Mikä joululahjasi miellyttää sinua eniten?
Mitä muuta sait?
Minä sain pari leffalippua ja kuulisin mielelläni suosituksia hyvistä elokuvista.
Käyttekö te usein elokuvissa?
Millaisia eläviä kuvia katselette mieluiten?
Koti- vai ulkomaisia?
Sain myös museokortin ja varasin vielä kuukauden pidennyksen, kun kirjasin kortin ajoissa. En muista onko kortilla tarjolla 250 vai 350 museota.
Mitä museoita te suosittelisitte?
Ateneum, Taidemuseo ja Sinebrykoff odottelevat jo. ;)
Mitä muuta sait?
Minä sain pari leffalippua ja kuulisin mielelläni suosituksia hyvistä elokuvista.
Käyttekö te usein elokuvissa?
Millaisia eläviä kuvia katselette mieluiten?
Koti- vai ulkomaisia?
Sain myös museokortin ja varasin vielä kuukauden pidennyksen, kun kirjasin kortin ajoissa. En muista onko kortilla tarjolla 250 vai 350 museota.
Mitä museoita te suosittelisitte?
Ateneum, Taidemuseo ja Sinebrykoff odottelevat jo. ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Museokortilla pääsee nyt 270 museoon.
Ainoa lahja minkä sain on pieni kääpiösnautserin muotoinen piparkakkumuotti :).
Sain B-2 häivekoneriipuksen, säärystimet, harjoja sähköhammasharjaan ja Kaunotar ja Kulkuri leffan.
En saanut museossa
Hellouta täältä taas sanoskelen!
Olen kertonut, että asunnossani on kolme kerrosta. Jatkuvaa portaissa tramppaamista.
Joo, pikkuusen joskus pistää vihaksi, kun on juuri päässyt tänne ylös, niin samassa muistaa,
että ei heevetti sentään nyt unohdin alakertaan sen ja sen. Siinä sitten lähden tramppaamaan takaisin alakertaan hakemaan "sitä".
Siis yhtä portailua elämäni mun:)
No joo, olohuone köllii alimpana. Olohuoneessa on kaks lasivitriiniä, kukkavaloja.
Aamulla kapuan alas, pistän kaffeet tulelle. Tuli on keskikerroksessa. Sitten menen sytyttelemään olohuoneeseen vitriinilamppuja ja kukkalamppuja.
Silloin tällöin, kun olen juuri laskeuttanut kehoni vaaka-asentoon sänkyyn yläkerrassa ja olen siinä tälläilemässä kehoani mukavaan lukuasentoon, niin yhtäkkiä muistan, että jummi-jammi, oon unohtanut sammuttaa alakerran valot. Mitä siinä sitten muuta, kuin nostaa keho pystyyn ja kämpiä olohuoneeseen ja sieltä sitten takaisin yläkertaan.
-Haloota. Aloitus on "Paras ja/tai mieleinen joululahjasi?"
-Se taas sekoo, pomppii vääriin aloituksiin.
-Liian, aivan liian paljon tekstiä sillä taas.
Malttia, hyvänen aika. Ei kai teillä nyt NOIN kiirus ole.
Nyt tulee joululahja, johon olen aivan äärimmäisen mielistynyt ja ilahtunut.
Esimerkiksi nyt vaikkapa tänään aamulla, kun nousasin ylös, niin otin käteeni semmosen pienen valkoisen esineen. Siis täälä yläkerrassa. Knaps ja knaps ja knaps. TRADAA.
Näiden knapsausten takia, kun lähdin alas kahvinkeittoon, niin jo portaita alas laskiessa, oli mukavat valon kajaukset valmiina.
Lasivitsiineissä paloi valot, kukkalamput killlitti kasveja. Parven perällä lukulamput loivat vienoa, himmeäksi säädettyä valoa. Yläkerran kukkalamppukin oli hereillään.
Eli sain lahjaksi kapulan, jolla voin koko huushollin, oli kerros mikä tahansa, tahtomani valot knapsasta tosta-noin-vaan-systeemillä palamaan.
Alkuhuuman innoittamana knapsailin pois-päälle-pois-päälle..... monen monituista kertaa.
