Elikkä oon kohta siirtymässä yläasteelle, todella herkkä tyttö. Oon pienestä asti miettinyt itsaria, en silloin toisaalta vakavasti. Oon käyny juttelemassa ajatuksistani koulun kautta mutta en oo pystynyt kertomaan kaikkea. Tuntuu että elämä on pelkkää paskaa. Oon fiksu ihminen, kun tein netissä äo- testin, tulos oli yli 115 ja testi oli aikuisille tarkoitettu. Vanhemmat myös siis olettavat sitä fiksuutta käytettävän. Minua vertaillaan isosiskooni, teepäs nyt niinkuin hänkin tekee, otappa hänestä mallia... todella turhauttavaa. Isosisko on mukamas niin kovin täydellinen vaikka vanhempien ollessa poissa vain tiuskii ja ärsyttää. Herkkänä otan sen heti itseeni. Kukaan ei tunnu ottavan tosissaan, ei ammattilaiset, ei vanhemmat. Olen sanonut heille harkinneeni itsaria mutta taustatietoja en ole saanut kerrottua. Itken joka päivä, välillä ääneen kun kukaan ei kuule, välillä nielaisen itkun ja kyyneleet valuu kun kukaan ei näe, välillä vain sisäisesti. En halua liioitellakkaan asioitani, mielummin vähättelen. Jotain täytyy ennen tapahtua ennen kuin kerron siitä. Pitäisikö tehdä epäonnistunut "itsari" jotta joku ottaisi tosissaan? Vai kannattaisiko vain luovuttaa ja tappaa itsensä kun kohta ei siihenkään ole voimia? Satuttaisiko se sitä yhtä ainoata kaveria liikaa? Jos olette epäonnistuvan itsarin kannalla, kertokaa ideoita miten. Jos olette onnistuvan itsarin kannalla, kertokaa siitäkin ideoita. Voimat ovat tällä hetkellä melko lopussa, kohta niitä ei ole enään itsarin tai epäonnistuvan itsarin tekemiseen. Kipua en pelkää, viiltelen jo valmiiksi, tosin pelkkiä naarmuja sillä toivon pystyväni vielä elämään normaalisti ja en halua arpien muistuttavan menneestä ja muiden kyselevän niistä. En myöskään halua keidenkään jumalaa palvovien uskontohöperöiden kertovan kuinka vaikka elämä kohtelee julmasti, on jumala aina kanssasi sillä itse en usko Jumalaan koska jos hän olisi olemassa, miksi hän tekisi ihmisistä tällaisia, vai eikö häntä vain yksinkertaisesti kiinnosta? (Tuttu tunne.)
Mitä teen? Itsari käynyt mielessä :(
56
609
Vastaukset
"olen fiksu, tein netissä testin, sain tulokseksi 115"
- Väsynytnuorityttö
No hehe, toi ei nyt ollut pääasia tässä. Olisiko jotain muuta mielipidettä? Ja sain YLI 115. Sanallisen se oli superälykäs. Kyllä mulla nyt mielestäni jotain älyä on ja myös yliherkkyyttä. Kun sisko hankasi jalkaansa lattiaan, se häiritsi sillä äänessä joka siitä kuului oli riitasointuja. Mutta jos olisi jotain siihen mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, luen mielelläni :)
- 46f85k9y6f8
Ne testit todellakin valehtelee, se oli ton edellisen viestin tarkotus kertoa. Ei niihin voi luottaa pätkääkään
- Väsynytnuorityttö
No joo noi äo testit ehkä ei kaikista luotettavimpia oo mutta esim masennustestit on suuntaa antavia. Tietysti jos vaikka on taaperon äiti, voi tulla tulokseksi masennus vain koska taapero nyt menee minne sattuu ja kyllähän siinä melkein kaikki vanhemmat väsyy. Jos tämän ikäisenä toisaalta olisin raskaana tai olisi jo lapsi, olisi siinä kyllä jotain vikana😂varsinkin kun kuukautisetkaan eivät ole vielä alkaneet. Eikä tässä nyt terveyskeskukseenkaan rupea menemään ja sanomaan että "haluaisin tehdä äo-testin. Minne kannattaisi mennä seuraavaksi?" Niistä masennusteistä on tullut huonolla tuulella tulokseksi vaikea ja hyvällä tuulella keskivaikea masennus. Niihin vaan en jaksa kiinnittää huomiota ja en myöskään halua masennusta joten päätän että en sitä ajattele jolloin sitä minulla ei ole. Voi kun pystyisi tuolla tavalla paranemaan masennuksesta. Tiedän että en voi laskea itseäni masentuneeksi jos masennusta ei minulle diagnosoida. Mutta jos se minulla on, en voi sille mitään jos en sitä itse hyväksy ja tiedosta.
Olet siis puhunut ammattilaiselle? Ihan psykologille vai vain terveydenhoitajalle tahi vastaavalle? Jos et ole psykologilla käynyt, suosittelen hakeutumaan sinne.
