(jatkoa tarinalle ”Porontaljalla Korppoossa”)
- Vittu miten saatanan paljon jengiä!, Markku kirosi. Joni ei kommentoinut mitään, sillä ei taas-kaan voinut olla varma, pitikö loppuun lisätä ”herra alikersantti”. Joka tapauksessa Hangon Bu-levardi oli vaihteeksi aika vilkas, ja humalassa toikkaroivia nuoria heilui kadun molemmin puolin ja osin kadullakin niin, että Markun piti hidastaa Corollansa menoa. Karvanopat heiluivat äkkijarrutuksessa.
- Gines syö miestä, Markku avautui, - Vittu onneks pääs viikonlopuks bailaan.
Viikonloppuvapaa oli hyvä uutinen Jonillekin, sikäli kun se oli merkinnyt pääsyä varuskuntasaa-ren huutamisen ja vakiovitutuksen keskeltä. Kun ei vain olisi suostunut alikersantti Mähösen juoppokuskiksi Hangon Regatan ajalle, niin asiat olisi vaihteeksi hyvin. Ikäluokkaa nuorempana Joni ei ollut oikein uskaltanut kieltäytyäkään. Alikersantti Mähönen oli sen verran paha simputta-ja, että vastaan paneminen olisi vienyt alokkaan vaikeuksiin. Lisää päivystysvuoroja, lisää keit-tiövuoroja, lisää konttaamista louhikoissa ja soramailla polvet ruvella siitä olisi seurannut. Sellai-nen mies oli alikersantti Mähönen.
- VITTU! MIKÄ MEININKI!, Markku huuteli Corollan ikkunasta puistojuhlijoille. Alikersantti Mä-hönen näytti tuntevan puoli Hankoa. Joni katseli oksentavia teinejä ihmetellen kaupungin karne-valistista menoa. Mähönen, vaikka turkulainen olikin, oli kuulemma käynyt Hangossa aina Re-gatan aikaan hillumassa.
Mähönen kurvasi Corollan kirjaston nurkalta Torikadun Alkolle, jonka ovella kävi melko vilske. Kraavin jalkakäytäväparkkeerauksen jälkeen Mähönen hyppäsi autosta ovea sulkematta ja pii-pahti Alkossa yllättävän nopeasti tullen kohta kossupullot kädessä autolle.
- Vittu, Sivonen, nyt alkoi elämä!, Mähönen julisti takapenkille rojahtaen, - Nyt tarttis vaan saada pillua! Hyppää rattiin, nyt mennään!
Joni kaarsi Mähösen auton pois Alkon edestä, mutta yritti ajaa alikessua varovaisemmin, huma-laisia teinejä kun oli kaikkialla pitkin puistoa ja kirkonmäkeä. Aurinkoinen ilma oli houkutellut vä-keä tuhatmäärin, ja puisto oli roskainen kaljapulloista ja pizzalaatikoista. Jotkut olivat pystyttä-neet telttojakin ja jotkut jo sammuneet pakettiautonsa takaosan ”rantabaarin” nurkalle.
Joni kurvasi Corollan HSF:n terassin ohitse Itäsatamaan ja Mähönen ähki takapenkillä ensim-mäisten kossuryyppyjen kanssa. Yhtäkkiä Mähönen näki jotain kadulla.
- Vittu, kato Mirja! Sivonen! Liinat kiinni!, Mähönen mylvi.
Joni pysäytti alikersantin kuhmuisen sinisen Corollan kadun varteen ja Mähönen alkoi huudella avoimesta takaikkunasta tummalle pienikokoiselle tytölle, joka kulki kadun vartta parin kaljakoria kantavan pitkätukkapojan kanssa.
- MIRJA! TUUTSÄ KYYTIIN!, Mähönen karjui. Tyttö kääntyi katsomaan ja tulikin Corollan luo. Mirja oli Markun ysiluokan luokkakaveri, jota Markku ei aikoihin ollut nähnyt. Pitkätukkakaverit moikkasivat Mirjaa hyvästiksi ja menivät kaljakoreineen.
