, isät oli viety sotiin. Oli nälkää ja oli sairauksia.

Runebergin laulu Sotilaspoika kertoo kammottavav totuuden. Vasta 15 vuotiaat pojat vietiin sotaan Ruotsin valloitusten puolesta. ” Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin , jo 15 vuotisna hän lähti rivihin. Iloisin mielin kärsi vaan hän kylmää nälkää haavojaan mun isäin armahin. ”