- Väsynytnuorityttö
En ole puhunut psykologille. Olen herkän lisäksi ujo ja introvertti. Voi kestää yli puoli vuotta ennen kuin rupean lämpenemään jollekin ihmiselle. Kukaan ei ole ottanut minua tähän mennessä tosissaan ja itsekin jo mielessäni vähättelen asioitani. Psykologi... liian monimutkaista. En osaa luottaa ihmisiin. Jos ei ole juuri oikeanlainen ihminen, lämpenen hyvällä tuurilla kolmessa vuodessa. Täytyisi käydä varmaan ainakin viidellä eri henkilöllä, jotta pystyn juttelemaan. Kaiken lisäksi jos sanoo jostain pahemmasta, esim viiltelystä tai muusta, tulee heti paljon kysymyksiä joka rupeaa ahdistamaan. Tiedän että he ovat kuulleet paljon pahempaakin mutta voimia ei tällä hetkellä ole aina vaihtaa henkilöä. Jos en sano kaikkea, he ajattelevat tämän olevan jokin ohimenevä vaihe. Jos sanoo kaiken, pommitetaan kysymyksillä. Olen yrittänyt jo saada vanhempieni kautta aikaa mutta heidän mielestään merkkari jolla käyn on tarpeeksi hyvä. Mitä kautta edes saan ajan?! Jos saankin, mistä aloitan keskustelun. Pitäisikö mennä jonnekin perheneuvolaan vai vain katsoa pelkästään itselle aika. Olen aina kun pääsen pois kotoa todella helpottunut. Kouluun? Kyllä. Kauppaan? Kyllä. Mummolle? Kyllä. Kävelylle? Kyllä. En pidä yhtään liikunnasta mutta jos vain pääsen kotoa pois niin on sekin parempi kuin ei mikään. Olen helpottunut aina kun pääsen kouluun. Vaikka inhoan luokanopettajana, musiikinopettajaa, uskonnonopetusta, englanninopettajaa, saksanopettajaa... Ainoa opettaja josta pidän on ruotsinopettaja. Silti pidän koulusta koska pääsen pois kotoa. Yritän ajatella positiivisesti vaikka nykyään yli puolet ajasta ajattelen negatiivisesti. Mutta pitäisikö aika varata perheneuvolaan vai pelkästään itselleni?
Väsynytnuorityttö kirjoitti:
En ole puhunut psykologille. Olen herkän lisäksi ujo ja introvertti. Voi kestää yli puoli vuotta ennen kuin rupean lämpenemään jollekin ihmiselle. Kukaan ei ole ottanut minua tähän mennessä tosissaan ja itsekin jo mielessäni vähättelen asioitani. Psykologi... liian monimutkaista. En osaa luottaa ihmisiin. Jos ei ole juuri oikeanlainen ihminen, lämpenen hyvällä tuurilla kolmessa vuodessa. Täytyisi käydä varmaan ainakin viidellä eri henkilöllä, jotta pystyn juttelemaan. Kaiken lisäksi jos sanoo jostain pahemmasta, esim viiltelystä tai muusta, tulee heti paljon kysymyksiä joka rupeaa ahdistamaan. Tiedän että he ovat kuulleet paljon pahempaakin mutta voimia ei tällä hetkellä ole aina vaihtaa henkilöä. Jos en sano kaikkea, he ajattelevat tämän olevan jokin ohimenevä vaihe. Jos sanoo kaiken, pommitetaan kysymyksillä. Olen yrittänyt jo saada vanhempieni kautta aikaa mutta heidän mielestään merkkari jolla käyn on tarpeeksi hyvä. Mitä kautta edes saan ajan?! Jos saankin, mistä aloitan keskustelun. Pitäisikö mennä jonnekin perheneuvolaan vai vain katsoa pelkästään itselle aika. Olen aina kun pääsen pois kotoa todella helpottunut. Kouluun? Kyllä. Kauppaan? Kyllä. Mummolle? Kyllä. Kävelylle? Kyllä. En pidä yhtään liikunnasta mutta jos vain pääsen kotoa pois niin on sekin parempi kuin ei mikään. Olen helpottunut aina kun pääsen kouluun. Vaikka inhoan luokanopettajana, musiikinopettajaa, uskonnonopetusta, englanninopettajaa, saksanopettajaa... Ainoa opettaja josta pidän on ruotsinopettaja. Silti pidän koulusta koska pääsen pois kotoa. Yritän ajatella positiivisesti vaikka nykyään yli puolet ajasta ajattelen negatiivisesti. Mutta pitäisikö aika varata perheneuvolaan vai pelkästään itselleni?
"Jos en sano kaikkea, he ajattelevat tämän olevan jokin ohimenevä vaihe. Jos sanoo kaiken, pommitetaan kysymyksillä."
Ymmärrettävää ja tuttu tunne.
Kenties, jos näytät tämän keskustelun, asia ymmärretään paremmin.
Siitä en valitettavasti tiedä, miten ja minne aika tulisi varata.
- Väsynytnuorityttö
Jos joku vielä lukee tätä keskustelua niin oon siis varannut ajan psykologille. Viiltelen tai oikeastaan teen pieniä piintanaarmut joita häpeän joten en pysty vielä kertomaan siitä psykologille. Olisiko kellään vinkkejä tai kokemusta millä helpottaa ahdistunutta oloa kun tekee mieli viillellä? Myös eräs serkkuni tekee naarmuja itsellensä joten pyytäisin myös vinkkejä mitä hänelle kannattaisi sanoa jotta saisi viiltelyn loppumaan. Serkku on 10v, koulukiusattu, asuu kaukana. Olen jakanut omia tunteitani ja ajatuksiani hänen kanssaan ja toisin päin. Hän haluaa itsekin lopettaa viiltelyn ja sanonut kiusaajalle mitä kiusaaminen on aiheuttanut hänelle. Kuitenkin kun tulee ylitsepääsemätön ahdistunut olo ja tekee mieli viillellä, mitä kannattaa tehdä? Itse olen huomannut vain itsensä satuttamisen auttavan surullisen ja ahdistuneeseen oloon.