- Ai kato, Markku, Mirja tunnisti, - Ei ookaan pitkään aikaan nähty.
Mirja oli ehkä 155-senttinen erittäin tummatukkainen ja aika pienirintainen, näpsäkän näköinen tyttö, Markun ikäisiä. Mirjalla oli päällään kesäisen päivän kunniaksi kevyt hamonen ja keltainen kesäpaita.
- Lähetkö kyytiin?, Mähönen houkutteli, - Mulla on kossua ja oma kuski!
Eipä Mirjalla ollut parempaakaan tekemistä. Joni kurvasi Corollan Appelgrenintielle ja ohi Han-gon pitsihuvivoiden kohti Neljäntuulentupaa. Tarkkoja ajo-ohjeita ei ollut, mutta takapenkiltä Mähönen antoi välillä määräyksen kääntyä vasemmalle ja välillä oikealle. Rautatiekiskot ylitettiin Hanko Pohjoisen seisakkeen kohdalla.
- Tsekataan mikä meininki Silversandissa!, Mähönen keksi. Hän oli saanut jo Mirjankin otta-maan irvistäen huikan kossupullosta takapenkillä. Leirintäalue oli aivan täynnä telttailijoita, ja Mähönen kyllästyi pian ihmisvilinään siellä. Kossupullo takapenkillä tyhjeni hyvää vauhtia.
- Aja Sivonen takas kaupunkiin! Kaapteeni Mähönen keksii jotain muuta!
Joni totteli. Oli aika noloa olla yhä varuskunnan harmaassa asussa, vaikka oltiin sentään vapaa-ajalla. Alikersantin avoin dokaaminen armeijan puvussa luettiin, Joni muisti, palvelusrikokseksi. Mähönen kuitenkin halusi pomputtaa Jonia esimiehen asemallaan, eikä sallinut Joninkaan vaih-taa siviilivaatteisiin. Sotilaspuvussahan alokkaan tuli totella esimiestään. Mähösen lakki oli tosin jo pudonnut Corollan lattialle.
Jonin ohjaamana Corolla pyöri karvanopat heiluen pitkin Hangon katuja rautatieasemalta sillan yli torille, Länsisataman nurkalta Itäsatamaan. Mähönen alkoi kyllästyä.
- Lähetään Mirja biitsille Lappohjaan! Sivonen: vasemmalle, suuntana Lappohja! Toimikaa!
Jälleen Appelgrenintietä ajaen Joni otti suunnan kohti Koverharia. Kaupunki jäi taakse, mutta meri oli kaiken aikaa lähellä tietä puiden takana. Takapenkiltä kuului ähinää, kun humalainen Mähönen kähmi ja yritti suudella yhä estelevää Mirjaa.
- Älä viitti, Markku hei…anna muuten huikka sitä kossua vielä…, Mirja mumisi teinitapaan nope-asti alkoholi nuppiin kihahtaneena. Mähönen ei juuri kuunnellut, vaan alkoi työntää kättään tytön kesähameen alle ja kutitella nakkisormillaan pikkuhousujen päältä. Mirjan saatua koko kossu-pullon haltuunsa tyttö keskittyi hetkeksi siihen antaen Mähösen touhuta hameensa alla. Mähö-nen avasi vyönsä ja napitti harmaat armeijan housunsa auki.
- Sivonen!, Mähönen keksi sitten huutaa, - Tosta vasemmalle rantaan! Hopi hopi!
Joni äkkäsi pienen sivutien, melkein polun, ja totteli kääntäen Corollan sinne. Mäntyjen muhku-raiset juuret keikuttivat Corollan koria, mikä teki kossupullon hallinnasta takapenkillä vaikeaa. Polku sitä paitsi päättyi pitkään autioon hiekkarantaan. Meri aukeni aavana.
- Sivonen! Rantaan asti, mä sanoin!
