Aika paljon näkyy olevan kirjoituksia narsisti-äideistä. Ovatkohan he oikeasti narsisteja? Ehkä kyse on siitä etteivät äidit kykene enää vastaamaan lastensa vaatimuksiin. Kun lapset kouluttautuvat ja heistä tulee fiksumpia kuin äidistä, niin se mitä äiti antaa tai tekee, ei ehkä enää riitä heille. Kun munasta tulee viisaampi kuin kanasta, tulee ongelmatilanne. Kanan, joka on tyhmempi, mutta hänellä on enemmän valtaa, tulisi hallita munaa joka on kuitenkin viisaampi. Varmasti siinä kipinät sinkoilevat. Muna vaatisi jotain, jota kana ei yksinkertaisesti osaa tehdä. Muna tuntee jäävänsä vaille tukea jota tarvitsisi, mutta kana ei vain osaa sitä antaa.
Äidit yrittävät kuitenkin parhaansa.
Äidit yrittävät kuitenkin parhaansa.
Vastaukset 82
Vanhimmat
"Ehkä kyse on siitä etteivät äidit kykene enää vastaamaan lastensa vaatimuksiin. Kun lapset kouluttautuvat ja heistä tulee fiksumpia kuin äidistä, niin se mitä äiti antaa tai tekee, ei ehkä enää riitä heille. Kun munasta tulee viisaampi kuin kanasta, tulee ongelmatilanne."
Tuo on minusta juuri noin. Aivan tismalleen.
Ja juuri tuosta johtuu, että jos jonkun äiti oikeasti on narsisti, niin sitä on melkein mahdoton todistaa. En ole kuullut kenenkään kertovan mitään mikä "todistaisi" oman äidin narsistiksi.. Tai sitten nämä lapset salaavat sen kun eivät pysty kertomaan...
Mitään todellisia oireita eivät kuvaa, siten kuin puolisot/kumppanit kuvaavat.
Mutta mitenkään varmasti ei voi mennä sanomaan, että jonkun äiti ei ole narsisti, kun naisissakin on narsismia ja suurin osa narsistinaisistakin äitejä on.
Kun soppaan isketään vielä lapsen autisminkirjoa, niin asiaan ei oikein päästä...
Jeps!
Miksi narsistinainen tekisi lapsen? Mitä hyötyä siitä on?
No voi hiiva. Tietenkin ne tekevät lapsia. Täysin tunteettomasti pitääkseen paikkansa auringossa, sosieteen valokiilassa.
Ei kai siinä sen kummallisempaa.
Kyllä ne ovat muita kuin narsisteja, jotka miettivät lastensa parasta ja sitä, onko aika sopiva lapselle tai ei... Tai omia mahdollisuuksiaan olla hyvä äiti... Narsisti miettimässä omaa kelvollisuuttaan vanhemmaksi, ha-ha, liian mielikuvituksellinen ajatus.
Unohdin tärkeimmän.
Narsisti todistaa perheellisyydellään normaaliuttaan.
Narsisti ikäsinkkuna huvittelemassa on liian läpinäkyvää. Narsistin juoni ei toimisi.
Narsisti luo draamaa jota perhe-elämä tarjoaa ja kaikkea muutakin sopivaa perhe-elämä tarjoaa. Avioliitto todistaa narsistista monenlaista täydellisyyttä johon sopii seuraavien sitten tavoitella.
Perheellisyys kantaa narsistia läpi loppuelämän, vaikka kaikki olisi tapahtunut hetken humahduksessa ja ollut ohi yhtä-äkkiä.
Psykopaattiäitien oleellisin pakkomielle on tyttärensä usein. Mita hyötyä ? No mun avulla hän on saanu elamaansa seikkailua ja jännitystä ja erikoisuutta...
hän tykkää esim siita etta olis saanu tehtyä minusta niin erikoisen ettei kukaan voi ymmartaa mua ja sit jos kerron kohdanneeni kaltaisiani hän kuulostaa pettyneelle. hän tykkää etta hänella on eriskummallinen tytar. Sitten voi palatsin tornin ikkunasta noituuksineen luurata kun kukaan ei tiedä mitaan, vain hän
hhänes ei ole mitaan aidin tunnelmaa, vaan vieraan arvaamattoman olennon tunnelma
Mutta ma olen oppinut jotenkin rakastamaan sita sihisevaa karmaisevaisuutta, käärmeen kylkeen ku synnyin, mutta sen rakastaminen on vaarallista...joten pitanee jättää hyvästit
Ma puhuin jollein jonka luulin ymmartavan. Mutta sitten hänki alkoi: Mutta miten sa pystyt, kun on kuitenkin sun äiti ?
Kova pettymys oli mulle kuulla tuo. Lannistavaa, en halua uskoa etten pystyis.
Ehkä ma vaan annan kaarmeen livihtaa sinne omaan koloonsa ja lähen ite toiseen suuntaan.
Kun hänkin taas just sanoi etta hänella on taysin eri paamaara kuin mulla. hanen kun ne paamaarat on pimeempia
Yksin hännkin elamansa eli ja pystyi niin miksen minakin
"hän tykkää esim siita etta olis saanu tehtyä minusta niin erikoisen ettei kukaan voi ymmartaa mua"
Minä olen ymmärtänyt asian omalla kohdallani niin että ätini on halunnut minun tuntevan ainutlaatuisuutta. En ole juurikaan kapinoinut sitä pyrkimystä vastaan, koska minusta asia on ok, fine, bueno, hieno... Ja tunnen itseni ainutlaatuiseksi, tavallani, en liikaa.