- Bigmoneysalvia
Piristy.
- rukoilenPuollestasi
Ei sitä noin vain nousta, jos takana on kipeitä juttuja joita ei saa luotettavasti purkaa, taidekeskus uskalla avata niitä.
Tyttö pieni, jos luet tän, niin kerro ihan oikeesti ne kipeät ehkä hävettävätkin asiat, tai pelottavat asiat mielestäsi, ei kukaan ihminen näe sun sisimpään jos et kerro mikä sua painaa. Jos sulla on vaikka käsi kipeä ja menet lääkäriin, niin ei se auta jos kerrot vai kymmenestä vaikka koko käsivarsi on kipee, vasta kun näytät koko tilanteen ihmiset ymmärtää minkä asioiden kanssa kamppailee
Ja vaikka sanoitkin et halua uskovilta vastausta, niin sanon et ihmisille on annettu vapaa tahto ja ihmiset siten myös valitsee montakertaa väärin ja se satuttaa, kaikki mitä tapahtuu ei ole Jumalan tahdon mukaista, mutta hän sallii asioita, koska ihminen ei ole robotti, ja hän kuulee rukoukset - rukoilenPuollestasi
Lisään vielä Älä tee itseasiassa, hae apua
- Väsynytnuorityttö
Ei sitä noin vain piristytä. Et tiedä miltä tuntuu kun on paha olo. Asiat aina menevät samaa rataa: käytän kaikki energiani päivällä näyttelemällä että mitään ei ole vialla. Illalla olen väsynyt enkä saa unta. Minua rupeaa ahdistamaan, en tiedä mikä. Päätän että "tällä kertaa olen vahva ja kohtaan ahdistukseni". Ahdistun lisää. Rupean ajattelemaan itsemurhaa. Pelkään itseäni ja että olo menee liian pitkälle. Pelkään että jossakin vaiheessa olen tekemässä itsemurhaa. Toisaalta haluan elää ja en tiedä mitään muuta keinoa kuin itseni satuttamisen. Minusta tuntuu että on valittava toinen: itsemurha tai naarmutus. Naarmutus on vähemmän paha ja vielä ei ole tullut arpia joten valitsen sen. Aina tulee syvempiä jälkiä jotta olo paranee mutta en tiedä mitä muutakaan voin sillä hetkellä tehdä joten satuttamisen itseäni sen verran että olo paranee. Myöhemmin petyn itseeni kun taas sorruin. Häpeän itseni satuttamista ja pelkään että muut eivät ota tosissaan sitä koska en tee tarpeeksi isoja jälkiä joten en pysty kertomaan vaikka haluaisin. Joten kysyn vielä: onko kellään neuvoa mitä voisin tehdä itseni satuttamisen sijaan? Ihmisiin täytyy tutustua joten en pysty kertomaan psykologille. Jos yritän rentoutua, ahdistun lisää.
- Väsynytnuorityttö
Ja tuohon että "en halua minkään jumalaa palvovien uskontohöperöiden kertovan kuinka vaikka elämä kohtelee kaltoin, on jumala aina kanssasi" niin tarkoitin että juo esimerkiksi ei ole mielestäni mikään "oikea" neuvo mutta vaikka olisikin uskovainen niin kyllä saa vastata kunhan ei liikaa vedä jumalaa tähän mukaan. Tiivistettynä: jos on oikeata asiaa niin kyllä kuka vaan sen voi sanoa kunhan koko asia ei liity pelkkään Jumalaan.
Väsynytnuorityttö kirjoitti:
Ei sitä noin vain piristytä. Et tiedä miltä tuntuu kun on paha olo. Asiat aina menevät samaa rataa: käytän kaikki energiani päivällä näyttelemällä että mitään ei ole vialla. Illalla olen väsynyt enkä saa unta. Minua rupeaa ahdistamaan, en tiedä mikä. Päätän että "tällä kertaa olen vahva ja kohtaan ahdistukseni". Ahdistun lisää. Rupean ajattelemaan itsemurhaa. Pelkään itseäni ja että olo menee liian pitkälle. Pelkään että jossakin vaiheessa olen tekemässä itsemurhaa. Toisaalta haluan elää ja en tiedä mitään muuta keinoa kuin itseni satuttamisen. Minusta tuntuu että on valittava toinen: itsemurha tai naarmutus. Naarmutus on vähemmän paha ja vielä ei ole tullut arpia joten valitsen sen. Aina tulee syvempiä jälkiä jotta olo paranee mutta en tiedä mitä muutakaan voin sillä hetkellä tehdä joten satuttamisen itseäni sen verran että olo paranee. Myöhemmin petyn itseeni kun taas sorruin. Häpeän itseni satuttamista ja pelkään että muut eivät ota tosissaan sitä koska en tee tarpeeksi isoja jälkiä joten en pysty kertomaan vaikka haluaisin. Joten kysyn vielä: onko kellään neuvoa mitä voisin tehdä itseni satuttamisen sijaan? Ihmisiin täytyy tutustua joten en pysty kertomaan psykologille. Jos yritän rentoutua, ahdistun lisää.