Joni sompasi Corollaa kohti rantaviivaa, vaikkei oikein ideasta pitänyt. Auton pyörät upposivat hiekkaan, ja pari metriä ennen rantaviivaa renkaat sutivat tyhjää upottavassa hiekassa. Tästä ei kärry ilman apua lähtisi. Tämä kuitenkin riitti Mähöselle, joka nyt halusi rauhan adjutantiltaan.
- Menepäs Sivonen ja tee vaikka pikku vartin lenkki. Sillä aikaa Mirja ja mä vähän tutustutaan…
Joni nousi autosta ja lähti mielessään kiroten lampsimaan pitkin unelmaisen hiekkaista rantaa Hangon suuntaan. Tällaistako koko intti olikin? Olisi pitänyt kuukausi sitten tietää. Perkele…
- Au! Markku älä viitti, Mirja narisi, - Kossukin läikkyi ja tää takapenkki polttaa!
- Homma hoituu, Mähönen örisi ja nousi rehvakkaasti mennen auton takakontille. Vanha räsy-matto, Alkon kasseja, trasselia…hei: tuo oli parasta: faijan muovipussiin pakkaama nuhjaantu-nut porontalja! ”Veisitkö Markku tuon Puts-Manin pesulaan, kun joudat”, faija oli kirjoittanut pus-sin päälle lapun viikko sitten.
Mähönen otti taljan pussista ja raahasi sen hiekkarantaa pitkin Toyotansa takapenkille.
- No ny ei polta eikä palele! Oota mä avaan toisen kossun!
Mähönen tunki itseään Mirjan päälle alkaen riisua housujaan. Pian hän saikin ne polviinsa asti vedettyä ja alushousut menivät samaa tietä. Jollain ilveellä hän oli saanut puoliväkisin myös Mirjan pikkarit riisuttua ja nakkisormet leikittelivät tytön häpyhuulilla. Toista pullollista kossua silkkaan janoon kiskottuaan Markulla oli ongelma: ei sitten kirveelläkään jaksanut seistä.
- Mitä sä teet…onks sul ees…niitä? Ko…korts…kossua, Mirja hihitti. Mirja otti Markun kalun käteensä, mutta eloa siihen ei saatu. Markku kirosi ja ölisi ja pyysi Mirjaa odottamaan vähän. Varttitunnn äheltämisen jälkeen Mirjan mitta oli täynnä, ja kossunhuurut väliaikaisesti haihtu-neet.
- Vittu mä mitään tässä sun kanssas! Päästä!
Mirja avasi oven ja poistui lähtien selvittelemään humisevaa päätään kävellen rantahiekkaa metsänrajaan asti ja jääden siihen selälleen lepäämään. Huippasi ja vitutti. Onneksi oli lämmin auringonpaiste.
Joni oli ottanut aikaa kävellessään: kymmenen minuuttia rantaa yhteen suuntaan ja sitten toiset kymmenen takaisin. Sitten saisi riittää. Perkele tätä juoppokuskin virkaa!
Autolle tullessaan Joni ei nähnyt enää Mirjaa missään. Outo näky odotti Toyotan takapenkillä: alikersantti Mähönenhän se siellä makasi porontaljalla housut kintuissa sammuneena. Munat paljaina, mutta armeijan asetakki yhä päällä alikersantin kaksi kultaista väkästä yhä kaulukses-sa kiiltäen.
Joni meni lähemmäs takapenkkiä ja tajusi Mähösen sammuneen. Kuorsasi röhkien ja haisi vii-nalle. Mähösen makkaramainen kalu lojui rennosti reidellä.
Koko armeijassaoloaikanaan Joni ei ollut päässyt toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Tässä rasvaisia sovinistivitsejä raikuvassa laitoksessa ne oli piilotettava. Muuten tuli vaikeuksia. Nyt Jonille tuli mieleen villi tuuma.
Joni meni lähemmäs nukkuvaa alikersanttia ja otti tämän HKL-sinisen käteensä alkaen runkata sitä. Kalu alkoi vasta pitkän vatkaamisen jälkeen alustavasti kovettua ja kohota Jonin käsittelys-sä. Joni vatkasi yhä kovemmin.