Lapsellista eikö niin. Mutta kivaa oli:)
Sain mä muitakin kivoja lahjoja, mutta toi oli yliveto.
Mulla on vielä yks käyttämätön nappula kapulassa.
Kapulan toimivuus on 30 metriä Eli kävis pihan perällekin pistää valot.
Hieno lahja, ja taloudellinen ratkaisu, mutta on tuossa kiipeilemisessäkin puolensa. Pysyy kunnossa, portaat ovat mitä mainioin kunnonylläpitoväline. Pitäisikö toivoa, että edes silloin tällöin unohtelet tarpeellisia tavaroita eri kerroksiin, ihan kunnon vuoksi.
Elin n. 20 vuotta hissitömässä 3-kerroksisessa talossa kantaen vauvat ja tavarat useaan kertaan päivässä. Ei ollut ylipainoa eikä selluliittiä. Kun muutin rivitaloon, kunto huononi kohtapuolin ja sitä piti alkaa ylläpitää maksullisilla jumpilla ja muilla kunnonkohotusmetodeilla.
Niin että kullakin on puolensa.
Minä oon kova flikka ajattelemaan, että tää ja tää ja tää on hyvää hyötyliikuntaa.
Kuten esimerkiksi siivous. Kun siitä hommasta tuumii, että kuinka hyvää hyötyliikuntaa se on, niin tulee touhuttua enemmän ihan satasella ja niska limas, että saisi mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa. Niin ja pihahommat.
Portaissa tramppaaminen käy hyötyliikunnasta sekin. Ja niin siitä hommasta ajattelenkin, vaikka välillä kovastikin pistää vihaksi.
Olen joskus kirjannut paperille uteliaisuuttani, että kuinkahan monta porrasta päivän mittaan astelen. Nyt en enää sitä lukua tarkalleen muista, mutta kyllä niitä monta (siis MONTA) sataa kertyi.
Oikeastaan sitä ei edes usko, miten monta kertaa vaihtelee kerrosta, kun siihen on niin tottunut.
Vaikkapa vaan ruuan laiton yhteydessä. Viuhahtelen vähän väliä joko yläkerrasta keskikerrokseen tai alhaalta keskikerrokseen sekoittelemaan ruokia tai pienentämään sähköä.
Vessassa tietysti pissulle:) ja veski on keskikerroksessa. Harvemmin oleskelen keskikerroksessa, joten pissulle kurvaan portaita klompsien.
Naurettavinta on se, että useimmiten kun mun puhelimeni soi, niin se soi eri kerroksessa, missä itse olen. Se on sitä viheliäistä tuuria.:)
Jos varmuuden vuoksi nappaan kännykkäni mukaan siihen kerrokseen, jonne olen menos, niin eihän se sitten soi. Se soi vasta silloin, kun itse olen siirtynyt toiseen kerrokseen ja unohtanut kännykkäni siihen kerrokseen mihin sen varmuuden vuoksi vein. Heh.
Joo, elikkä noup ja noup, en viitsi eikä laisinkaan huvita tahallaan unohtaa tavaroita "väärään" kerrokseen siksi, että saisin lisää hyötyliikuntaa.
Vakuutan, että satoja portaita talluskelen, vaikka en unohtelisikaan tavaroita.
en ole saanut mitään
Mennäänks museoon: katso oman alueen teatterisi tarjonta ja valitse elokuva esittelyjen perusteella. Niin itse tein, kun kerran sain palkkioksi viisi elokuvalippua. Varaa korvatulpat, joissakin teattereissa ääni on järjettömän kovalla. Meilasin tästä Hgin Finnkinoon, mutta hävisin, olin kuulemma väärässä ja vähemmistöä. Oman pitäjäni pikku-teatterissa Yösyöttö oli sopivalla volyymilla.
Museoissa käynti on myös mukavaa. Koska lippuja on noin paljon, kävisin kaikissa, joita vain löytyy. Ei ole ihan huonoa museota tullut vastaan. Google auttaa.