Minä en koe että olisin kohdannut "kaltaisiani", joitakin hyviä ystäviä minulla ollut ja ehkä on parhaillaankin (vaikka väliin olen kyllästynyt ja tuntuu että niitä ei ole).
Eikö narsisti juuri siinä kohtele uhriaan kaltoin, että narsisti ei ymmärrä yksilöiden ainutlaatuisuutta, vaan pyrkivät lyömään uhrinsa maahan ja kuvittelevat kaikkien olevan vähintään yhtä huonoja kuin hän itse on? Narsisti hehkuttaa urhiaan kuinka ainutlaatuinen ja ainutkertainen tämä on... mutta romahduttaa sitten rakentamansa illuusion... Uhri putoaa jalustalta jonne narsisti on tämän nostanut ja narsisti on tyytyväinen tekosiinsa.
Narsisti haluaa hallita kaikkia ja siksi ei kukaan saa olla ainutlaatuinen.
Minäkin olin pettynyt aspergerystävääni, joka aina toisinaan pulahti uimaan johonkin massajuttuun ja suositteli myös minulle kylpyjään...🛀
"Kun hänkin taas just sanoi etta hänella on taysin eri paamaara kuin mulla. "
Mitähän hän tarkoittaa "täysin" eri päämärällä? Tuokin olisi kiva realisoida. Mutta toisaalta, voi olla jotain henkilökohtaista...
Totuus elämän alusta ja lopusta on, että yksin synnymme ja yksin lähdemme...
Minusta jotenkin paradoksaalista on ollut, että elämäni aspergertutut eivät ole tunteneet niin kovaa vetoa ainutlaatuisuuteen kuin minä.
Toisaalta, minulle riittää tietty mitta sitä ainutlaatuisuutta. Minusta on kiva muistuttaa jotain hyvännäköistä julkkista, minusta on kiva tulla samoihin tulemiin kuin jotkut älykkäät tieteilijät... siis olla ajan tasalla. Koen usein noiden kautta olevani oikealla tiellä ja saan varmuutta, jota tietenkin tarvitsen.
Ainutlaatuisuus on eri asia kuin sadistisella kiusaamisella erikoisuuden vaikutelman luominen
Niin titetenkin onkin.
Kyllä minun äitini minua kiusasikin. Isäni puuttui peliin ja kielsi... En tiedä kuinka olisi käynyt ilman isää.
Kun äiti jäi leskeksi niin jossain vaiheessa piru oli todella irti. Kiusasi kunnolla.
Mutta minä annoin aina anteeksi. En sano että oli viisasta mutta noin tein.
Erikoisuuden vaikutelmaahan tuosta syntyi tietenkin myös. Itse sai sisältöä elämäänsä myös kun minä sitten itkin ja kärsin tuosta... Oli tyytyväinen että sai vaikutusta aikaiseksi.
No+jos+henkilö+(vaikka+jonkun+aiti+olisikin)+vihaa+jo+seuraavia+sanojakin+100%:+Rakkaus,+empatia,+lempeys,+sympatia+ja+toteaa+kylmasti+etta+ne+ovat+tyhjiä++sanoja+sanoja+joilla+ei+ole+mitaan+virkaa.+
Se on totta että poikkeuksellisen näkökulman asioihin saa todellakin narsistiäidin kanssa.
Ja mika viittaisi siihen etta aiti olis psykopaatti. Vaikea vastata, ennemmin voisi kysya mika ei viittaa siihen...Noh hermostuneisuuta hänes on ja herkät aistit ja tunneta esim. taiteelle mutta jonku tutkimuksen mukaan psykopaatot voiki oll taiteellisia
"Niin mika tuollainen henkilö on jos ei psykopaatti ????"
Voisi olla myös vaikeuksissa oleva henkilö joka on syvästi masentunut.
Siis koko elamansa masentunut ja vilkas meno paalla ?
Olet tuntenut vasta oman elinikäsi...
Jotenkin... Minun aspergertuttuni on hyvin syvästi masentunut, siis diagn. krooninen masennus.
Jos on tullut ns. babyblues. Minun äidilläni oli ja sitten pari vaikeutta päälle niin masennus oli aina taustalla. Tuo nykyään tiedetään ja tunnistetaan toisin kuin ennen. Oli ollut myös nuoruudessa tapahtumia mitkä söivät mielialaa.
Aspergertuttuni on ollut kova "menemään" aina... Ja juuri vieraille henkilöille ja vähän vähemmän vieraillekin (minullekin) filmasi aina elämänmittaista elokuvaansa hymynaamasta..
Älä vain kysy miksi...
Mun on vaikee kuvitella sellasta lasta joka rakastavalta aidilta jotain kohtuuttomia vaatisi
mutta kaikkeahan voi olla olemassa
Niin, ainakin murrosiässä väliin mikään ei riitä...
Varmin keino tuntea itsensä riittämättömäksi on alkaa äidiksi.
Ei varmastikaan kohtuuttomia, mutta saattaahan olla että 'kana' ei edes osaa täyttää 'munan' kohtuullisia tai yksinkertaisiakaan, siis aivan tavallisia vaatimuksia. Tämä ongelma tulee varmasti jos munan ja kanan ero on suuri. Kanalla on kuitenkin valta oli hän sitten millainen tahansa. Muna voi vain protestoida.
Naa keskustelut on jollain tapaa alyttömia.
Jos mun laheinen sanois mua psykopaatiksi.
