Mielipiteitä tästä alusta? :) (pitkästä tarinasta jota oon kirjoittanut)
Michael käveli mietteliäänä asfalttikatua pitkin kotiaan kohti. Hän ajatteli unta, jonka oli edellisenä yönä nähnyt, unta jossa hän oli suudellut ystäväänsä Tonya intohimoisesti. Hän tunsi itsensä jotenkin likaiseksi ajatellessaan sitä, hän ei saisi haluta toista poikaa sillä tavalla. Hän oli kuitenkin ajatellut Tonya jo pidemmän aikaa, enemmän kuin mikä ehkä oli soveliasta. Miettinyt miltä tuntuisi koskettaa hänen alastonta vartaloaan, suudella häntä. Mutta kuinka hän voisi koskaan kertoa kenellekään totuutta itsestään, siitä mitä hän oli ja tunsi? Kuinka hän voisi kertoa Tonylle rakastavansa häntä enemmän kuin ystävänä? Tuntui raskaalta salata muilta oma todellinen itsensä.
”Hei Mike, odota!” Äkillinen huuto hänen selkänsä takaa havahdutti hänet ajatuksistaan. Michael kääntyi äänen suuntaan. ”Tony? Mikä…tai siis mitä?” Michael änkytti yllättyneenä nähdessään ystävänsä, jota oli juuri ajatellut. ”Huh, sainpas sut kiinni, mä yritin huutaa mut sä et pysähtynyt ja…” Tony puuskutti hengästyneenä. ”Niin?…” Michael katsoi ystäväänsä hymyillen. ”No Tomin syntymäpäiväbileet, kai muistat?” Tony kysyi tasattuaan hengityksensä. ”Synttäribileet? Ei kai ne ollut tänään?” ”Älä nyt yritä tosissasi väittää että olit unohtanut ne?” Tonyn ilme oli huvittunut. ”Mä, no…en tiedä…tässä on vaan ollut kaikenlaista ja…” Michael yritti selittää. ”Oikeasti Mike, sä oot tuntenut sen 5vuotta! Sen syntymäpäivät on viikko ennen sun omias. Mikä ihme sun ajatukset on noin vallannut ettet muista tällaista?” ”Asiat vaan” Michael vastasi vaivaantuneena. ”Hmm…Onko se joku nainen vai?” Tony keksi, tarkkaillen Michaelia uteliaana. ”No…jotain sellaista” ”Eli??” Tony ilme vaihtui kärsimättömäksi. ”Kerro nyt, kuka se on??” Michael vaivaantui entisestään. ”Mä kerron sulle joskus myöhemmin, jooko?” ”Kerrot sitten kanssa! No jokatapauksessa ne alkaa 19.00” ”Mitkä?” ”No ne bileet, hölmö.” Tony naurahti. ”Niin just, aivan” Michael hymyili. ”Nähdään sitten siellä, moikka!” Tony sanoi ja lähti. Michael seisoi hetken paikoillaan ja katsoi ystävänsä perään, hän tiesi nyt että hänen oli saatava kertoa Tonylle totuus, olivatpa seuraukset mitkä hyvänsä.
Hän saapui Tomin asunnolle vasta kahdeksalta, paikalla oli jo monia muita. Jenny tuli häntä vastaan eteisessä. ”Hei Michael, toivoinkin että tulisit” Tyttö sanoi hymyillen. ”Hei Jenny” Michael sanoi ja asetti takkinsa naulakkoon. Tyttö tarttui häntä kädestä ja ohjasi olohuoneeseen. ”Tule, haetaan sinulle juotavaa” Muut pojat katselivat kateellisina kun koulun kaunein tyttö liimautui hänen kylkeensä. Michael herätti kiinnostusta monissa tytöissä, hän oli komea ja hivenen eksoottinen. Hänen äitinsä äiti oli kotoisin Espanjasta ja hän oli perinyt häneltä ulkonäkönsä mairittelevimpia piirteitä. Hänellä oli kaunis vaalea oliivinruskean sävyinen iho, suklaanruskeat suuret silmät ja tummanruskeat hiukset. Hän oli noin 180cm pitkä ja hoikka. Ulkonäkönsä puolesta hän olisi voinut olla malli. Miltei jokainen poika koulussa kadehti häntä hänen ulkonäkönsä vuoksi ja tytöt halusivat hänet. Tony tuli hänen luoksensa, myös hän oli katsonut kateellisena nähtyään Michaelin Jennyn kanssa, johon itse oli ollut jo pidemmän aikaa ihastunut. ”Hei, Jenny” Tony tervehti tyttöä leveä hymy kasvoillaan. ”Ai, hei Tony” Jenny vastasi hiukan tympeästi ja siirsi sitten katseensa takaisin Michaeliin. ”Menen tuonne ystävieni kanssa, mutta nähdään sitten vielä myöhemmin, lupaathan?” Tyttö pyysi silmät loistaen. ”Juu, myöhemmin sitten” Michael lupasi hieman vaivaantuneena .