En tiedä, auttaako tämä sinulla, mutta itse kanavoin pahaa oloa ja itsetuhoisuutta ahdistavan taiteen avulla. Vähän kuin itsensä satuttaminen, mutta ei voi johtaa oikeisiin ongelmiin.
https://m.youtube.com/watch?v=k7SQ5Zi5E8s
Esimerkiksi tämä ^ albumi on täysin kammottava, minkä vuoksi siitä oudosti tulee parempi olo.- Väsynytnuorityttö
Kiitos, oudolla tavalla tuo minuakin helpotti nyt kun videota hetken katselin. En vain tiedä, helpottaako enään yhdeltä yöllä kun se pahin ahdistus usein iskee.
- Väsynytnuorityttö
Kun on koko ajan ahdistus päällä niin kokeilin nyt noita videoita ja jos pahimman ahdistuksen aikana niitä katselen niin vievät kyllä hyvin nopeasti yöunet. Taas täytyy valita... Viiltely vai ei yöunia? Olen aivan neuvoton, jos tulee mieleen vielä muita ideoita niin kertokaa. Jos ne yhtään auttavat niin voisin ehkä niillä välttyä itseni satuttamiselta. Vaikea ajatella että teini-ikäkin on vielä edessä. Jos saisin jonkun minulla toimivan ahdistuksenpurkutavan, jonkun muun kuin itseni satuttamisen, niin luen mielelläni. Olen kiitollinen näistäkin vinkeistä mutta... ne jotenkin eivät riitä... Kuulostan joltain vastaan hakaajalta mutta olen neuvoton. En pysty puhumaan, en saa rentoudutaan muilla keinoin, en halua menettää loppuja yöyniani... Kun vain olisi jokin oikea ratkaisu... Olen heikko kun en pysty kohtaamaan ahdistustani, siitä on sitten turha ilmoittaa ja nyt olenkin ollut tyytyväinen asiallisiin kommentteihin. Kiitos neuvoista, etenkin jokutyyppi19, olen ansiostasi saanut ajan psykologille ja myös rokoilenpuollestasi on puolustanut minua tässä keskustelussa ja yrittänyt auttaa. Se osoittaa että joku välittää vaikka olenkin täysin tuntematon. Kiitos vaikka kaikkiin kysymyksiini en vielä olekaan saanut toimivaa vastausta.
- Väsynytnuorityttö
En enään tiedä mitä tehdä, taas eilen yöllä ilmestyi uusi naarmu käteen, aina syvempi. Pelkään että pian rupeaa tulemaan arpia. Haluan vain olla normaali 11v tyttö, iloinen ja melko murheeton. En halua pilata lapsuuttani tällä. Haluan elää lapsen elämää vielä ainakin kaksi vuotta. En halua joutua minnekään osastolle 14 vuotiaana koska masennus. En halua että tämä päättyy itsemurhaan. En halua olla täynnä arpia aikuisena. Joten jos on jotain ideaa tai sanottavaa niin kertokaa!
Viillä tuntoherkempään kohtaan, niin saat enemmän kipua pienemmällä viilolla. Eihän sitäkään toki loputtomasti kannata jatkaa, mutta ainakin kestät siten pitempään ilman arpia, eli suurempi todennäköisyys, että keksit keinon lopettaa viiltely ennen, kuin arpia tulee.
Uskoisin, että sisäreisi tahi jalkapohja on aika kivulias, vaikkakaan en ole itse kokeillut.jokutyyppi19 kirjoitti:
Viillä tuntoherkempään kohtaan, niin saat enemmän kipua pienemmällä viilolla. Eihän sitäkään toki loputtomasti kannata jatkaa, mutta ainakin kestät siten pitempään ilman arpia, eli suurempi todennäköisyys, että keksit keinon lopettaa viiltely ennen, kuin arpia tulee.
Uskoisin, että sisäreisi tahi jalkapohja on aika kivulias, vaikkakaan en ole itse kokeillut.jalkapohjassa arpia ei huomaa, vaikka niitä tulisikin, ellet sitten päädy seurustelemaan jalkafetistin kanssa.
- UjoTyttö_
Moi olen 11 vuotias tyttö (kohta 12v) uskon että olet fiksu, kaunis ja kiltti ihminen. Olen itse aika samanlainen kuin sinä. Tiedän että on hyvin turhauttavaa kun vanhemmat sanoo että otappa siskostasi mallia, mutta tiedän myös että vanhempasi rakastavat sinua ja monet ihmiset kuten kaverisi ja kaikki läheisesi olisivat todella surullisia jos kuolisit. Kannattaa käydä psykiatrilla vaikka se kestäisikin monta vuotta että pystyt sanomaan viiltelystä ja muusta mutta he haluavat vain auttaa sinua eivätkä heitä haittaa ettet heti kerro kaikkea tai jos siinä kestää monta vuotta, koska se on yleistä jos siinä menee montakin vuotta monillakin se vie aikaa ennen kuin alkaa kertoa enemmän asioita.
Minulla voisi olla pari keinoa siihen ettet viiltele itseäsi, toivon että jokin noista auttaa sinua.
1)Voit koittaa piirtää tunteita paperille (minulle se on jonain kertoina toiminut)
2)Katso kiinnostavaa ohjelmaa/videota jotta saisit ajatukset muualle
3)Hakkaa tai purista jotain pehmeää esim. tyynyä (tämä toimii kai paremmin masennukseen ja vihaan yhtä aikaa)
4)Katso jos löydät tästä jotain apua
https://www.nettipsykiatri.fi/masennus-tietoa-masennuksesta/
En oikein keksi enempää mutta voit koittaa noita jos haluat. Suosittelen sanomaan edes jollekin vaikka että sinulla ei mene tällä hetkellä oikein hyvin tai jotain vastaavaa, sinulle voi tulla jopa parempi olo jos kerrot jollekin. Minä tiedän oikein hyvin miltä sinusta tuntuu mutta sinä et saa luovuttaa vielä, olen varma että sinusta tulee isona mahtava ihminen.