Niin ma sanoisin etta voi höppänä ma rakastan sua saanko halata, kerrohan mulle mista tuo tunne on tullut niin korjataan asia. Ei oo vaikeaa. Ei tuu viiden vuoden ongelmaa
No minä en sanoisi noin enkä reagoisi noin. Läheisestäni ajattelisin että sillä viiraa... Toisaalta, tämä maailma on niin vaativa, että tämä kaivaa psykopaatin välillä esiin kenestä tahansa, I suppose... Suoraan sanoen, on minua sanottukin, ihan muu henkilö kuin narsistini.
A-tuttuni alkoi maalaamaan minusta sen näköistä ja siitä välirikko itseasiassa tulikin. Siihen ei ole paljon lisäämistä jos elinikäinen ystävä alkaa sellaista sanoa... Kyse narsistiksi kuvailemisesta ja sanomisesta sen toisen taholta, ei siis pyskopaatiksi.
Läheiseltä sellaiset johtopäätökset ovat niin rajuja, että ei niihin oikein mitään lisättävää ole.
En voi halata kun aloitti perusteluilla, jotka minun olisi pitänyt kaataa... minusta rumaa ja keskeneräistä. Ei minulla ollut mitään mahdollisuutta sellaiseen keskusteluun, kun siihen keskusteluun olisi mennyt loppuelämä, ei olisi tullut valmista. Aivan mahdoton tilanne.
No mut mun kaltaselle ihmiselle pystyis helposti osoittaan ettei ole psykopaatti jos olisin erehtynyt
Osoittaa pikkuisen lempeytta toisen karsimyksissa tunteellisesti. Mutta mun psykopaatti raivostuu ajatuksestakin ja sanoo: ei ikina !!!
No se pysyy linjassa. Jotenkin ottaa kantaa kun sanoo ettei ikinä.
Jos se tuntuu siitä äärimmäisen typerältä jostain syystä.
En minäkään alkaisi halailemaan ketään joka väittäisi että minä olen psykopaatti ja siksi minun tarvitsisi alkaa suoltamaan kehoempatiaa tälle väittäjälle....😀
Jotenkin täysin korni ajatus. Sanoisin varmaan myös ettei ikinä. Varsinkin jos olisi tytär.. tai kuka tahansa. Odottaa saisi.
Vaikka nämä lainaukset on oppaasta AS parisuhteessa, niin laitan ne tähän ihan kertauksen vuoksi, että mitä tämä perinnöllinenkin as merkitsee yleensä tunne-elämän kannalta.
Myös minun kokemukseni mukaan tunnelukkiintunuttua assia on melko vaikea saada sulamaan.
Minun miespuolinen a-tuttuni kertoi omassa perheessään ja vanhemmissaan olleen tiettyä sydämettömyyttä... remmiselkäsaunoja... ei tunnehuomiota... kova kuri...
Naispuolinen a-tuttuni on kertonut ilkeästä isästään.. Että lapsuus ja nuoruus oli vaikeaa kun isä niin ilkeä.
https://www.autismiliitto.fi/files/2717/Parisuhdeopas_6_painos_nettiin.pdf
"Määritelmän mukaisesti AS-henkilöiden sosiaalinen vuorovaikutus ja
kommunikointi on laadullisesti tai määrällisesti poikkeavaa. "
"Monien AS-henkilöiden mielestä välitön tunnekokemus, positiivinenkin, voi
olla ylilyövän uhkaava."
"Jotkut AS-henkilöt eivät näytä aikuisinakaan kaipaavan läheisiä ihmissuhteita, vaan viihtyvät parhaiten yksin. "
"AS-henkilöt myös tulkitsevat muiden ihmisten elekieltä poikkeavasti. Avoi-
metkin kiinnostuksen osoitukset ja lähentymisyritykset saattavat jäädä heiltä
kokonaan huomaamatta, tai vaihtoehtoisesti viaton flirtti voidaan kokea joko
suorana kutsuna seksiin tai epämiellyttävänä tunkeiluna omalle reviirille. "
A-tuttuni väsyy yhteisellä kolmen tunnin kaupunkilenkilläkin liialliseen läheisyyteen jota joutuu kokemaan että voi seurassa kahvitella. Oli hyvin väsynyt aina jo kotimatkalla, väitti hirveästi jotain asiaa ja keksi aivan kummia pälkähdyksiä, missä ei oikein mitään tolkkua. Oli siis riita ainoastaan siksi, että hän ei kestänyt minun läsnäoloani niin pitkään. Kuitenkin tahtoi aina joskus seuraa että mennään. Minun olisi varmaan kuulunut olla täysin hiljaa ja täysin olematon koko retken ajan, että hän olisi saanut olla äänessä ja loistaa ainostaan. Tämä elämähän on hänen eikä minun... tms.
Hirveää jotenkin, mutta tunnen jo lapsuudesta niin kaikkea sitä sietää. Paheni vanhemmiten kun oli niin paljon yksin. Ei tullut sitä luonnollista elävän elämän terapiaa mistään. Kaikki tuntui olevan vähän liikaa.
https://www.youtube.com/watch?v=rXLEs2BIIdI
Tuossa jotain realiteettia psykopaatin lähellä olemisesta
Tuota se on enemmankin kuin mita taalla kirjoitetaan
Lapsi kaipaa äidiltään vaan hyväksyntää ja pyyteetöntä välittämistä. Sitä voi tarjota kuka tahansa äiti, vaikka ei olisikaan kouluja käynyt. Jos on persoonallisuushäiriöinen äiti, silloin on tietysti eri asia.
Juuri nain. Kylla jos on tunteellista empatiaa omaava henkilö sitä pystyy lapselleen osoittamaan. Ma pyysin koko elaman ajan , en koskaan saanut. Viime viikolla mun psykopaatti kysyi: "Mihin ihmeeseen sa sita tarviit ?"