Myöhemmin samana iltana Michael meni terassille haukkaamaan raitista ilmaa, oli kaunis elokuunilta. Hän katseli tuhansia tähtiä, jotka näkyivät kirkkaina taivaalla, uppoutuen omiin ajatuksiinsa. Pian Tony kuitenkin tuli hänen luokseen. ”Onko se Jenny?” Tony kysyi seisten hänen vierellään. ”Mitä tarkoitat? Onko Jenny mitä?” Michael kysyi. ”Onko Jenny se tyttö, josta puhuimme aiemmin?” Tony kysyi hiukan mustasukkaiseen sävyyn. ”Tarkoitat, että olenko ihastunut Jennyyn?” Michael kysyi. ”Niin…no oletko?” ”En…en ole ihastunut Jennyyn vaan johonkuhun täysin toiseen.” Michael sanoi vakavana. ”No kehen sitten?” Tony kysyi, hänen äänensävynsä oli muuttunut vilpittömän uteliaaksi helpotuksesta. ”Äs, ei sillä väliä, et uskoisi vaikka kertoisinkin” Michael vastasi. ”Hei, enkö ole vanhin ja parhain ystäväsi?…Kyllä sun pitää mulle kertoa.” Tony vaati. Michael huokaisi syvään. ”Hyvä on…olen ihastunut sinuun Tony” Michael sanoi sitten ja katsoi häneen, nähdäkseen ystävänsä reaktion. Tony katsoi häntä ensin hieman hämmästyneenä ja sitten huvittuneena. ”Heh, todella hauskaa Mike, hyvä vitsi, kerro nyt oikeasti kuka se on” Tony naurahti. ”Se ei ollut vitsi Tony, se olet sinä” Michael sanoi ja kosketti varovasti ystävänsä olkapäätä. Tony katsoi häneen järkyttyneenä ja perääntyi hänestä. ”Hyi helvetti Mike…Mitä luulet mun oikein sanovan tuohon?!…Se on oksettavaa…” Tony sähähti. ”Tony odota…” Michael yritti, mutta Tony katsoi häntä halveksuen. ” Anna olla Mike, menen nyt…en voi olla lähelläsi enää”
Michael jäi vielä hetkeksi terassille miettimään sitä mitä oli juuri tapahtunut, hän katui sitä että oli kertonut Tonylle, sillä olihan hän tiennyt ettei saisi tunteilleen vastakaikua. Hän oli samalla hetkellä peloissaan ja huojentunut. Peloissaan siitä, että Tony kertoisi muille ja toisaalta huojentunut, että viimein joku tiesi totuuden hänestä. Tullessaan takaisin sisään hän eri enää nähnyt Tonya, hän halusi itsekin lähteä mahdollisimman nopeasti pois juhlista. Michael meni eteiseen pukemaan päällysvaatteitaan. Jenny tuli hänen luokseen. ”Joko olet lähdössä? Harmi olin toivonut että voisimme vielä jutella tai jotain…” Jenny huokaisi hivenen pettyneenä. ”Olen jo väsynyt ja huomenna on vielä paljon läksyjä tehtävänä” Michael sanoi ja loi nopean katseen tyttöön. Jenny tuli lähemmäksi häntä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja antoi hänelle pienen suudelman huulille. Michael katsoi tyttöön hämmästyneenä. ”Nähdään taas Michael, toivottavasti pian” Jenny sanoi viekoittelevasti ja nojasi ovenpieleen. ”Nähdään Jenny” Michael sanoi hämillään ja poistui kiireesti.