Toivon että tästä oli jotain apua.
Kaikkea hyvää sinulle vaikka nyt ei menisikään hyvin.
Ps. en yleinsä kirjoita minnekää julkisille sivuille mitään mutta oli helpottavaa kuulla että jokin toinenkin ihminen on samanlainen kuin minä.- Väsynytnuorityttö
Moi! Haluaisitko keskustella vaikka Snapchatissa? Voit tehdä uuden käyttäjän jos edellisestä vaikka selviää etunimi ja sukunimi. Sano vain ei jos et halua, en yritä mitenkään painostaa. Sanon snapchat-nimeni sinulle jos kiinnostaa keskustella. En kuitenkaan vielä sitä kerro kaikille maailman ihmisille. Hyviä neuvoja tuossa oli ja kiva kun kerroit ne. Kokeilen niitä ja laitan lisää viestiä jos eivät auta. Lisääkin vinkkejä tietysti kaikki saavat kertoa ja mielelläni niitä luen :) helpottavaa kuulla että on toinen melko samanlainen ja juuri siksi olisikin kiva jutella mutta ymmärrän hyvin jos et halua lähteä keskustelemaan jonkun ventovieraan kanssa ja kumpikaan ei voi meistä tietää että onko toinen joku 80v papparainen. Siksi jos ripeamme keskustelemaan niin eteinen hyvin varovaisesti.
- UjoTyttö_
Voin harkita asiaa :) !!!!
- UjoTyttö_
Harkitsin asiaa ja sanon joo !!!!!!!!!!!!!!!
- Väsynytnuorityttö
Nimeni on Hullu Hikke kun en keksinyt muuta
- Väsynytnuorityttö
Tyttssy on se käyttäjänimi kai jaetunimi hullu ja sukunimi hikke
- Ootupee
Moi, voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu! Voi, kunpa voisin antaa sinulle omasta hyvästä olosto! Haluaisin niin paljon auttaa sinua! Sinulla on monen monta syytä olla elossa!!!!!! Puhu, vaikka se tuntuu vaikealta, sitä ovat tosin kaikki muutkin sanoneet. Katso vaikka noora k:n videoita, esim. 38 syytä pysyä elossa. Ne voisivat edes hitusen auttaa.. voisiko liikunta yhtään helpottaa oloasi, ymmärrän kyllä jos voimat eivät siihen riitä. Entä voisiko kirjoittaminen toimia hieman? Huutaminen? Onko sinulla muita aikuisia? Sukulaisia, jotka ymmärtäisivät tilannettasi paremmin? Entäs se ruotsin opettaja, voisitko jäädä puhumaan hänelle tunnin jälkeen? Tosi hyvä, että olet varannut ajan psykiatrille komppaan siis ujotyttöä. Kirjoita kirje tuntemuksistasi vanhemmille tai lähetä viesti, jospa se avaisi heidän silmiään paremmin. Mä uskon, että olet aivan sairaan upee tyyppi ja fiksu ja kaunis ja, että sä SELVIÄT!! On ihan hemmetin rohkeeta pyytää apua, sun ei todellakaan tarvitse jaksaa yksin!! Voit vaihtaa psykiatria, jos hänen kanssaan ei synkkaa, siinä ei ole mitään pahaa. Sun ei nyt tarvii kantaa huolta tulevaisuudesta, ole tässä hetkessä, asioilla on loppujen lopuksi tapana järjestyä. Aikuiset auttavat, yritä ottaa apua vastaan. Sun ei tarvitse olla vastuussa itestäs just nyt yksin, aikuiset on ympärillä, ne pitää susta kyllä huolta! Yritä hyväksyä sun tunteita, älä yritä kieltää niitä, anna niiden tulla. Kun sulla on aivan kamala hetki, pyydä vaikka sun vanhempaa sun vierelle tai laita viestiä sun lähimmäiselle. Ja sun vanhemmat ei ehkä halua uskoa sitä, mikä sun tilanne on, yritä vielä uudestaan kertoa niille! Sekin vois jo helpottaa pikkasen, kun sä tiedät, että sulla on vanhemmat tukena ja turvana ja, et tiedät et voit herättää ne vaikka yöllä ja puhua heille! He rakastaa sua hirmu paljon aivan varmasti! ❤ ja just toi nettipsykiatri juttu vois olla ihan hyvä, ku siellähän on niitä chattejä, joihin voi purkaa tunteita ja ajatuksia. Etene vaikka vaan tunti kerrallaan eteenpäin, sun ei tarvii ajatella päiviä eteenpäin! Eikä kannata miettiä, miten asiat vois olla toisin ja millanen sun kuuluis olla. Eikä sun kannata miettiä, että sä aiheutat huolta sun vanhemmille, koska se ei haittaa, he rakastavat sua ja sen takia on aivan mittaamattoman tärkeää, että jaksaisit itse paremmin, koska sitä he todella toivovat!! Sä olet mun ajatuksissa!💕 Mä oon harmissani, kun mulla ei oo parempia vinkkejä antaa, tuun kyllä lisäämään, jos jotain muutakin nousee mieleen. Toivon koko sydämestäni, että sä voit paremmin ja oot vielä jossain vaiheessa onnellinen💗
- Ootupee