Sanoin hänelle: "Taitaa olla todella arvokasta, koska mulle ei anneta millaan hinnalla "
Ja ma vaitan tulleeni oikeesti kaasuvalotetuksi oikeen kunnolla. Jos ei sita ole kokenu ei tieda mita se on. Ihmisia todella voidaan manipuloida ja rankasti Mun ainoa syy etaantya aidistani on tuon estaminen. . Tunteiden puuttumisen ja tuon kyvyn takia sanon häntä psykopaatiksi
han toi myös esiin ettei piittaa vastuuntunnosta
"han toi myös esiin ettei piittaa vastuuntunnosta "
Mitähän mahtoi tuolla tarkoittaa?
Minun a-tuttuni muuttui tai vaihtoehtoisesti toi julki ihmisvihansa vanhemmiten. Sanoi kauheita asioita, itsestään, minusta minulle, toisista, pakolaisista... kaikesta. Osoitti vihaa kaikkea kohtaan.
Ma sanoin nain:
"Mun mielesta asiat pitaisi hoitaa vastuuntuntoisesti"
Hän vastas: "Nain voi kayda etta aidilla ja tyttarella on aivan painvastainen luonne !" (ymmarran hänen tarkoittavan etta hänelle ei ole oleellista hoiitaa asioita vastuuntuntoisesti
Miten mietit, tarkoittaako äitisi ihan kirjaimellisesti aina kaikkea mitä sanoo. Vai tuuliko huulia väliin heiluttaa. Onko äidilläsi itseironiaan taipumusta? Minun narsisti-psykopaattini oli hyvin itseironinen.
Tarkottaa mita sanoo mulle, raivoissaan tuotakin sanoi ei humoristisena hänen huumorinsa on huonoa.
Ja nauttii just tuosta tulkinnanvaihto mahdollisuudesta, siksihän hän just voi kertoa mulle kaiken suoraan kun tietaa teidan olevan toisesta maailmasta tulkintoinenne
Etko edes sina tiedä etta psykopaateille ei oikeasti ole vastuuntunto tarkea arvo ? Ei se ole vitsi
Niin no joku voi epäempaattisuudessaan vääntää huonon vitsinkin melkein mistä vain...
Tietenkin he ovat vastuuntunnottomia. Minun np ni vain ei sellaista suin surminkaan myöntäisi. Sittenhän hänen pelinsä olisi pelattu.
Tiedän että nämä vastaukseni eivät ole aina sellaisia "toivottavia". Yritän kuitenkin tavallani toisinaan osoittaa vain sen, miten yksittäisten sanomisten perusteella ei voi vetää oikein mitään johtopäätöksiä... tai ainakin se on melko vaikeaa. Perheen sisällä kun käydään normaalistikin monia todella kipeitä vääntöjä. Kaikki eivät suinkaan normaalisti puhu aina tosiasioita toisilleen, vaan saatetaan purkaa stressipaineitakin ihan sattumanvaraisesti. Mutta kai niitä myös sovitaan ns. normaaliperheissä jos joku on väärinymmärtänyt ja on loukkaantunut jostain.
Missä välissä tää porukka ehtii pitää itsestään ja muista huolta, kun palstalla pitää suu vaahdossa jauhaa lähiomaisen narsismista kuukaudesta toiseen? Muuttaisitte saman katon alle länkyttämään elämänne tragediaa
Ma ainakin kaikin kyvyin pyrin ulos 40 vuotta jatkuneesta psykopaatin manipuloinnista ja todellakin pohdin asiaa koko ajan kunnus paasen siita pois
Jos oot psykopaatin manipuloima ja et tajua sita se on vaarallista
On selvä että sinun on saatava etäisyyttä tai jopa päästävä muualle hänen helmoistaan. Myrkyllistä joka tapauksessa.
Kiitos
Mut jos taman sanoo johonkin ihmisia auttavaan paikkaan, ne suuttuu mulle. Ilmiö on kasittamattömyydessaan karmea. Ja mun psykopaatti sanoo mulle: "No niin ku ne ei hyvväksy mita ma oon sanonu. "
https://www.youtube.com/watch?v=qI06BnFLIDw
videoita
psykopaatin suhde myös lapseensa on tuollainen
siella ei ole OLLENKAAN normaalia aiti-lapsi suhdetta, ei OLLENKAAN!
Ei siis muodollistakaan, ei älyllistä eikä muodollista suhdetta?
Sittenhän voit ilman muuta omaksua kaikki neuvot mitä runsas parisuhdeneuvonta tuottaa. Olen myös sitä mieltä että ne neuvot istuvat pienin sanakäännemuunnoksin lähes. Hehän ovat sellaisia myös ns. "parisuhteessa" että sitä parisuhdetta ei oikeasti ole... He vain ikäänkuin johtavat ja hallinnoivat ja näyttelevät sen verran että kaikki se onnistuu mitä he haluavat siltä uhriltaan saada...
Joo kiva kun aletaan ymmartaa toisiamme. Joo kylla nimenomaan noin. Ei he kommunikoi ollankaan oikeesti, ja varmasti sama se on kuka se perheenjäsen on.