Michael nukkui koko yön huonosti, hän pyöri sängyssään levottomana ja näki painajaisia aina, kun sai unen päästä kiinni. Hän alkoi katumaan entistä enemmän sitä, että oli kertonut totuuden Tonylle. Olen niin typerä, hän ajatteli tuskastuneena. Aamulla hän meni keittiöön, missä hänen äitinsä teki aamiaista. ”Huomenta kultaseni, oliko hauskaa eilen?” Äiti kysyi häärien hellan ääressä sinikuvioisessa essussaan. ”Mmm…ihan ok.” Michael vastasi väsyneenä ja nojasi pöytään. Isä tuli myös keittiöön, hän istahti Michaelia vastapäätä ja selaili hetken aamunlehteä. ”Noh, olikos rankat bileet, kun olet noin väsyneen näköinen?” Isä naurahti ja sytytti piippunsa. ”No miten sen nyt ottaa…” Hänen äitinsä kaatoi heille teetä. ”Et viitsisi polttaa tuota kamalaa piippua kun syömme rakas, kuinka monta kertaa olen sanonut siitä?” Äiti sanoi ja katsoi miestään tuimana. ”Eikös mies saa enää omassa talossaan tehdä kuten haluaa…nooh, hyvä on, poltan sitten myöhemmin…Välillä on parasta tehdä niin kuin naisväki tahtoo, vai mitä poika?” Isä sanoi ja katsoi häneen. ”Niin, aivan…” Michael vastasi laiskasti ja pyöritteli lusikkaa teekupissaan. ”No mikäs sinua nyt noin mietityttää, onko se joku tyttö?” Äiti kysyi hymyillen lempeästi. ”Niin Michael, milloin tuot tyttöystäväsi näytille?” Isä kysyi puolestaan, kohottaen katseensa lehdestään. ”Ei ole mitään tyttöä…Eikö sitä nyt saa syödä aamiaistakaan rauhassa ilman jotain ristikuulustelua?!” Michael tiuskaisi. ”No emmehän me millään pahalla, olemme vain uteliaita” Äiti sanoi hämmästyneenä. Michael nousi pöydästä ja otti teekuppinsa mukaan. ”Etkö aio syödä mitään?” Äiti kysyi hänen kävellessään poispäin keittiöstä. ”Ei ole nälkä” Michael vastasi tylysti. ”Onkohan Michaelilla kaikki hyvin?” ”No anna pojan olla rauhassa, hormonit ne vaan jylläävät” Michael kuuli vielä vanhempiensa sanovan.
Michael käveli mietteliäänä asfalttikatua pitkin kotiaan kohti. Hän ajatteli unta, jonka oli edellisenä yönä nähnyt, unta jossa hän oli suudellut ystäväänsä Tonya intohimoisesti. Hän tunsi itsensä jotenkin likaiseksi ajatellessaan sitä, hän ei saisi haluta toista poikaa sillä tavalla. Hän oli kuitenkin ajatellut Tonya jo pidemmän aikaa, enemmän kuin mikä ehkä oli soveliasta. Miettinyt miltä tuntuisi koskettaa hänen alastonta vartaloaan, suudella häntä. Mutta kuinka hän voisi koskaan kertoa kenellekään totuutta itsestään, siitä mitä hän oli ja tunsi? Kuinka hän voisi kertoa Tonylle rakastavansa häntä enemmän kuin ystävänä? Tuntui raskaalta salata muilta oma todellinen itsensä.
