Hei!
Tahtoisin saada apua ja neuvoja ja miellipiteitä onko huoleni aiheeton.
Kerron aluksi vähän taustoja:
Mieheni, tai siis nykyään jo ex-mieheni, eli ennen minua todella ahdistavassa liitossa, jossa nainen oli väkivaltainen, alkoholisti ja pelihimoinen, eli tavallaan sairas, mutta mies ei jättänyt noin vain sairasta vajoomaan, vaan uskoi pitkään että kaikki kääntyy hyvin, no sitten kuitenkin kun tilanne riistäytyi väkivaltaisesti liikaa, hän päätti lähteä suhteesta. Suhteessa oli myös sanallista alistamista ja haukkumista. No sitten eron jälkeen nainen ilmoitti olevansa raskaana, mies ei uskonut että lapsi voisi hänen olla koska nainen petti häntä useasti.
Miehen vanhemmat yrittivät naista tekemään abortin, mutta nainen kuittasi asian että hän tekee lapsen vaikka vaan piruuttaan, ja niin teki.
No tässä välissä minun ja miehen suhde alkoi, ja kaikki oli upeasti ja rakastimme niin lujaa...Menimme kihloihin ja suunnitelimme tulevaisuutta täysipainoisesti.
Minä tiesin alusta asti naisesta ja raskaudesta, mies monesti hoki ettei lapsi hänen ole, minä kyllä aloin heti alusta asti ajatteleen että on suuri mahdollisuus että on.
Epäilen ettei mies halunnut uskoa että lapsi olisi hänen.
No sitten tuli tieto että nainen on ilmoittanut miehen lapsen isäksi...puhuimme että ei siinä, testit tehdään ja katotaan, mies puhui vieläkin ettei se hänen ole ja jos on niin sitten vain maksetaan elatusmaksut.
En tiennyt että samaan aikaan miehen vanhemmat painostivat koko ajan miestä että hänen pitää ottaa yhteishuoltajuus, että he saavat nähdä lapsenlastaansa. painostus oli kova.
Jälkeenpäin olen myös kuullut että silloin kun lapsi tuli tietoon, niin miehen äiti ja sisko haukkuivat miehen aivan maahan, että minkä virheen menit tekemään ja että olisit nyt tajunnut ennemmin lähteä jne. eli alistivat täysin.
No kaikki meillä meni vieläkin hienosti, mutta sitten tuli aika isyystestiin, ja kaikki alkoi muuttua, mies oli hiljainen, etäinen, eikä suostunut puhumaan asiasta, eli kuin horroksessa.
Minä tein väärin,kun epäilin koko ajan että hän ei vain halua minua enää ja asetin kamalasti omalta osalta paineita.
Sitten joulun jälkeen tuli tieto että isyys on varmistettu että mieheni oli lapsen isä...
Sitten elämä onkin mennyt alas päin, mies lähti saman tien vanhempiensa luokse miettimään asiaa, siis lapsi asiaa..pakeni paikalta...
Olemme useasti nähneet ja kotona hän on käynyt usein ja monta monta kertaa hän sanoi että hän tulee kotiin, kunhan saa lapsi asian ajateltua...sitten kaikki alkoivat painostamaan miestä ettei ole oikein roikottaa minua mukana, ja hänen täytyy tehdä joku päätös minun suhteen, ja senhän hän sitten hetki sitten teki, suhteemme on ohi, ja hän muuttaa omaan kämppään asumaan.
Hän kokee ettei voi laskea virhettään minun harteille,ettei hänessä ole enää mitään hyvää ja hän on täysin epäonnistunut elämässä jne.
Hänellä oli pitkään uni ongelmia, siis ennen kuin testin tulos varmistui ja sen jälkeen.
Vielä sen verran että suhteemme aikana kun olemme olleet juhlimassa, olemme tapelleet ja hän on käyttäytynyt oudosti, monesti pyysi etten löisi(siis minähän en tekisi pahaa kärpäsellekään) ja monesti hän on tappelun jälkeen sanonut ettei hän ole tajunnut kenen kanssa tappelee...outoa..
Epäilen vahvasti että hän ei koskaan saanut käsiteltyä kokemuksia mitä joutui kestämään entisen kanssa, hän ei saanut surra ja tajuta että nainen oli sairas, ja että mies ei tehnyt virhettä vaan elämä meni niinkuin meni. Hänestä aivan huokuu katkeruus, viha ja pelko.
Olenko aivan itse väärillä jäljillä, onko kuitenkin niin että hän vain kyllästyi elämään kanssani, ja lapsi asia oli hyvä teko syy lähteä?Vai onko mies masentunut, kaikesta vanhasta, uudesta tilanteesta, kun lapsi onkin hänen?
Auttakaa ihmiset...
Tahtoisin saada apua ja neuvoja ja miellipiteitä onko huoleni aiheeton.
Kerron aluksi vähän taustoja:
Mieheni, tai siis nykyään jo ex-mieheni, eli ennen minua todella ahdistavassa liitossa, jossa nainen oli väkivaltainen, alkoholisti ja pelihimoinen, eli tavallaan sairas, mutta mies ei jättänyt noin vain sairasta vajoomaan, vaan uskoi pitkään että kaikki kääntyy hyvin, no sitten kuitenkin kun tilanne riistäytyi väkivaltaisesti liikaa, hän päätti lähteä suhteesta. Suhteessa oli myös sanallista alistamista ja haukkumista. No sitten eron jälkeen nainen ilmoitti olevansa raskaana, mies ei uskonut että lapsi voisi hänen olla koska nainen petti häntä useasti.