- Ääh…ööhh…Mirja…aah…, Mähönen mölisi matalalla äänellä huuliensa välistä jaksamatta silmiä avata. Joni keskeytti hetkeksi jatkaen sitten runkkaamista. Koska Mähönen näytti vain nukkuvan, mutta kalu sojotti lupaavasti, kumartui Joni ottamaan sen suuhunsa. Kovin montaa kertaa ei Jonin tarvinnut imaista, kun Mähönen laukesi ruiskauttaen pallinsa tyhjäksi Jonin suu-hun. Osaa Joni ei ehtinyt edes nielaista, vaan se purskahti hänen suustaan takapenkkiä peittä-välle porontaljalle.
Joni ei ollut vielä saanut kylliksi. Mähönen näytti olevan yhä puolitajuton, joten Joni takapenkille ahtautuen käänsi alikersantin ympäri porontaljan päällä. Kun hän vielä hieman veti Mähöstä jaloista ulos autosta, oli Mähösen läskiperse kohta hyvin hollilla Toyotan ulkopuolella ja Joni laski housunsa. Käyrä kulli jökötti jo hyvin tanassa, kun Joni kumartui ja kahmaisi Mähösen housuntaskusta kondomin ja rullasi sen kalunsa päälle. Yhdellä tarkalla iskulla Jonin mela up-posi Mähösen persposkien väliin ja Joni aloitti kostonhimoisen tökkimisensä alikersantin per-seeseen. Kohta kumi liukui pikkuhitlerin tuhkaluukussa oikein well lubricated, ja Jonin käyrä kulli purskautti suuret mällit Mähösen sisään. Joni veti paskalta haisevan kortsun irti kulliltaan ja heit-ti sen spermoineen päivineen Toyotan takapenkiltä valahtaneelle porontaljalle.
- Siitä sait, paska!, Joni kirosi ja veti housunsa jalkaan ja lähti lampsimaan pitkin rantaa kohti rantatietä. Autohan ei liikkuisi tuosta mihinkään.
Illan viiletessä Mirja oli hieman vironnut männyn juurella loikoiltuaan ja tuli nyt takaisin hiekkaan juuttuneen Corollan luo. Ihme oli suuri, kun tyttö tapasi autosta puolittain ulkona roikkuvan Mä-hösen sammuneena ilman housuja ja märän kortongin porontaljalla, joka sekin oli puolittain va-lunut autosta sotkeutuen rannan hiekkaan.
- Markku hei, herää!, Mirja yritti, mutta Mähönen jatkoi uniaan. Kevyessä kesäpaidassaan Mirjal-le alkoi tulla vilpakkaa. Vaivoin hän sai kiskottua porontaljaa Mähösen reporankana röhöttävän ruhon alta, mutta tyttö onnistui viimein ja kääri reilusti itselleen ylikokoisen taljan ympärilleen. Sammunutta Mähöstä tyttö ei jaksanut nostaa takaisin autoon, ja Toyotahan oli niin renkaistaan kiinni hiekassa, ettei se siitä ajamalla irti lähtisikään.
Jolleivät hyttyset herättäisi nukkuvaa alikessua, tämä kai kuitenkin virkoaisi ennen yötä. Autoa ei Mähönen yksin irti saisi, joten rattijuoppoussyytettä ei Mähöselle tulisi. Yö olisi kesäisen läm-min, joten ei hän hengiltä paleltuisi. Mirja varmisti, että Mähösellä olisi herätessään oma kän-nykkänsä lähellä, soittakoon vaikka isänsä hakemaan pois sekä pojan että Corollan. Kankkunen ja armoton vitutus tästä alikessulle toki jäisivät.
Mirja lähti porontaljan helmat mäntyjuurakkoisessa maassa laahaten kävelemään kohti Kover-hariin vievää maantietä. Ehkä sieltä saisi pian liftin Hankoon.
(ja tarinaahan tulee lisää...)