”Hei Mike, odota!” Äkillinen huuto hänen selkänsä takaa havahdutti hänet ajatuksistaan. Michael kääntyi äänen suuntaan. ”Tony? Mikä…tai siis mitä?” Michael änkytti yllättyneenä nähdessään ystävänsä, jota oli juuri ajatellut. ”Huh, sainpas sut kiinni, mä yritin huutaa mut sä et pysähtynyt ja…” Tony puuskutti hengästyneenä. ”Niin?…” Michael katsoi ystäväänsä hymyillen. ”No Tomin syntymäpäiväbileet, kai muistat?” Tony kysyi tasattuaan hengityksensä. ”Synttäribileet? Ei kai ne ollut tänään?” ”Älä nyt yritä tosissasi väittää että olit unohtanut ne?” Tonyn ilme oli huvittunut. ”Mä, no…en tiedä…tässä on vaan ollut kaikenlaista ja…” Michael yritti selittää. ”Oikeasti Mike, sä oot tuntenut sen 5vuotta! Sen syntymäpäivät on viikko ennen sun omias. Mikä ihme sun ajatukset on noin vallannut ettet muista tällaista?” ”Asiat vaan” Michael vastasi vaivaantuneena. ”Hmm…Onko se joku nainen vai?” Tony keksi, tarkkaillen Michaelia uteliaana. ”No…jotain sellaista” ”Eli??” Tony ilme vaihtui kärsimättömäksi. ”Kerro nyt, kuka se on??” Michael vaivaantui entisestään. ”Mä kerron sulle joskus myöhemmin, jooko?” ”Kerrot sitten kanssa! No jokatapauksessa ne alkaa 19.00” ”Mitkä?” ”No ne bileet, hölmö.” Tony naurahti. ”Niin just, aivan” Michael hymyili. ”Nähdään sitten siellä, moikka!” Tony sanoi ja lähti. Michael seisoi hetken paikoillaan ja katsoi ystävänsä perään, hän tiesi nyt että hänen oli saatava kertoa Tonylle totuus, olivatpa seuraukset mitkä hyvänsä.
Hän saapui Tomin asunnolle vasta kahdeksalta, paikalla oli jo monia muita. Jenny tuli häntä vastaan eteisessä. ”Hei Michael, toivoinkin että tulisit” Tyttö sanoi hymyillen. ”Hei Jenny” Michael sanoi ja asetti takkinsa naulakkoon. Tyttö tarttui häntä kädestä ja ohjasi olohuoneeseen. ”Tule, haetaan sinulle juotavaa” Muut pojat katselivat kateellisina kun koulun kaunein tyttö liimautui hänen kylkeensä. Michael herätti kiinnostusta monissa tytöissä, hän oli komea ja hivenen eksoottinen. Hänen äitinsä äiti oli kotoisin Espanjasta ja hän oli perinyt häneltä ulkonäkönsä mairittelevimpia piirteitä. Hänellä oli kaunis vaalea oliivinruskean sävyinen iho, suklaanruskeat suuret silmät ja tummanruskeat hiukset. Hän oli noin 180cm pitkä ja hoikka. Ulkonäkönsä puolesta hän olisi voinut olla malli. Miltei jokainen poika koulussa kadehti häntä hänen ulkonäkönsä vuoksi ja tytöt halusivat hänet. Tony tuli hänen luoksensa, myös hän oli katsonut kateellisena nähtyään Michaelin Jennyn kanssa, johon itse oli ollut jo pidemmän aikaa ihastunut. ”Hei, Jenny” Tony tervehti tyttöä leveä hymy kasvoillaan. ”Ai, hei Tony” Jenny vastasi hiukan tympeästi ja siirsi sitten katseensa takaisin Michaeliin. ”Menen tuonne ystävieni kanssa, mutta nähdään sitten vielä myöhemmin, lupaathan?” Tyttö pyysi silmät loistaen. ”Juu, myöhemmin sitten” Michael lupasi hieman vaivaantuneena .
Myöhemmin samana iltana Michael meni terassille haukkaamaan raitista ilmaa, oli kaunis elokuunilta. Hän katseli tuhansia tähtiä, jotka näkyivät kirkkaina taivaalla, uppoutuen omiin ajatuksiinsa. Pian Tony kuitenkin tuli hänen luokseen. ”Onko se Jenny?” Tony kysyi seisten hänen vierellään. ”Mitä tarkoitat? Onko Jenny mitä?” Michael kysyi. ”Onko Jenny se tyttö, josta puhuimme aiemmin?” Tony kysyi hiukan mustasukkaiseen sävyyn. ”Tarkoitat, että olenko ihastunut Jennyyn?” Michael kysyi. ”Niin…no oletko?” ”En…en ole ihastunut Jennyyn vaan johonkuhun täysin toiseen.” Michael sanoi vakavana. ”No kehen sitten?” Tony kysyi, hänen äänensävynsä oli muuttunut vilpittömän uteliaaksi helpotuksesta. ”Äs, ei sillä väliä, et uskoisi vaikka kertoisinkin” Michael vastasi. ”Hei, enkö ole vanhin ja parhain ystäväsi?…Kyllä sun pitää mulle kertoa.” Tony vaati. Michael huokaisi syvään. ”Hyvä on…olen ihastunut sinuun Tony” Michael sanoi sitten ja katsoi häneen, nähdäkseen ystävänsä reaktion. Tony katsoi häntä ensin hieman hämmästyneenä ja sitten huvittuneena. ”Heh, todella hauskaa Mike, hyvä vitsi, kerro nyt oikeasti kuka se on” Tony naurahti. ”Se ei ollut vitsi Tony, se olet sinä” Michael sanoi ja kosketti varovasti ystävänsä olkapäätä. Tony katsoi häneen järkyttyneenä ja perääntyi hänestä. ”Hyi helvetti Mike…Mitä luulet mun oikein sanovan tuohon?!…Se on oksettavaa…” Tony sähähti. ”Tony odota…” Michael yritti, mutta Tony katsoi häntä halveksuen. ” Anna olla Mike, menen nyt…en voi olla lähelläsi enää”