Moi, lisään vielä jotain pikkusen. Voisit ehkä yrittää asettaa itelles pieniä tavotteita tai tavoite, jota kohti pyrit kulkemaan pikkuhiljaa. Terveellisesti syöminen saattaa ehkä jotenkin helpottaa, että fyysisesti vois ainakin paremmin. Nukkuminen on tärkeää. Yritä mennä nukkumaan säännölliseen aikaan iltasin. Ja jos et saa unta, nii älä jää makoilee yli puoleks tunniks hereille vaa nouse ja käy vaikka juomassa. Tee mitä tahansa, mikä saattaisi rentouttaa, hengitä syvään ja tee vaikka rentoutumisharjoituksia esim. Youtubesta kyllä löytyy. Kato joku tsemppaava video. Yritä etsiä edes yksi positiivinen asia päivästä. Keksi voimalause itelled ja kehu itteäs, kun onnistut, se voi olla jotain ihan tosi pientä! Älä vertaa itteäs muihin (en väitä, että tekisit niin). Yritä saada päivään jotain toimintaa juurikin viikonloppuisin, ettei vain jäisi huoneeseen yksin. Nää jotakin ystävää, saattaa hieman piristää. Yritä tehdä vaikka pieniä askareita, esim. kotitöitä. Oo reilu itteäs kohtaan. Itke, jos siltä tuntuu. Leivo, jos jaksat. Käy suihkussa, mee tukinettiin. Katso hyvänmielen leffa. Uus harrastus? Jos yhtään jaksat, sekin vois auttaa, jos löytyy mieleinen:). Anna anteeks itsellesi äläkä katso taakse, yritä mennä eteenpäin. Älä luovuta. Sä oot niin monelle tärkeä❣
- Ootupee
Lue kirjaa, kuuntele musiikkia. Ei välttämättä toimi, ei välttämättä oikeen vie ajatuksia muualle, mutta kannattaa yrittää :)
- Mahdollinenapuri
Hei olen 11 v poika. Miun luokalla on samanlainen tyttö. Avoimempi asiasta hieman enemmän. Voi auttaa sinua vähän vaikka snapchatin kautta.
- Väsynytnuorityttö
Etunim on hullu ja sukun. Hikke käyttäjänim. Tyttssy eteinen myös sinun kanssasi varovaisesti mutta tule juttelemaan
- UjoTyttö_
Mä kysyin sua kaveriksi.
- Väsynytnuorityttö
Kiitos, ootupee. Voisin koittaa noita pieniä tavoitteita. Energiani todellakin on aivan lopussa ja ruotsin opettaja ei ehkä olisi sellainen jolle pystyy puhumaan. Se on kaverillinen ihminen mutta silläkin on omat kiireensä. Jos energiatasoni on 10, käytän energiastani päivän aikana koulussa 6 ja kotona 4. Jos siis teen jotain "ylimääräistä" kuten tapaan kavereitani, energiani ei yksinkertaisesti riitä. Siksi on vaikeaa esimerkiksi lukea kokeisiin.
- Ootupee
Ymmärrän, kaikkea hyvää nyt jatkoon!
- Dailymailinsivuiltalöyt
Aina on kolme i:tä: itsemurha, huumeet ja nettiporno. Ei ne kaikki ala i:llä mutta kukapa alkaa jaaaa leikepöytä https://youtu.be/PYLQwaJDR38 jotain rasismia http://i0.kym-cdn.com/photos/images/facebook/001/028/495/a72.jpg ja going POSTal!
- Owmdndmwl
Kannattaa lukea jotain jos kiinnostaa lukeminen. Se voi viedä ajatukset muualle ja kun alkaa nukuttamaan niin kuuntele kännykältä youtubesta jotain musiikkia mistä pidät ja kannattaa laittaa yli tunnin pitkä soittolista. Se auttaa ainakin itselläni ja jos et saa unta mieleisestäsi musiikista kannattaa kokeilla klassista piano musiikkia. Tässä vaiheessa kannattaa kokeilla kaikkea. Pärjäile :)!
- Väsynytnuorityttö
Rakastan lukemista mutta tuossa tilanteessa se ei vie ajatuksia muualle. En pidä mistään musiikista, sitäkin olen kokeillut mutta kiitos💕
- LustyPanda1990
Oot mahtava tyyppi älä vain vahingoita itseäsi ! Itsellä auttoi samanlaisessa tilanteessa nuorempana kun hankin kavereita ja hain apua vaikeimmassa tilanteessa. Tsemppiä !
- Väsynytnuorityttö
Ja mistä niitä kavereita hankkii kun on pienestä asti jäänyt porukan ulkopuolelle :( mutta kiitos vinkistä 💕
- LustyPanda1990
Vaikuttaa siltä että sinun on vaikea avautua ongelmistasi. Suosittelen avautumaan ongelmistasi jollekin johon voit luottaa
- Väsynytnuorityttö
Yritän ajan kanssa avautua psykologille mutta siinä voi kestää yli puoli vuotta :(
- Väsynytnuorityttö
Pieni tilannepäivitys, olen käynyt psykologilla ja yksi käynti suljetulla osastollakin taisi olla. 12v olen nyt ja tilanne muiden mielestä parempi, omasta mielestä menee vain huonompaan suuntaan ja näyttely on arkipäivää. Siellä osastolla puhuinkin avoimemmin ja psykiatri kertoi sen jälkeen ajatukseni ilman lupaa vanhemmilleni. Tämän jälkeen meni luottamus psykiatreihin ja psykologeihin... Ja tuli lisää painajaisia sekä en pysty olemaan näyttelemättä että on hyvä olo. Jos on vielä vinkkejä, viiltelyn vastineita tai muuta sen tyylistä niin otan kyllä vinkkejä vastaan.