- Vittu miten saatanan paljon jengiä!, Markku kirosi. Joni ei kommentoinut mitään, sillä ei taas-kaan voinut olla varma, pitikö loppuun lisätä ”herra alikersantti”. Joka tapauksessa Hangon Bu-levardi oli vaihteeksi aika vilkas, ja humalassa toikkaroivia nuoria heilui kadun molemmin puolin ja osin kadullakin niin, että Markun piti hidastaa Corollansa menoa. Karvanopat heiluivat äkkijarrutuksessa.
- Gines syö miestä, Markku avautui, - Vittu onneks pääs viikonlopuks bailaan.
Viikonloppuvapaa oli hyvä uutinen Jonillekin, sikäli kun se oli merkinnyt pääsyä varuskuntasaa-ren huutamisen ja vakiovitutuksen keskeltä. Kun ei vain olisi suostunut alikersantti Mähösen juoppokuskiksi Hangon Regatan ajalle, niin asiat olisi vaihteeksi hyvin. Ikäluokkaa nuorempana Joni ei ollut oikein uskaltanut kieltäytyäkään. Alikersantti Mähönen oli sen verran paha simputta-ja, että vastaan paneminen olisi vienyt alokkaan vaikeuksiin. Lisää päivystysvuoroja, lisää keit-tiövuoroja, lisää konttaamista louhikoissa ja soramailla polvet ruvella siitä olisi seurannut. Sellai-nen mies oli alikersantti Mähönen.
- VITTU! MIKÄ MEININKI!, Markku huuteli Corollan ikkunasta puistojuhlijoille. Alikersantti Mä-hönen näytti tuntevan puoli Hankoa. Joni katseli oksentavia teinejä ihmetellen kaupungin karne-valistista menoa. Mähönen, vaikka turkulainen olikin, oli kuulemma käynyt Hangossa aina Re-gatan aikaan hillumassa.
Mähönen kurvasi Corollan kirjaston nurkalta Torikadun Alkolle, jonka ovella kävi melko vilske. Kraavin jalkakäytäväparkkeerauksen jälkeen Mähönen hyppäsi autosta ovea sulkematta ja pii-pahti Alkossa yllättävän nopeasti tullen kohta kossupullot kädessä autolle.
- Vittu, Sivonen, nyt alkoi elämä!, Mähönen julisti takapenkille rojahtaen, - Nyt tarttis vaan saada pillua! Hyppää rattiin, nyt mennään!
Joni kaarsi Mähösen auton pois Alkon edestä, mutta yritti ajaa alikessua varovaisemmin, huma-laisia teinejä kun oli kaikkialla pitkin puistoa ja kirkonmäkeä. Aurinkoinen ilma oli houkutellut vä-keä tuhatmäärin, ja puisto oli roskainen kaljapulloista ja pizzalaatikoista. Jotkut olivat pystyttä-neet telttojakin ja jotkut jo sammuneet pakettiautonsa takaosan ”rantabaarin” nurkalle.
Joni kurvasi Corollan HSF:n terassin ohitse Itäsatamaan ja Mähönen ähki takapenkillä ensim-mäisten kossuryyppyjen kanssa. Yhtäkkiä Mähönen näki jotain kadulla.
- Vittu, kato Mirja! Sivonen! Liinat kiinni!, Mähönen mylvi.
Joni pysäytti alikersantin kuhmuisen sinisen Corollan kadun varteen ja Mähönen alkoi huudella avoimesta takaikkunasta tummalle pienikokoiselle tytölle, joka kulki kadun vartta parin kaljakoria kantavan pitkätukkapojan kanssa.
- MIRJA! TUUTSÄ KYYTIIN!, Mähönen karjui. Tyttö kääntyi katsomaan ja tulikin Corollan luo. Mirja oli Markun ysiluokan luokkakaveri, jota Markku ei aikoihin ollut nähnyt. Pitkätukkakaverit moikkasivat Mirjaa hyvästiksi ja menivät kaljakoreineen.
- Ai kato, Markku, Mirja tunnisti, - Ei ookaan pitkään aikaan nähty.