Michael jäi vielä hetkeksi terassille miettimään sitä mitä oli juuri tapahtunut, hän katui sitä että oli kertonut Tonylle, sillä olihan hän tiennyt ettei saisi tunteilleen vastakaikua. Hän oli samalla hetkellä peloissaan ja huojentunut. Peloissaan siitä, että Tony kertoisi muille ja toisaalta huojentunut, että viimein joku tiesi totuuden hänestä. Tullessaan takaisin sisään hän eri enää nähnyt Tonya, hän halusi itsekin lähteä mahdollisimman nopeasti pois juhlista. Michael meni eteiseen pukemaan päällysvaatteitaan. Jenny tuli hänen luokseen. ”Joko olet lähdössä? Harmi olin toivonut että voisimme vielä jutella tai jotain…” Jenny huokaisi hivenen pettyneenä. ”Olen jo väsynyt ja huomenna on vielä paljon läksyjä tehtävänä” Michael sanoi ja loi nopean katseen tyttöön. Jenny tuli lähemmäksi häntä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja antoi hänelle pienen suudelman huulille. Michael katsoi tyttöön hämmästyneenä. ”Nähdään taas Michael, toivottavasti pian” Jenny sanoi viekoittelevasti ja nojasi ovenpieleen. ”Nähdään Jenny” Michael sanoi hämillään ja poistui kiireesti.
Michael nukkui koko yön huonosti, hän pyöri sängyssään levottomana ja näki painajaisia aina, kun sai unen päästä kiinni. Hän alkoi katumaan entistä enemmän sitä, että oli kertonut totuuden Tonylle. Olen niin typerä, hän ajatteli tuskastuneena. Aamulla hän meni keittiöön, missä hänen äitinsä teki aamiaista. ”Huomenta kultaseni, oliko hauskaa eilen?” Äiti kysyi häärien hellan ääressä sinikuvioisessa essussaan. ”Mmm…ihan ok.” Michael vastasi väsyneenä ja nojasi pöytään. Isä tuli myös keittiöön, hän istahti Michaelia vastapäätä ja selaili hetken aamunlehteä. ”Noh, olikos rankat bileet, kun olet noin väsyneen näköinen?” Isä naurahti ja sytytti piippunsa. ”No miten sen nyt ottaa…” Hänen äitinsä kaatoi heille teetä. ”Et viitsisi polttaa tuota kamalaa piippua kun syömme rakas, kuinka monta kertaa olen sanonut siitä?” Äiti sanoi ja katsoi miestään tuimana. ”Eikös mies saa enää omassa talossaan tehdä kuten haluaa…nooh, hyvä on, poltan sitten myöhemmin…Välillä on parasta tehdä niin kuin naisväki tahtoo, vai mitä poika?” Isä sanoi ja katsoi häneen. ”Niin, aivan…” Michael vastasi laiskasti ja pyöritteli lusikkaa teekupissaan. ”No mikäs sinua nyt noin mietityttää, onko se joku tyttö?” Äiti kysyi hymyillen lempeästi. ”Niin Michael, milloin tuot tyttöystäväsi näytille?” Isä kysyi puolestaan, kohottaen katseensa lehdestään. ”Ei ole mitään tyttöä…Eikö sitä nyt saa syödä aamiaistakaan rauhassa ilman jotain ristikuulustelua?!” Michael tiuskaisi. ”No emmehän me millään pahalla, olemme vain uteliaita” Äiti sanoi hämmästyneenä. Michael nousi pöydästä ja otti teekuppinsa mukaan. ”Etkö aio syödä mitään?” Äiti kysyi hänen kävellessään poispäin keittiöstä. ”Ei ole nälkä” Michael vastasi tylysti. ”Onkohan Michaelilla kaikki hyvin?” ”No anna pojan olla rauhassa, hormonit ne vaan jylläävät” Michael kuuli vielä vanhempiensa sanovan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noh, mitäs tosta vois sanoa... Kirjotat tosi hyvin, ja luulen että tuosta voi tulla aika mielenkiintoinen kirja, meinaatko iha julkaista? :)
Olin muuten huomaavinani pari kirjoitusvirhettä, en kyllä ihan varma ole...