Miksi se on niin kauheaa, että vanhempasi tietävät ajatuksesi? Olet heidän lapsensa, eikö juuri heidän pitäisi se tietää, mitä murheita sinulla on?
Se, että haet viiltelylle vastineita, on aika ymmärrettävää, mutta silti se on väärä tie. Ei narkomaaniakaan paljoa lohduta, että pääsee aineista eroon, mutta jatkaa sitten esim. Subutexin väärinkäyttöä. Eikä alkoholistikaan pääse ongelmastaan eroon, jos hän koettaa ottaa vaan vähäsen joka päivä. Alkoholistin tavoitteena tulee olla täydellinen päihteettömyys ja sinun päihteesi on viiltely.
Valitettavasti minulla ei ole ratkaisuja tilanteeseesi. Olemme täysin eri sukupolven ihmisiä ja eläneet elämämme hyvin erilaisissa maailmoissa. En pysty vieläkään käsittämään, miten lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat voineet kasvaa näin räjähdysmäisesti.
Tai kyllähän minä sen syyllisen tiedän... Se on Internet eri muodoissaan. Internetillä on paljon hyviä puolia, mutta se on myös muuttanut yhteiskuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä tavoilla, jotka eivät suinkaan ole lisänneet sitä todellista ihmisen hyvinvointia parantavaa yhteisöllisyyttä ja empaattista sosiaalista kanssakäymistä.
Sori, meni avautumisen puolelle... Ne psykiatrit ja psykologit ovat kuitenkin niitä ammattilaisia ja negatiivisista kokemuksistasi huolimatta he ovat asiassa ammattilaisia (ainakin toivottavasti) ja pystyvät auttamaan sinua paremmin, kuin me täällä suomikaksnelosessa. Olet vaan vielä sen ikäinen, että joistain asioista vaan on pakko kertoa myös vanhemmillesi. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.Oldie kirjoitti:
Miksi se on niin kauheaa, että vanhempasi tietävät ajatuksesi? Olet heidän lapsensa, eikö juuri heidän pitäisi se tietää, mitä murheita sinulla on?
Se, että haet viiltelylle vastineita, on aika ymmärrettävää, mutta silti se on väärä tie. Ei narkomaaniakaan paljoa lohduta, että pääsee aineista eroon, mutta jatkaa sitten esim. Subutexin väärinkäyttöä. Eikä alkoholistikaan pääse ongelmastaan eroon, jos hän koettaa ottaa vaan vähäsen joka päivä. Alkoholistin tavoitteena tulee olla täydellinen päihteettömyys ja sinun päihteesi on viiltely.
Valitettavasti minulla ei ole ratkaisuja tilanteeseesi. Olemme täysin eri sukupolven ihmisiä ja eläneet elämämme hyvin erilaisissa maailmoissa. En pysty vieläkään käsittämään, miten lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat voineet kasvaa näin räjähdysmäisesti.
Tai kyllähän minä sen syyllisen tiedän... Se on Internet eri muodoissaan. Internetillä on paljon hyviä puolia, mutta se on myös muuttanut yhteiskuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä tavoilla, jotka eivät suinkaan ole lisänneet sitä todellista ihmisen hyvinvointia parantavaa yhteisöllisyyttä ja empaattista sosiaalista kanssakäymistä.
Sori, meni avautumisen puolelle... Ne psykiatrit ja psykologit ovat kuitenkin niitä ammattilaisia ja negatiivisista kokemuksistasi huolimatta he ovat asiassa ammattilaisia (ainakin toivottavasti) ja pystyvät auttamaan sinua paremmin, kuin me täällä suomikaksnelosessa. Olet vaan vielä sen ikäinen, että joistain asioista vaan on pakko kertoa myös vanhemmillesi. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.Vanhempien on toki hyvä tietää, mutta ei noin petoksellisesta syystä.
jokutyyppi19 kirjoitti:
Vanhempien on toki hyvä tietää, mutta ei noin petoksellisesta syystä.
Eugen Schauman, Carl von Stauffenberg... Toisen petturi voi olla toiselle sankari.
Joskus jotain voi joutua uhraamaan pelastaakseen jotakin. Nämä ovat aina vaikeita valintoja, enkä usko kenenkään alaikäiseen hoitosuhteessa olevan rikkovan potilaan ja ammattilaisen välistä luottamusta kevein perustein.
Ketjun aloittaja on vielä niin nuori, että päätösvalta häntä koskevissa tärkeissä asioissa on hänen vanhemmillaan. Tästä syystä vanhemmilla on oikeus tietää heidän lastaan koskevista merkittävistä asioista. Totta kai luottamuksen rikkoutuminen tuntuu petokselta, mutta hey whatcha gonna do...Oldie kirjoitti:
Eugen Schauman, Carl von Stauffenberg... Toisen petturi voi olla toiselle sankari.
Joskus jotain voi joutua uhraamaan pelastaakseen jotakin. Nämä ovat aina vaikeita valintoja, enkä usko kenenkään alaikäiseen hoitosuhteessa olevan rikkovan potilaan ja ammattilaisen välistä luottamusta kevein perustein.