Mirja oli ehkä 155-senttinen erittäin tummatukkainen ja aika pienirintainen, näpsäkän näköinen tyttö, Markun ikäisiä. Mirjalla oli päällään kesäisen päivän kunniaksi kevyt hamonen ja keltainen kesäpaita.
- Lähetkö kyytiin?, Mähönen houkutteli, - Mulla on kossua ja oma kuski!
Eipä Mirjalla ollut parempaakaan tekemistä. Joni kurvasi Corollan Appelgrenintielle ja ohi Han-gon pitsihuvivoiden kohti Neljäntuulentupaa. Tarkkoja ajo-ohjeita ei ollut, mutta takapenkiltä Mähönen antoi välillä määräyksen kääntyä vasemmalle ja välillä oikealle. Rautatiekiskot ylitettiin Hanko Pohjoisen seisakkeen kohdalla.
- Tsekataan mikä meininki Silversandissa!, Mähönen keksi. Hän oli saanut jo Mirjankin otta-maan irvistäen huikan kossupullosta takapenkillä. Leirintäalue oli aivan täynnä telttailijoita, ja Mähönen kyllästyi pian ihmisvilinään siellä. Kossupullo takapenkillä tyhjeni hyvää vauhtia.
- Aja Sivonen takas kaupunkiin! Kaapteeni Mähönen keksii jotain muuta!
Joni totteli. Oli aika noloa olla yhä varuskunnan harmaassa asussa, vaikka oltiin sentään vapaa-ajalla. Alikersantin avoin dokaaminen armeijan puvussa luettiin, Joni muisti, palvelusrikokseksi. Mähönen kuitenkin halusi pomputtaa Jonia esimiehen asemallaan, eikä sallinut Joninkaan vaih-taa siviilivaatteisiin. Sotilaspuvussahan alokkaan tuli totella esimiestään. Mähösen lakki oli tosin jo pudonnut Corollan lattialle.
Jonin ohjaamana Corolla pyöri karvanopat heiluen pitkin Hangon katuja rautatieasemalta sillan yli torille, Länsisataman nurkalta Itäsatamaan. Mähönen alkoi kyllästyä.
- Lähetään Mirja biitsille Lappohjaan! Sivonen: vasemmalle, suuntana Lappohja! Toimikaa!
Jälleen Appelgrenintietä ajaen Joni otti suunnan kohti Koverharia. Kaupunki jäi taakse, mutta meri oli kaiken aikaa lähellä tietä puiden takana. Takapenkiltä kuului ähinää, kun humalainen Mähönen kähmi ja yritti suudella yhä estelevää Mirjaa.
- Älä viitti, Markku hei…anna muuten huikka sitä kossua vielä…, Mirja mumisi teinitapaan nope-asti alkoholi nuppiin kihahtaneena. Mähönen ei juuri kuunnellut, vaan alkoi työntää kättään tytön kesähameen alle ja kutitella nakkisormillaan pikkuhousujen päältä. Mirjan saatua koko kossu-pullon haltuunsa tyttö keskittyi hetkeksi siihen antaen Mähösen touhuta hameensa alla. Mähö-nen avasi vyönsä ja napitti harmaat armeijan housunsa auki.
- Sivonen!, Mähönen keksi sitten huutaa, - Tosta vasemmalle rantaan! Hopi hopi!
Joni äkkäsi pienen sivutien, melkein polun, ja totteli kääntäen Corollan sinne. Mäntyjen muhku-raiset juuret keikuttivat Corollan koria, mikä teki kossupullon hallinnasta takapenkillä vaikeaa. Polku sitä paitsi päättyi pitkään autioon hiekkarantaan. Meri aukeni aavana.
- Sivonen! Rantaan asti, mä sanoin!
Joni sompasi Corollaa kohti rantaviivaa, vaikkei oikein ideasta pitänyt. Auton pyörät upposivat hiekkaan, ja pari metriä ennen rantaviivaa renkaat sutivat tyhjää upottavassa hiekassa. Tästä ei kärry ilman apua lähtisi. Tämä kuitenkin riitti Mähöselle, joka nyt halusi rauhan adjutantiltaan.