Ittekkin kirjoitan kirjaa, fantasia kirjaa. Aika pitkällä jo olen, ja julkaisuakin yritän kunhan valmiiksi saan.
Onnee sulle! :)
kiitos kommentista. Ajattelin kyllä yrittää tyrkyttää sitä kustantajille, kun valmiiksi tulee :)Saa nähdä, miten käy.
Kerro toki ne kirjotusvirhe kohdat, jotka löysit? Ite sitä tulee välillä vähän sokeaksi omille virheilleen kun puurtaa tekstinsä parissa pitkään :)
Onnea myös sun fantasiakirjalle! =)
Jopa ilmaisnovellimarkkinoilla on ylitarjontaa falskista lukiodraamasta. Minä en pitänyt yhtään mutta ehkä en kuulu kohderyhmään.
Eritellään tekstistä huono ja todella huono.
1. Ennalta-arvattavuus. Jos tekstin laatu pysyy tasaisena koko juttusi läpi, en usko, että minun tarvitsee lukea sitä loppuun (tämähän oli vain alku?). Tässä ei ole mitään jännitettä. Vain pari-kolme yhtäläisen tylsää lopputulosta on odotettavissa.
2. Dialogi on tylsää. Kaikki puhuvat ihan samoin. Kaikki sanovat juuri sen, mitä keskivertotyypiltä samassa tilanteessa voisi odottaa.
3. Henkilökuvat. Toistaiseksi kaikki ovat tylsiä yhden ominaisuuden henkilöitä. Homo Michael, homofobi paras kaveri, kaunis Jenni, stereotyyppiset vanhemmat. Minkäänlaista moniulotteisuutta ei kuvata; minkäänlaista tulkinnanvaraa ei jätetä. Sitten on vielä tämä Tom, jonka sytxkäri-bileisiin mennään ja joka on kaikkien toisiksi paras kaveri, mutta joka ei liity koko asiaan mitenkään, ei esiinny koko tekstissä ollenkaan, hänen bileissään ei tapahdu mitään.
4. Tämän pätkän huippukohta. Huippu, l. se, kun Michael tunnustaa ihastuksensa on äärimmäisen lattea ja ohi ennen kuin sen huomaakaan. Ihmiset ovat kuin robotteja. Hoh-hoijaa.
5. Nimet. Miksi Michael ja Tony ja Jenny? Sijoittuuko tarina kenties jenkkilään, vai kuuulostavatko hienot enkunkieliset nimet vain niin jännittäviltä? Onko sinulla joku syy kirjoittaa jenkkilästä, jota luultavasti tunnet aikas paljon heikommin kuin Suomen koulumaailman? Jos lukiobileissä seikkailisivat Michaelin sijaan Mikael, Toni ja Jenni, ei tekstin kiinnostavuus kärsisi yhtään (se ei todellakaan riipu nimistä). En väitä, että tekstisi saavuttaisi minkäänlaista aitouden tuntua, jos nimet muuttaisit, mutta suunta olisi oikea.
6. Kirjoitusvirheisiin on turha puuttua - niitä ei mitenkään ihan vilisemällä ole, eivätkä ne todellakaan ole tämän tekstin suurin puute.
7. Ja minä en osaa kehua.
Kiitoksia kommenteista =) Kritiikkiä kun on juuri vaikea saada omilta ystäviltä.
Vakuutan kuitenkin, että mitään lukiodraamaa tästä ei todellakaan ole tulossa, kaikkea muuta.
Ei sijoitu Jenkkilään, vaan näin alussa Englantiin ja sillekkin on omat syynsä.
Yritän saada lisää syvyyttä hahmoihin, aloitus on aina vähän vaikea, enemmän oon kirjoittanut tarinaani keskivaiheesta.