Kertokaahan joku miten autan ystävääni.. Hän on eronnut, pienen lapsen äiti. Lapsen isä asuu eri paikkakunnalla, ei joudu maksamaan elatusmaksuja (elämäntilanteestaan johtuen). Köyhä kun on, ei ole varaa kulkea toisella paikkakunnalla tapaamassa lastaan, ystäväni maksaa yleensä matkat.. ja antaa asua luonaan, kun haluaa että lapsi saa olla isänsä kanssa. Isä asuu yhteiskämpässä usean ihmisen kanssa, lasta ei sinne voi viedä.
Kuulostaako ihailtavalta toiminnalta ystäväni puolelta? Minusta muuten kyllä, mutta mies alkaa vaikuttaa umpihullulta ja vieläpä vaaralliselta. Hän puhuu ystäväni kodista "omanaan", haukkuu ja solvaa tätä sekä suoraan että tekstiviestien välityksellä. Mies ei halunnt erota, vaikka omalla käytöksellään aiheutti kaikenlaista hässäkkää.
Viimeaikaisten tapahtumien perusteella olen alkanut pelkäämään ystäväni turvallisuuden puolesta, hän itsekin on vähän säihkähtänyt.. Tilanteen kai laukaisi se, että mies tajusi, että ystäväni saattaa tapailla jotakuta muuta miestä. Kuitenkin ystäväni antaa miehen edelleen tulla asuntoonsa, olla öitä siellä, eri huoneessa tietty. Hän luulee osaavansa käsitellä miestä niin, ettei tämä tee mitään. Epäilen että takana on myös hänen tuntema syyllisyys(aiheeton!), kun on eronnut lapsensa isästä.
Pelkään ystäväni puolesta, enkä tiedä miten saan hänet tajuamaan, että ei liene mahdollista erota lapsen isästä ja samaan aikaan pitää tämä mukana arjen tapahtumissa. Ei varsinkaan jos mies on päättänyt olla hyväksymättä tilannetta.. Tilanteen pelottavuutta -minulle- lisää se, että kaiken perusteella epäilen miehellä olevan narsistinen luonnehäiriö. Ystäväni on aivan samoilla linjoilla, mutta antaa silti tilanteen jatkua. Pelkään joutuvani joskus vielä lukemaan lehtien palstoilta kauheasta murhenäytelmästä..
Kuulostaako ihailtavalta toiminnalta ystäväni puolelta? Minusta muuten kyllä, mutta mies alkaa vaikuttaa umpihullulta ja vieläpä vaaralliselta. Hän puhuu ystäväni kodista "omanaan", haukkuu ja solvaa tätä sekä suoraan että tekstiviestien välityksellä. Mies ei halunnt erota, vaikka omalla käytöksellään aiheutti kaikenlaista hässäkkää.
Viimeaikaisten tapahtumien perusteella olen alkanut pelkäämään ystäväni turvallisuuden puolesta, hän itsekin on vähän säihkähtänyt.. Tilanteen kai laukaisi se, että mies tajusi, että ystäväni saattaa tapailla jotakuta muuta miestä. Kuitenkin ystäväni antaa miehen edelleen tulla asuntoonsa, olla öitä siellä, eri huoneessa tietty. Hän luulee osaavansa käsitellä miestä niin, ettei tämä tee mitään. Epäilen että takana on myös hänen tuntema syyllisyys(aiheeton!), kun on eronnut lapsensa isästä.
Pelkään ystäväni puolesta, enkä tiedä miten saan hänet tajuamaan, että ei liene mahdollista erota lapsen isästä ja samaan aikaan pitää tämä mukana arjen tapahtumissa. Ei varsinkaan jos mies on päättänyt olla hyväksymättä tilannetta.. Tilanteen pelottavuutta -minulle- lisää se, että kaiken perusteella epäilen miehellä olevan narsistinen luonnehäiriö. Ystäväni on aivan samoilla linjoilla, mutta antaa silti tilanteen jatkua. Pelkään joutuvani joskus vielä lukemaan lehtien palstoilta kauheasta murhenäytelmästä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
moni nainen sortuu vastaavaan
minusta se ei ole kenenkään etu
että venytetään eroprosessia
ja arjen muotoutumista
jatkamalla syyllä tai toisella yhteiseloa
tapaamiset olisi ehkä syytä järjestää valvotusti
jossain muualla kuin äidin luona
luulisi kunnan sostoimen olevan yhteistyöhalukas