Voiko eriseuran päämiess aaada parannuksen armoa?

On se harvinaista, mutta ei täysin mahdotonta, jos ei ole syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan kapinoinnissaan Jumalan valtakuntaa vastaan.

Ainakin Juhana Kosonen, Olli Alatalo, Esko Pellikka (väyrysläisyys), Erkki Vuokila (simppalalaisuus), Onni Gröndahl ja töröläläisyyden alkuperäinen perustaja (ei sukunimeltään Törölä, mutta en nyt muista hänen sukunimeään tai etunimeään) saivat parannuksen pyhän armon.

Myös Juho Takkinen saattoi tehdä parannuksen tautivuoteellaan (otti periaatteessa synninpäästön vastaan), mutta hänen kerrotaan olleen hyvin vihaisena kuolemaansa asti, kun häntä yritettiin puhutella, joten hyvin suuria kysymysmerkkejä jäi hänen sieluntilastaan kuolemansa hetkellä.

Kuitenkaan ainakaan simppalalaisuus ja kososlaisuus eivät perustajiensa eli päämiestensä elinaikana vielä eronneet Jumalan valtakunnasta ihan kokonaan, vaan tulivat myös Jumalan valtakunnan uskovaisten yhteisiin seuroihin ja tilaisuuksiin. Kososlaisiahan erosi myöhemmin mm Helsingissä vuonna 1962 kymmenkunta henkilöä ihan kokonaan (oli muitakin tokkia eri puolilla mm Suomea ainakin 1960 ja 1970 -luvuilla), mutta varsinainen kososlaisuus iltakyläeriseurana vaikutti vain vuoteen 1937 asti.

Kososlaiset Juhana Kososen aikana 1930-luvulla eivät ainakaan epävarman tietämykseni mukaan pitäneet omia seuroja myöskään tuona "erilläänoloaikana" 1932-1937 Viipurissa. Sillä he tulivat Jumalan lasten yhteisiin seuroihin myös tuolloin, mutta pitivät lisäksi omia iltakylän tapaisia tilaisuuksia keskenään omassa sisäpiirissään, joissa keskustelivat uskonasioista ja omista opeistaan ja arvostelivat ja panettelivat kososlaisuuden ulkopuolisia vanhoillislestadiolaisia.

Samalla tavalla toimivat myös monet kososlaiset tai kososlaistyyppiset tokat eripuolilla Suomea ainakin 1930-1970-luvuilla (osa niistä erosi jossakin vaiheessa ihan kokonaan Jumalan lasten seurakunnasta, kuten mainitsemani Helsingin eriseura vuonna 1962 ja monta muuta vastaavaa tokkaa, mm näppäläisyys Oulun seudulla 1964, rimpiläisyys Kajaanissa 1960, vain joitakin mainitakseni).

Erkki Vuokilan johtama simppalalaisuus piti myös omia seuroja 1920-1960-luvuilla, mutta he kävivät myös Jumalan lasten yhteisissä seuroissa lisäksi.

Juhani Raattamaan arvelen myös menneen kadotukseen, sillä hän oli oikeastaan kuolemaansa asti takkislaisuuden eriseuran eli käytännössä isoesikoisuuden perustaja ja päämies Juho Takkisen ja Joonas Purnun ohella. Raattamaa ei missään vaiheessa tehnyt parannusta eriseuran kannattamisesta ja yllyttämisestä.