- Menepäs Sivonen ja tee vaikka pikku vartin lenkki. Sillä aikaa Mirja ja mä vähän tutustutaan…
Joni nousi autosta ja lähti mielessään kiroten lampsimaan pitkin unelmaisen hiekkaista rantaa Hangon suuntaan. Tällaistako koko intti olikin? Olisi pitänyt kuukausi sitten tietää. Perkele…
- Au! Markku älä viitti, Mirja narisi, - Kossukin läikkyi ja tää takapenkki polttaa!
- Homma hoituu, Mähönen örisi ja nousi rehvakkaasti mennen auton takakontille. Vanha räsy-matto, Alkon kasseja, trasselia…hei: tuo oli parasta: faijan muovipussiin pakkaama nuhjaantu-nut porontalja! ”Veisitkö Markku tuon Puts-Manin pesulaan, kun joudat”, faija oli kirjoittanut pus-sin päälle lapun viikko sitten.
Mähönen otti taljan pussista ja raahasi sen hiekkarantaa pitkin Toyotansa takapenkille.
- No ny ei polta eikä palele! Oota mä avaan toisen kossun!
Mähönen tunki itseään Mirjan päälle alkaen riisua housujaan. Pian hän saikin ne polviinsa asti vedettyä ja alushousut menivät samaa tietä. Jollain ilveellä hän oli saanut puoliväkisin myös Mirjan pikkarit riisuttua ja nakkisormet leikittelivät tytön häpyhuulilla. Toista pullollista kossua silkkaan janoon kiskottuaan Markulla oli ongelma: ei sitten kirveelläkään jaksanut seistä.
- Mitä sä teet…onks sul ees…niitä? Ko…korts…kossua, Mirja hihitti. Mirja otti Markun kalun käteensä, mutta eloa siihen ei saatu. Markku kirosi ja ölisi ja pyysi Mirjaa odottamaan vähän. Varttitunnn äheltämisen jälkeen Mirjan mitta oli täynnä, ja kossunhuurut väliaikaisesti haihtu-neet.
- Vittu mä mitään tässä sun kanssas! Päästä!
Mirja avasi oven ja poistui lähtien selvittelemään humisevaa päätään kävellen rantahiekkaa metsänrajaan asti ja jääden siihen selälleen lepäämään. Huippasi ja vitutti. Onneksi oli lämmin auringonpaiste.
Joni oli ottanut aikaa kävellessään: kymmenen minuuttia rantaa yhteen suuntaan ja sitten toiset kymmenen takaisin. Sitten saisi riittää. Perkele tätä juoppokuskin virkaa!
Autolle tullessaan Joni ei nähnyt enää Mirjaa missään. Outo näky odotti Toyotan takapenkillä: alikersantti Mähönenhän se siellä makasi porontaljalla housut kintuissa sammuneena. Munat paljaina, mutta armeijan asetakki yhä päällä alikersantin kaksi kultaista väkästä yhä kaulukses-sa kiiltäen.
Joni meni lähemmäs takapenkkiä ja tajusi Mähösen sammuneen. Kuorsasi röhkien ja haisi vii-nalle. Mähösen makkaramainen kalu lojui rennosti reidellä.
Koko armeijassaoloaikanaan Joni ei ollut päässyt toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Tässä rasvaisia sovinistivitsejä raikuvassa laitoksessa ne oli piilotettava. Muuten tuli vaikeuksia. Nyt Jonille tuli mieleen villi tuuma.
Joni meni lähemmäs nukkuvaa alikersanttia ja otti tämän HKL-sinisen käteensä alkaen runkata sitä. Kalu alkoi vasta pitkän vatkaamisen jälkeen alustavasti kovettua ja kohota Jonin käsittelys-sä. Joni vatkasi yhä kovemmin.