Sain lahjaksi monilatvaisen hyasintin, paremminkin se oli joulutervehdys kun tytön perhe tuli aattona syömään. En pidä lahjoista, koska köyhistä oloista kotoisin olevana ja vielä nuukanakin tykkään ihan itse ostaa sen mitä tarvitsen. Kukaan muu ei ole lahjani valinnassa niin hyvä kuin minä itse. Rahaa en tarvitse, sitä laitan jokaisen perheenjäsenen tilille sopivan summan, koska en osaa myöskään ostaa lahjaa.
Meidän purukoissa vähän liikaakin tuppaa olemaan ´´lahjontaa.´´
Mutta paras oli, hienot kuvioidut villasukat, varsi puoleensääreen, jaa, että miksi.
No siksi, kun 23 vuotias pojantyttäreni alkoi opetella kesällä sukkia kutomaan, itsekin häntä neuvoin.
Ja yks kaks, hän rupesi neulomaan niin hienoja sukkia, että harvemmin näkee lehtikuvissakaan.
Itseasiassa olin iloinen, että nuorta ihmistä rupesi tällainen asia kiinnostamaan.
- sain yhden lahjan- mustan tukevatekoisen rautalyhdyn ja siihen sopivan hienon hopeakoristeisen kynttilän - suorastaan upea.
Ehdinkin vähän harmitella kun kirpparilta ostamani lyhty pihamaalta katosi.
Syksyllä kun netissä etsimme kadonnutta nunna Elisabethia, jotain mystistä oli siellä tienviereen ilmestyneessä lyhdyssä toisella puolen Suomea - lyhty samanlainen kuin pihaltani kadonnut. Rauhaa jaa valoa elämäänne ja hyvää uutta vuotta ......
lahjakortti moponettiin, nyt pääsee soppailemaan miesten tavarataloon
Mieluisin joululahjani oli varmaan taaskin se, että lapseni olivat kumpikin tässä luonani hengissä ja terveinä koko joulun ajan, aivan niinkuin lapsesta saakka.
Muista lahjoista on vaikea sanoa, mitkä olisivat olleet toinen toistaan mieluisampia. Kaikkea saamaani arvostan, eikä mikään niistä ollut turhanpäiväistä.
Sain puolen hehtaarin kokoisen suklaarasian, yhtä ison tyynyn ja siihen kaksi tyynynpäälistä, sohvaan uuden päälisen, teatterilipun. Sain biopiletin, jonka kävin eilen käyttämässä (Ferdinand, uusi animaatio vanhasta piirretystä) lasteni kanssa.
Sain 2500kr lahjakortin elektroniikkaliikkeeseen. Menee nähtäväksi mikä rakkine särkyy ekana, että joutuu ostamaan uuden.
Ihan niinkuin on mielessä, että sain muutakin, mutta lienenkö sitten jo syönyt sen vai miksi ei tule mieleen, mitä se olisi ollut.
No sain ainakin kissan lainaksi, mustan pirun, joka ei osaa edes kaataa joulukuusta. Mykkäkin se taitaa olla, kun ei juttele mitään niinkuin Fixu teki. Senkun nukkuu, syö ja paskoo ... Sen kehrääminenkin kuulostaa korvia vihlovalta sirkkelin ääneltä. Voi miten kaipaan Fixun matalaa ja rauhallista hurinaa.
Sama kuin aikaisempinakin jouluina. Taskukalenteri.
Tällä kerralla kallis kotimainen. Aikaisempina vuosina vaimo on ostanut paljon halvemman espanjalaisen tai saksalaisen.
Nyt sortui holtittomaan tuhlaukseen.
Kirja. Aina mieluinen lahja. Vaihtoehtoisesti lahjakortti kirjakauppaan.
John P. Marquand
Vilpittömästi teidän
H.
Näköjään kauan sitten kirjoitettu ja painettu, ei taida kirjakaupoista löytyä.
Sain kestojoululahjan v. 1980 kun sain uudistua uskossani ja koin henkilökohtaisena lahjana jouluevankeliumin todellisuuden. Jeesus Kristus tuli maailmaan minunkin Vapahtajakseni.
Mieluisin lahja jonka sain oli oman vaarini kirjoittama kirja. "Puutteenlaakson mahtavat nmiehet". Sain myös toisen kirjan ja itse tehdyn heijastimen.