Miehen vanhemmat yrittivät naista tekemään abortin, mutta nainen kuittasi asian että hän tekee lapsen vaikka vaan piruuttaan, ja niin teki.
No tässä välissä minun ja miehen suhde alkoi, ja kaikki oli upeasti ja rakastimme niin lujaa...Menimme kihloihin ja suunnitelimme tulevaisuutta täysipainoisesti.
Minä tiesin alusta asti naisesta ja raskaudesta, mies monesti hoki ettei lapsi hänen ole, minä kyllä aloin heti alusta asti ajatteleen että on suuri mahdollisuus että on.
Epäilen ettei mies halunnut uskoa että lapsi olisi hänen.
No sitten tuli tieto että nainen on ilmoittanut miehen lapsen isäksi...puhuimme että ei siinä, testit tehdään ja katotaan, mies puhui vieläkin ettei se hänen ole ja jos on niin sitten vain maksetaan elatusmaksut.
En tiennyt että samaan aikaan miehen vanhemmat painostivat koko ajan miestä että hänen pitää ottaa yhteishuoltajuus, että he saavat nähdä lapsenlastaansa. painostus oli kova.
Jälkeenpäin olen myös kuullut että silloin kun lapsi tuli tietoon, niin miehen äiti ja sisko haukkuivat miehen aivan maahan, että minkä virheen menit tekemään ja että olisit nyt tajunnut ennemmin lähteä jne. eli alistivat täysin.
No kaikki meillä meni vieläkin hienosti, mutta sitten tuli aika isyystestiin, ja kaikki alkoi muuttua, mies oli hiljainen, etäinen, eikä suostunut puhumaan asiasta, eli kuin horroksessa.
Minä tein väärin,kun epäilin koko ajan että hän ei vain halua minua enää ja asetin kamalasti omalta osalta paineita.
Sitten joulun jälkeen tuli tieto että isyys on varmistettu että mieheni oli lapsen isä...
Sitten elämä onkin mennyt alas päin, mies lähti saman tien vanhempiensa luokse miettimään asiaa, siis lapsi asiaa..pakeni paikalta...
Olemme useasti nähneet ja kotona hän on käynyt usein ja monta monta kertaa hän sanoi että hän tulee kotiin, kunhan saa lapsi asian ajateltua...sitten kaikki alkoivat painostamaan miestä ettei ole oikein roikottaa minua mukana, ja hänen täytyy tehdä joku päätös minun suhteen, ja senhän hän sitten hetki sitten teki, suhteemme on ohi, ja hän muuttaa omaan kämppään asumaan.
Hän kokee ettei voi laskea virhettään minun harteille,ettei hänessä ole enää mitään hyvää ja hän on täysin epäonnistunut elämässä jne.
Hänellä oli pitkään uni ongelmia, siis ennen kuin testin tulos varmistui ja sen jälkeen.
Vielä sen verran että suhteemme aikana kun olemme olleet juhlimassa, olemme tapelleet ja hän on käyttäytynyt oudosti, monesti pyysi etten löisi(siis minähän en tekisi pahaa kärpäsellekään) ja monesti hän on tappelun jälkeen sanonut ettei hän ole tajunnut kenen kanssa tappelee...outoa..
Epäilen vahvasti että hän ei koskaan saanut käsiteltyä kokemuksia mitä joutui kestämään entisen kanssa, hän ei saanut surra ja tajuta että nainen oli sairas, ja että mies ei tehnyt virhettä vaan elämä meni niinkuin meni. Hänestä aivan huokuu katkeruus, viha ja pelko.
Olenko aivan itse väärillä jäljillä, onko kuitenkin niin että hän vain kyllästyi elämään kanssani, ja lapsi asia oli hyvä teko syy lähteä?Vai onko mies masentunut, kaikesta vanhasta, uudesta tilanteesta, kun lapsi onkin hänen?
Auttakaa ihmiset...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensiksikin, olen täysin tavallinen mattimeikäläinen, en psykiatri tai jotain.
Mielestäni saatat olla aivan oikeassa noiden viimeisimpien lauseidesi suhteen. Lukemani perusteella itse yrittäisin siirtää koko asian mielestäni ( ilmeisesti Sinulla ei ole mitään velvoitteita mihinkään suuntaan ), ja jatkaa elämää eteenpäin uusin odotuksin! Miltäs kuulostaa, kritiikki on tervetullutta?
kiitos vastauksestasi.
Mitä tarkoitin tuolla että saatan olla oikeassa viimeisimpen lauseiden suhteen?
En vain pysty jatkamaan elämää eteenpäin noin vain...koska rakastan aivan tajuttomasti tuota ihmistä....ja pelkään että hänellä ei ole kaikki ok.
Olisihan minulle itselle helpompaa unohtaa koko mies ja jatkaa eteenpäin, mutta kun kaikki tämä tuntuu niin väärältä, ja tuntuu että jos niin tekisin kääntäisin hänelle selkäni...