"Olen aikuisten tyttärieni kynnysmatto"

Paranna siis tapasi.

H.

Käske pyyhkimään jalkansa oven edessä olevaan kynnysmattoon kotiisi tullessa. Siitä se tajuaminen lähtee

Lapsille pitää opettaa rajat.
Kerrottava jo ajoissa, missä on Ruotsin, missä Norjan rajat.
Ja ehdottomasti näytettävä itä-raja, ällös lapsi mene luvitta tuonne, muuten paha paha putin-setä nappaa ja vie putkaan moskovaan.

Kannattaa kasvattaa lapsensa paremmin.

Lapset eivät ole onnellisia omassa elämässään, saattavat jopa kadehtia äitiä ja äidin pitkää hyvää avioliittoa. Keskustella kannattaa, ei kuitenkaan niin että välit katkeavat. Toki sekin riski on otettava, koska alentava ja arvosteleva käytös murentaa itsetunnon.
Itse muistan, että kun menin nuorena rouvana kotona käymään, muutuin vähän lapseksi, kiukuttelin äidille, en kuitenkaan väheksynyt häntä. Omalla tyttärelläni on vähän sama, hän hermostuu äkkiä jostakin mielipiteestäni. Ei kuitenkaan ole jatkuvaa kuten tuossa artikkelissa. Yleensä on ihan normaalikäytöksinen ja pärjäämme hyvin. Toinen tyttö on hieno- ja ymmärtäväkäytöksinen.
Läheiselle on helppo kiukutella, kenellekäs muulle. Ei ole kyse siitä että on huonosti kasvatettu.

Nuo tyttäret eivät taida tajuta tilannetta.
Äitinä kirjoittaisin heille kirjeet ja kertoisin oman näkemykseni asioista, sen miten tilanteen kokee ja että haluaa muutosta.

Ei pidä suostua kynnysmatoksi kenellekään.

”Minusta tuntuu, etten enää jaksa kolmen aikuisen tyttäreni ainaista riitelyä ja sättimistä. Olen heidän seurassaan varpaillani ja punnitsen sanani tarkkaan. Jos sanon jotain väärin, alkaa tappelu. Pelkään heitä.

Järkyttävää tekstiä äidin kirjoittamana. Komppaan Mikael Saarista. Jotain on mennyt pieleen lasten kasvatuksessa tai asetettaessa rajoja lapsille silloin kun he asuivat kotona. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa tilannetta.

"Olen tuolla maailman reissuilla ihmetellyt kuinka hyvin lapset arvostaa vanhempiaan vielä 50 v Siinä on jotain hyvin kaunista."

Italiassa, Bulgariassa ja muualla olen nähnyt vanhempien kunnioittavaa mukaanottoa.

"Suomessa sodan jälkeen hemmoteltiin nuoriso pilalle. Eli rahakasvatusta. Toisaalta molemmat vanhemmat oli töissä ja lapset sai vaikutteita tarhasta.
Vika ei henkilöstön vaan normi asia ryhmässä. Pahuudet puree parhaiten eli nuoremmat imee tyylin itseensä.
Ketjussa mainittiin "rajat" Ovat lapsille tosi tärkeitä. Tuntuu pahalta kun nuori muksu hyppii äidin silmille marketin jonossa."

Sodasta toipuva maa oli köyhä maa - ihmettelen tuota rahakasvatusta, miksi parempi ja laajempi koulutus aina koetaan kuin pahkaksi puussa - monet tietysti uskovat väkivallan kasvattavaan voimaan - sukupolvesta seuraaviin - kasvatus kuitenkin lie vain kasvamaan saattamista.
Rusikointikultit mattojenhoidossakin nykyisin vähän väistyneet - imurointi ja harjaamiinen poistaa pölyn ja lian höyrypesun ohella tehokkaammin kuin tamppaaminen ja iskut eri puolille mattoa - ei ihmisetkään varsinkaan lapset tarvitse hakkaamista ellei tarkoituksena ole nimenomaan väkivallan ja vaurioittamisen opettaminen.