Ne on luonut itselleen mielikuvitusminut joka ne yrittaa pakottaa mut olemaan esim hokemalla manipuloiden samoja lauseita kymmenen vuotta putkeen muokatakseen minut haluamansa muotoiseksi psyykeltani. Oikeelle minull he kieltäytyy puhumasta ja ne auttajat tukee sita etta ma olen semmosessa mukana. ..etta mun pitas uskoa etta ma olen se miksi he yrittaa mua muokata kun hekin uskoo mun olevan se...
totuus on etta mina olen rakastanut aitiani niin paljon etta olen suostunut nayttamaan paholaiselle ihmisten silmissa hänen puolestaan. millaista ylimaallista viela taman suurempaa rakkautta minulta äidilleni kansa hhaluaa ?
ja jos ma vaikka rakastaisinkin ei mun aiti pysty uskomaan sita todeksi ottaen huomioon mita hän on mulle tehny. hän sanoi ettei se ole mahdollista edes etta ma rakastaisin häntä
harmi kun ei voi paasta oikeudenkayntiin siita kuinka paljon jonkun kuuluu jotakuta rakastaa.... siis yksipuolisesti. ma tykkaan rakastamisesta niin olen suostuvainen melko suuriin annoksiin, mutta olen vaan ihminen'. mutta miks vain mä olen rakastamisvelvollinen, ei mun vanhemmat ja kukaan ei oo velvollinen rakastaan mua ?
Suoraan sanoen, siellä auttavissa kyökkipiireissä taitaa olla näitä rakkaudella parantajia... Johonkin kohtaan ne tietenkin sopivat...
Mutta ei niitä voi todesta ottaa ihan sellaisinaan. Jos eivät jotain ole ymmärtäneet niin eivät ole ja se siitä.
Tarvitsisit ammattilaisen antamaa terapiaa, mutta et voi mennä edes sen takia, että asut korvessa.
Tarvitsisit paljon muutakin mitä korpi ei sinulle anna.
Ala mittimään isoa muutosta kohti parempaa elämää.
Mutta miten niille auttajille ei tule mieleen, etta ma vasta rakkaudella parantaja olen ollutkin ja pilkattukin siita koko elamani ajan ja nain mulle on käyny silti. Ehkä he ovatkin vasta alkumatkassa siina rakkaudella parantamisessa, Kylla empaatteja vastaan lienee yleensa jossain vaihheessa tulevan narsisteja ja sitten pitaa kayda sekin koulu rakkauden tiella. Luuleeko ne tosiaan etta mun ongelmat olis koitunu siita etten ma olis tarjoillu rakkautta ? Ja just ma olisin se jolta puuttuu sita tunnetta vaikka mun ainoo ammattikin on yhtä tunteilua vaan ??? Voisko mitenkaan asoa ollakin niin, etta mun tunteellisuutta ja tunne-energiaa hyväksikäytetaan ?
Korjaan tassa saman tien mita olen joskus sanonut aspergeriin liittyen. Olen korostanut etta Asperger on lähinna vain geenien aiheuttama ei ymparistön. Noin olen sanonut hieman erheellisesti koska olen suojellu itteani narsistien uhrina suojelemalla narsisteja. Uskon oikeesti, etta antisosiaaliset vanhemmat tietenkin vähentävät Aspergerin sosiaalisuutta siita mihin geeneillä olis pystyny toisissa olosuhteissa, mutt narsistit on aina pilanneet sen mita ma olen onnistunu rakentaan noin sosiaalisesti, joten tulokset on sitte olleet niin kovin "autistisia". Tottakai ma olen autistimpi koska mulle ei ole suostuttu edes puhumaan, siis aidolle mulle. Eika ne suostu edelleenkaan niissa luureissakaan, oikein tiukkoina periaatteellisia ollaan, etta ei ei., mut ma uskon ma löydan tuolta ulkomailta ihmisia jotka voi viela suostuakin. Koska ma olen paassy alkuun oman kieleni puhumisessa taiteen kielellä...
Narsismi voi olla ihmisissä,
Itse ajattelen et se on nykyään yksi ihmisten leimasimista, jolla halutaan leimata toinen. Raamattu sanoo Matt.5:22 Mutta minä sanon teille:jokainen joka vihastui veljeensä (/sisareensa) on ansainnut oikeuden tuomion, ja joka sanoo veljelleen sinä tyhjänpäiväistä on ansainnut suuren neuvoston tuomion; joka sanoo:'sinä hullu', on ansainnut helvetissä tulen.
Se miten itse ymmärrän tuon kohdan , et jokainen meistä toimii joissakin elämän tilanteissa esim. Tyhmästi ,hullusti , mutta olematta silti tyhmiä tai hulluja.
Sana hullu esim. Määrittelee, et kyseinen ihminen kokonaisuudessaan olisi sitä, vain Jumala voi katsoo ,määritellä mitä ihminen todellisuudessaan on,
NARSISTI, on vastaava leimasin, aikoinaan kun siitä alettiin puhumaan, olin kuuntelemassa erästä luentoa aiheesta ja lähdin ulos koska mieleni alkoi etsiin eri ihmisistä joita tunnen piirteitä, ja tuo sanan paikka tuli mieleen ja lähdin ulos.
Mulla ei ole oikeutta tuomita ihmistä, mulla on oikeus sanoo ihmiselle, jos hän Toimii
jossain kohti väärin tai loukkaavat, mutta mulla ei silti ole oikeutta eri nimittämisillä kateridioida tuolta ihmistä.
Sama jos ajatellaan toista tuttua ja hyväksyttyä leimaa, jota käytetään. Työtön.
Totta monet on työttömiä, mutta tuo sana työtön sisältää monen laisia persoonia ja tapauksia, kohtaloita, pitkiä ja lyhyitä aikoja, joten leimana sana työtön, kertoo
lopultakin vain sen et kyseisellä ihmisellä ei ole sillähetkellä työtä.
Sama jos puhutaan, erosta, eronnut
Syitä voi olla monia, ja eri väliotsikoita monia, joten sana loppupelissä kertoo
et kyseisen ihmisen parisuhde on päättynyt,mut toisen eronneen kans voi olla hyvin erilaiset tilanteet ja asiat.