Ketjun aloittaja on vielä niin nuori, että päätösvalta häntä koskevissa tärkeissä asioissa on hänen vanhemmillaan. Tästä syystä vanhemmilla on oikeus tietää heidän lastaan koskevista merkittävistä asioista. Totta kai luottamuksen rikkoutuminen tuntuu petokselta, mutta hey whatcha gonna do..."whatcha gonna do"
Olla luottamatta tapaukseen liittyviin henkilöihin ikänä missään, toivoen tämän aiheuttavan itselle tahi muille runsaasti ongelmia.jokutyyppi19 kirjoitti:
"whatcha gonna do"
Olla luottamatta tapaukseen liittyviin henkilöihin ikänä missään, toivoen tämän aiheuttavan itselle tahi muille runsaasti ongelmia.Mutta eikö ole aika kypsymätöntä ja pikkusieluista toivoa muille runsaasti ongelmia?
Ja miksi ihmeessä toivoisit ongelmia myös itsellesi?
Kai muistat, että on kaksi täysin eri asiaa olla täysi-ikäisen psykologi/vast, kuin 12-13 - vuotiaan? Jälkimmäinen on ns. vajaavaltainen, häneltä puuttuu mm. oikeustoimikelpoisuus ja vakavista asioista puhuttaessa hänen todellinen sananvaltansa on olemattoman pieni. Tästä syystä hänen asioistaan päättävillä tulee olla oikeus tietää tiettyjä asioita, jotta he esimerkiksi pystyvät tekemään lastaan koskevia tärkeitä - ja oikeita - päätöksiä. Mehän emme tässä tapauksessa tiedä, miten tärkeistä asioista on ollut kysymys, eikä se meille kuulukaan.
Olisi tietysti erittäin toivottavaa, että aloittajalle olisi kunnolla selitetty se, miksi joitain asioita on kerrottu vanhemmille. Se saattaisi vähentää petoksen tunnetta.- COCOA
VAIHTAKAA SYPE, SÄHKIS IHAN MIKÄ VAA ET VOITTE RAUHASSA VÄITELLÄ ASIASTA.
COCOA kirjoitti:
VAIHTAKAA SYPE, SÄHKIS IHAN MIKÄ VAA ET VOITTE RAUHASSA VÄITELLÄ ASIASTA.
Mitäs opettavaista - tai kritisoitavaa - siinä silloin muille olisi?
Sitäpaitsi yhteystietojen vaihtaminen on palstan säännöissä kielletty ja botti blokkii aika armottomasti pois kaiken maailman yhteystiedot.
P.S. Sulla on vissiin juuttunu capslocki pohjaan...- COCOA
Ittelles on jääny, homo.
- SIOUXIEMIUXIE
Itte oon 13v tyttö, ja mun tilanteeseen ei auta enää mikään.
- COCOA
No kuule sulle on itte juuttunu vissii et sillee, et parempiki sanoo siin muille. PS. SEN SAA LAITETTTUU AINA UUDESTAAN JA UUDEETAAN, TAI NIMIMERKKIIN ET SILLEE. JA JOS KIRJAUTUU, TAI SIIS REKISTERÖITYY, NII SEN SAA SINNEKKINNPOSTETTYY. LOL.
- Väsynytnuorityttö
No ei kyllä kovinkaan selkeästi selitetty tätä että miksi ajatukseni kerrottiin vanhemmille :/ ja tuli sellainen olo että hän tekee vain työtään että saisi palkkaa, jotta voisi elää. Ja niinhän se meneekin. Hoitohenkilökunta vain ensin kuuntelee toisella korvalla ja sitten raportoi siitä muille. Ja parempi vanhempien on olla onnellisia tietämättä mitä lapsi ajattelee kuin olla onnettomia tietäen, mitä lapsi ajattelee. Aiemminkin tietäminen vei kaiken energian vanhemmiltani. Jos itsellä on paha olo, täytyykö se tartuttaa läheisiin ihmisiinkin syyttä? Ei. Se on parempi pitää sisällään jos sen jakamisesta ei ole mitään hyötyä. Kun psykologikäkynnilä tein masennustestin, huijasin vastaukset, sillä ne oltaisiin näytetty vanhemmilleni. Tämän testin mukaan olen siinä rajalla, onko masennusta vai ei. Jos olisin vastannut totuudenmukaisesti, kuten aiemmin olin vastannut (tilanne ei ole paljoa muuttunut ja viime testissä vastaus oli vaikea masennus), olisin ilmiselvästi masennuksen puolella. En vain voinut näyttää vanhemmilleni, mitä ajattelen. Nyt kun he pystyvät ajattelemaan muutakin, en vain voi pilata heidän onneaan.
- Miullaonviiltelyarpia
No aha, ei oo meijän vika se olleskaan.
- Väsynytnuorityttö
No en minä sitä ole väittänytkään. Pyydän neuvoja sekä tukea ja sitä olen myös täältä saanut. Open pahoillani jos sinusta tuo on tuntunut siltä, että se on sinun vikasi mutta näin ei tietenkään ole. Kiitän kaikkia, jotka ovat antaneet tukea ja apua❤️
- dfsd
Mulla on käynyt mielessä litsari. Saispa joskus edes sellaisen joltain naiselta. Kosketushan se on sekin
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1142046- 851299
- 421095
Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi
”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri145894Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta
ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu71867Miten menee omasta mielestä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri28807Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa
Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu22751Jos en enää
sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan38750Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i49730Ei mene kauaa että kaikki vedätykset
Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup56689