- Ääh…ööhh…Mirja…aah…, Mähönen mölisi matalalla äänellä huuliensa välistä jaksamatta silmiä avata. Joni keskeytti hetkeksi jatkaen sitten runkkaamista. Koska Mähönen näytti vain nukkuvan, mutta kalu sojotti lupaavasti, kumartui Joni ottamaan sen suuhunsa. Kovin montaa kertaa ei Jonin tarvinnut imaista, kun Mähönen laukesi ruiskauttaen pallinsa tyhjäksi Jonin suu-hun. Osaa Joni ei ehtinyt edes nielaista, vaan se purskahti hänen suustaan takapenkkiä peittä-välle porontaljalle.
Joni ei ollut vielä saanut kylliksi. Mähönen näytti olevan yhä puolitajuton, joten Joni takapenkille ahtautuen käänsi alikersantin ympäri porontaljan päällä. Kun hän vielä hieman veti Mähöstä jaloista ulos autosta, oli Mähösen läskiperse kohta hyvin hollilla Toyotan ulkopuolella ja Joni laski housunsa. Käyrä kulli jökötti jo hyvin tanassa, kun Joni kumartui ja kahmaisi Mähösen housuntaskusta kondomin ja rullasi sen kalunsa päälle. Yhdellä tarkalla iskulla Jonin mela up-posi Mähösen persposkien väliin ja Joni aloitti kostonhimoisen tökkimisensä alikersantin per-seeseen. Kohta kumi liukui pikkuhitlerin tuhkaluukussa oikein well lubricated, ja Jonin käyrä kulli purskautti suuret mällit Mähösen sisään. Joni veti paskalta haisevan kortsun irti kulliltaan ja heit-ti sen spermoineen päivineen Toyotan takapenkiltä valahtaneelle porontaljalle.
- Siitä sait, paska!, Joni kirosi ja veti housunsa jalkaan ja lähti lampsimaan pitkin rantaa kohti rantatietä. Autohan ei liikkuisi tuosta mihinkään.
Illan viiletessä Mirja oli hieman vironnut männyn juurella loikoiltuaan ja tuli nyt takaisin hiekkaan juuttuneen Corollan luo. Ihme oli suuri, kun tyttö tapasi autosta puolittain ulkona roikkuvan Mä-hösen sammuneena ilman housuja ja märän kortongin porontaljalla, joka sekin oli puolittain va-lunut autosta sotkeutuen rannan hiekkaan.
- Markku hei, herää!, Mirja yritti, mutta Mähönen jatkoi uniaan. Kevyessä kesäpaidassaan Mirjal-le alkoi tulla vilpakkaa. Vaivoin hän sai kiskottua porontaljaa Mähösen reporankana röhöttävän ruhon alta, mutta tyttö onnistui viimein ja kääri reilusti itselleen ylikokoisen taljan ympärilleen. Sammunutta Mähöstä tyttö ei jaksanut nostaa takaisin autoon, ja Toyotahan oli niin renkaistaan kiinni hiekassa, ettei se siitä ajamalla irti lähtisikään.
Jolleivät hyttyset herättäisi nukkuvaa alikessua, tämä kai kuitenkin virkoaisi ennen yötä. Autoa ei Mähönen yksin irti saisi, joten rattijuoppoussyytettä ei Mähöselle tulisi. Yö olisi kesäisen läm-min, joten ei hän hengiltä paleltuisi. Mirja varmisti, että Mähösellä olisi herätessään oma kän-nykkänsä lähellä, soittakoon vaikka isänsä hakemaan pois sekä pojan että Corollan. Kankkunen ja armoton vitutus tästä alikessulle toki jäisivät.
Mirja lähti porontaljan helmat mäntyjuurakkoisessa maassa laahaten kävelemään kohti Kover-hariin vievää maantietä. Ehkä sieltä saisi pian liftin Hankoon.
(ja tarinaahan tulee lisää...)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liquid on hetero! Hellyys puuttui.
Kaverini Markku Mähänen ja Joni Sivonen eivät tykänneet tarinasta.