Joten, jos ihmiset lyö toisiaan erilaisilla 'leimasimilla' se vaan tarkoittaa et on laitettu johonkin tiettyyn maaliin, ja siellä olevalla käsittellä käsitellään kun tulee näitä avainsanoja eli leimasimista, syy on vain se ettei tarvi aidosti kohdata ja kuunnella,
ihmistä. ..
Äitejä on monia, Taivaan Isä antakoon sekä äideille että isoille voimia, rakkautta ja viisautta lastensa kanssa, ihan jokaiselle.
Lue ison kohdallasi iseille
Ensimmäinen lause oli hyvä, miksi jatkoit.
Sinulla tarve olla vain äänessä. Tämä maailman turhin paikka tulla toteuttamaan tuota tarvetta.
Meillä vakavat ongelmat käsittelyssä.
Tällä palstalla tarvitaan kirjoittajia jotka tuntevat tämän alueen ja ovat hereillä tämän asian suhteen.
no jos ei saa sanoa narsistiksi, voihan sanoo vaika nain: Mun vanhemmat hallinnoi mua emotionaalisesti narsistisella tyylilla. Sit ei ole nimitetty.
On vaan kerrottu mita he tekee
Ja miks just vanhemmille voimia hankalien lastensa kanssa eika toisin pain. enemmankin voimia lapsille jo lahtökohtaisesti ylimoimaisten vanhempiensa kanssa, voimasuhteessa on valtava epasuhta vanhempien eduksi
Mun vanhemmilla ei ole koskaan ollu kiukuttelevaa uhmaikäistä
meilla kiukutteli vanhemmat ku lapsi yritti selostaa etiikan ja rakkauden merkitysta syvallisesti ja vanhemmat koki etta lapsi puhuu aivan käsittamattömia
Lapsi alkoi myös puhumaan koko aika Jumalasta vaikk vanhemmat oli kasvattaneet jämptisti ateistiksi ja sekös tuotti vanhemmille paanvaivaa: "Miks sa puhut koko aika siitä Jumalasta ?"
SAALIKAA KAIKKI AITIA JONKA LASTA EI KIINNOSTANU KUIN ETIIKKA RAKKAUS JA JUMALA !!! SAALIKAA AITIPARKAA JOKA EI YMMARRA SEMMOSTEN PAALLE!!!
MUT KUN EI HÄN KAIPAA SITA SAALIA; SE VAIN LOUKKAA HÄNTÄ SYVASTI JOS SAALITTE !!!
Kaikilla ihmisill ei ole samanlainen tunne-elama
Enkä ollenkaan tarkoita, etteivätkö sinun vanhempasi voisi olla persoonallisuuhäiriöisiä, voivat todellakin.
Minulla vain ja nyt erittäin herkullinen sauma pohtia näitä omia ihmissuhdekokemuksia, jotka aiheuttaneet minulle aivan hirveästi päänvaivaa. Niin paljon, että hyvät puolet ovat miltei unohtuneet.
Minulla muutama sisäinen kysymys aspergeriuden ja narsismin sulautumisesta yhteen...
Kun minun molemmat a-tuttuni ovat todella narsistisia. Poikkeavat juuri siten, että pelisilmä on jotenkin poikkeava, ei normaali. Varsinkin sillä miehellä ei ollut ystäviä ollenkaan ja minua kiusasi todella paljon kun suuttui jostain. Niin paljon, että näen hänessä todella paljon narsismia. Tiedän kuitenkin että hänellä se tyypillinen aspergerin empaattisuus oli. Samoin sillä naispuolisella tutullani. Eli täytyy tuntea hyvin tyypit että voi tietää heistä näitä asioita ja erottaa heistä näitä piirteitä.
Käsittääkseni on mahdollista, että narsistista ja aspergerista on olemassa kombinaatio jossa nämä kummatkin piirteet ovat läsnä. On kuitenkin kuulemma harvinaista.
Min oon ajatellut, että aspergerista, jota ei ole hoidettu lainkaan eikä edes diagnosoitu, voi muodostua hyvin narsistinen, koska kaiken väärinymmärryksen ja siitä seuraavan riitelyn vuoksi heistä tulee niin poikkeavia ja itsesuojelu alkaa nousta aivan tappiin. Näyttätyy sitten aivan sanoinkuvaamattomana itsekkyytenä ja itsekeskeisyytenä...
Jaa mutta jos Aspergeria liitetaan minuun niin minuun tuo ei liity. Itseasiassa just tuosta syysta en ole sopinut Aspererienkaan porukkaan, Ma sovin parhaiten taiteilijoiden joukkoon noin ihmisryhmänä, siella ei tule elamankatsomuksellisia ristiriitoja kun kaikki saa olla mitä vaan.
Ma uskon Jumalaan, mutta en oikeastaan persoonalliseen. Mun isa ei pida niista mun tauluista joissa on uskonnollista tunnelmaa. Ihan kuin häntä jotenkin pelottaisi ne.
Mut ma koen etta Raamatussa on oppia tähän narsismiasiaan, tykkaan lukea nykysin
Youtubes jotkut yhdistää narsismin johonki Jezabel henkeen
No mun isa on semmonen
M a olen niin yliempaattinen etta sita ei osaa kukaan kuvitellakaan ja mun pimeimmat piirteet on pohjimmiltaan aivan rajatonta empatiaa. Mun psykopaatti tietaa sen ja sen ettei muut tajua sita...mulla on semmonen tolkuton kamelonttimainen elaytymiskyky jossa itseni unohtuu kokonaan. Elan niin taysilla toisen ihmosen tunteita etten kykene erotttamaan itsestani. Ihmiset ei tajua etta joku voi unohtaa itsensa niin taysin jos ei tietoisesti yrita muistaaitsensa, siksi valitettavasti mua on jarkyttavan helppo manipuloida tunteen kautta ja on osoittautunut jopa vaaralliseksi. Siksi ma nykysin tietoisesti valtan sita niin etta voin vaikuttaa epaempaattiselle, siis esim hypin tekstejanne yli koska jos ma luen niita ma voin muuttua niiksi teksteiksi koko ihminen. Mun tunne-empatia on aivan valtavan voimakas
On tullu mieleen onko toi kameleonttimaisuus psykopaatilta perittya vaikka ASpergernaisiin kuuluu taa kameleonttityyppi joita on osa aspergernaisist . Nuorena ma olin semmonen etta w
eläydyin keskustelukumppaniin niin etta muutuin hänen oloiseksi. Moni sano mulle: Jannä kun sun kanssa puhuu tuntuu kuin katsois itteaan peiliin...
Ma maalaan nyt taulua ja tunnen tosi voimakasta rakkautta noihin vareihin melkeen oon kuin huumaantunut rakkaudesta...
Taa on mita rakkaus on kun joku kysyi...
Pitäisikö äidin voittaa omat ongelmansa ts jättää ne sivuun jos hänellä on omia lapsia? Ja keskittyä vain lapsiinsa.
Olsi hyvä ettei olisi ihan hirveästi omia ongelmia kun rupeaa ädiksi. Olsi hyvä jos osaisi hiukan ennakoida ennenkuin rupeaa äidiksi.
Mutta mitä sitten seuraa, niin se on tietenkin aina arvoitus. Hyvät ennakoijat voittavat tilastoissa tietenkin... Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Minulla pyrii sama mielessä näiden suurimman osan kirjoituksista perusteella. Ensivaikutelma on ilman muuta että äidillä se oma elämä... minne se sen laittaisi... ja montaa muuta.
Taustalla nyt kuitenkin enemmän...
Siis tämä ei nyt ole mikään varsinainen äiti-palsta, vaan keskustelemme narsismista.
Sanotaanko että se liian suuri oman elämän tarve voi olla se joka tekee narsistiksi. Jos ei tunne olevansa oman perheensä kanssa mitään yhteistä, vaan tuntee että perhe on vain este oman elämän edessä. Oma äitini oli ja on edelleenkin suorittaja joka ei hyväksynyt perheenjäseniltä osallistumista vaan mitätöi meidät kaikki. Hän eli täydellistä omaa elämää vaikka perhe oli ympärillä. Jos äiti on liian yksilö ja hänellä on lapsia se ei ole hyvä. Sellainen äiti lähtee kotitöiden tekemisen jälkeen omiin menoihinsa eikä jää viettämään aikaa perheensä kanssa. Kuka työpaikalleen haluaisi jäädä omalla vapaa ajallaan.
Eikös tuollainen narsistinen äiti tarvitse sitä jälkikasvua vain itseään ihailemaan ja palvelemaan . Yrittää tietenkin manipuloida kaikin tavoin. Hallitsee ja hajottaa. Jos sitten se muna onkin fiksumpi niin varmaan lähtee muualle pesimään eikä liiemmin halua pitää yhteyttäkään.
puhuin mun psykopaatille minuutin, sain kamalan sairauskohtauksen tunniksi. Nyt tama on loppu, ma en kesta enaa kertaakaan. eika kiinnosta patkaakaan enaa keskustella asiasta muutenkaan. Mulla ei ole asiasta enää keskustelemista. Tiedan itse asiasta 100 kertaa enemman kuin kukaan muu. Eika kiinnosta enaa keskuskustella psykopaattini kanssa,
Jaahah. Taas uusi ketju narsismista. Katsotaanpa mitä uutta... kana ja muna...tuo poiju, jolla edelleen puuttuu ä-kirjain näppäimistöstä, kai jonkinlainen erityisyyden tavoittelu (tosiasiassa tekee naurettavan vaikutuksen), joku arveli ettei lapsia pidä tehdä jne. Ei mitään uutta auringon alla. Samaa nilitystä narsismista. Hohhoijaa. TEHKÄÄ itsellenne selväksi, ettei narsistin syyttäminen AUTA teidän hyvinvointianne pätkän vertaa!!! Väännänkö rautalangasta: menkää ETEENPÄIN OMASSA ELÄMÄSSÄNNE. NARSISTI V*TUT VISERTÄÄ TEIDÄN MTONGELMISTANNE.
Jaahas terve.vaanmenoa tuli taas kommentoimaan. Katsotaanpa mitä uutta...jaaaha ei mitää uutta, sama huomintarve kuin edellisissäkin viesteissä. Pakko herättää huomiota vaikka negatiivisesti. Hohhoijaa. No jos hänelle on lusikalla annettu ei voi kapustalla vaatia...näinhän se menee. Samaa valitusta muiden kirjoituksista...EI SIIS MITÄÄN UUTTA.
Huhuijaan viisaus ja yliäly ei näy muualla kuin yo kommentissa...kertoisitko ystävällisesti mikä on sinun kokemus narsistin uhrista...auttaako valitus tai katkeruus uhria? Ja millä tavalla? Kerro oi Suuri Älykkö minulle vajaaälyiselle.
Jos uhri ei valita tai ole katkera ei myöskään mitään silloin ole tapahtunut. Valitus ja katkeruus ja paraneminen kulkevat rinnakkain. Jos ei ole lainkaan mistä valittaa, asiat raukeavat tyhjiin ts. paranemisprosessi peruuntuu myöhempään ajankohtaan. Karkeruus ja valitus ovat sisäisiä voimia joka laittaa lopulta liikkeelle paranemisen.
Saatatpa olla oikeassa.
Ei asiat oon noin yksinkertaisia. Jos on oikeesti narsitien peliin joutunu, se aika kovaa tunnepelia, missa on valilla pakko olla hymy huulessa tuntui milta tuntui, jos ei halua joutua tunnetasolla narsistien jalkojen alle. Ma sanoisin hymyily voi kannattaa
Esim mun ensimmaiseen taiteilijaesittelyyn hymyilin vakisin tosi kovalla kasvolihastreenillä , nyt sain jo kuvaan aidon hymyn
Jos ilmaisee tunteita auttajille esim. itkeminen, se yleensa vain laittaa vain lisaa lyttyyn narsistien tunnepelissa
Niin, kyllä jotkut opettelevat oikein peilin edessä sen hymyilemisen. Jos vaikka on oudon ohut ylähuuli, niin harjoiteltava on, että näyttää hyvältä, ainakin jos selfieitä ottaa. Tai sitten on harjoiteltu sellainen hymyilytyyli, ettei vaan näy vilaustakaan hampaista, jos ne sattuvat olemaan se heikkokohta. Näin olen kuullut, että nämä ilmeet ihan harjoitellaan peilin edessä, jotta sitten saa ns. maskin päälle tarvittaessa.
No se on vahän eri juttu, muun treenaus oli aidon ilmeen mahdollistamiseksi kun mulla oli zombien halvausmaski, etta niin toi mun oli se narsistien juttu toisinpain
kaikkihan saalii narustia jolla on kova kohtalo kun tytar on zombie. Mutta kas ehkei tytar olekaan zombie vaan oli vain noiduttu...
Nyt kun olen katsonut videoita psykopaattinaisista tiedan kylla sellaisen kanssa elamani viettaneeni. he eivat aivoilleen voi mitaan, muutosta ei voi tulla, eika se liene lopulta edes halusta kiinni, mutta säälikään ei auta kon toimintatavat niin vahingollisia jos siihen jää säälimään
mulle niin tuttua juttua etten ollenkaan tajunnu etta muille asia pitas esittaa jotenkin dramaattisesti jotta tulis ymmarretyksi. Ma luulin etta rittäis kun ma ma vaan rauhallisesti mainitsen etta henkilö on oletettavasti psykopaatti
Ei ole kärsimyksen muotoa jota naiset eivät tuntisi! Paitsi vaiti kärsiminen.
Minun äitini on juuri tälläinen:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/elatko_introvertin_narsistin_kanssa_nama_7_merkkia_paljastavat
Varsin mielenkiintoista...pohdin vain ettei tuollaisen henkilön kanssa taida saada aikaan kunnon riitaa...en tarkoita ilkeämielistä, vaan sellaista, joka puhdistaisi ilmapiiriä kuin ukonilma...
Niin. Äiteihin pitäisi suhtautua pyhimyksinä, joista ei saa pahaa sanaa sanoa. Etenkään, jos äiti sattuu olemaan yksinhuoltajaäiti. Joku tuossa taaempana ketjussa kysyi, miksi narsistiäidit tekevät lapsia. Narsistihan mielellään hyväksikäyttää ihmisiä ja elää toisten siivellä. Olen miettinyt, kuinkakohan moni narsisti tekee lapsia, jotta pääsee elämään hyvätuloisen miehen siivellä. Samalla voi olla kotona, eikä tarvitse mennä työelämään ja yleensäkään maailmaan jossa joutuu narsistina vaikeuksiin muiden kanssa. Tällainen kuvio voi jatkua kauankin, ennen kuin huomataan asioiden todellinen laita. Kun mies sitten jättää naisen, yrittää nainen viimeiseen asti elää yhteiskunnan siivellä ja vältellä töitä,tms. Mikä tietenkin on ymmärrettävää, koska monen lapsen yksinhuoltajana on raskasta käydä vielä töissäkin. Ja nainen selittää kaikille, kuinka vaikeata HÄNELLÄ on, ja sikamies on hänet jättänyt. Siltikään kuvio ei tee naisesta vähemmän narsistia ja toisten hyväksikäyttäjää. Oikeastaan sellainen nainen hyväksikäyttää lapsiaankin voidakseen heidän olemassaolonsa varjolla toteuttaa loismaista elämäänsä. Ja tätä ei siis ole tarkoitettu yleistykseksi koskemaan kaikkia yksinhuoltajia. Olen esim. itse yksinhuoltajan aikuinen lapsi.
Kiinnostavaa kommentointia. Miksi muuten yksinhuoltajilla on monesti lapsia eri miesten kanssa ja useinhan heistä jokainen on ollut todella kauhea luonteeltaan, ainakin jos niitä kertomuksia kuuntelee? Onko kyse kierteestä, johon ihminen joutuu vai sittenkin siitä, että etsitään sitä ns. parempituloista elättäjää, jonka siivelle päästäisiin? Kuvitellaan, että aina se uusi mies ottaa avosylin kaikki entisten kanssa tehdyt lapset omikseen? Onko kyse kuitenkin siitä, että kun alkaa valittaa uudelle kohteelle kokemuksistaan, niin eräänlaisestä säälistä sitten joku ottaa hetkeksi mukaansa, kunnes taas huomataan, että p..ahan sekin mies lopulta sitten on, ilmeisesti paha narsisti tai muu häiriöinen.
KANA ei anna MUNAN olla koskaan itseään viisaampi. Tästä kaikki johtuu.