Olisiko kannatusta sellaiselle uudenvuodenlupaukselle, että palstalle kirjoittelu loppuu 1.1.2018?
Mitä ajattelette
KirjoitanNyt
1488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisko semmonen lupaus että boikotoi tiettyjä lentoyhtiöitä? No ei kai ny sentään!
Minä en uskalla luvata enää mitään. Joo, lentoyhtiöitä voisin boikotoida, tiettyä :D
Miten olisi sokeri boikotti?
Juu, tein jo sellaisen päätöksen eli viimeistään 00.01 ei multa enää viestiä tänne tule. Olen fanaattinen kun jotain päätän. Oli tarkoitus lähteä tänään bilettämään mut ei vaan ole fiilistä sit kuitenkaan sellaiseen niin ihan vaan kotona pysyn.
Tuu sitte kertoo, saitko pidettyä lupauksesi heh.
"Tuu sitte kertoo..." Miten tulisin, jotain ongelmaa luetun ymmärtämisessä? Toiset pystyy pitään kiinni lupauksistaan ja toiset ei. Kuulun ensinmainittuihin!
Se oli vitsi.. Myönnän, huono sellainen. Pitää jättää nähtävästi vitsien kertomisen niille, jotka sen osaavat.
Minusta se oli ihan hyvä vitsi. Naurahdin ääneen.
https://youtu.be/WWkqAY0zNmg
32..
Käy.
Päätin jo, että loppuu viikon 2 aikana. Pakko myöntää itselle, ettei hän (mies) ole kiinnostunut minusta. Hän saisi minut samantien kiinni tekstiviestillä tai sähköpostilla, jos haluaisi. Ei siis halua. Enkä halua enää olla se, joka yrittää ottaa yhteyttä. Surullista, mutta näin tämä homma menee...en taida kelvata hänelle. Miksi siis enää yrittää :(
Tuo kelvata kuulostaa pahalle. Se on niin voimakkaita tunteita herättävä ilmaisu. Olen miettinyt tuota.
Onkohan niin tosiaankin, ettei kelpaa.
Tulee mieleen jokin pilaantunut ruoka, joka ei enää kelpaa syötäväksi.
Entä jos ajattelisi toisinpäin eli kelpaisiko joku sinulle. Jotenkin karsastan tuota sanaa puhuttaessa ihmisistä.
En usko, ettet kelpaa, vaan että kemiat ei vain kohtaa.
Mutta sehän se tulee mieleen, ettei kelvannut, kuten pettämisen tilanteessa, ettei riittänyt :(
Kirjoituksesi herätti kysymyksen, että mitenkäs silloin, jos kemiat todellakin kohtaa, muttei siltikään "kelpaa"? Tai ei voi tietää, onko kelpaamisesta kyse, kun ei saa vastausta, syytä, mutta toinen ei halua suhdetta. Ja ainoa asia, mistä on varma, on se kemia. Vai onko mahdollista erehtyä niin täysin, että kuvittelee sen olevan ihan varmasti molemminpuolista, kun yksin vain on rakastunut ja haluaa ihan järjettömästi?
Siis kun kemiat kohtaa ja on ihastunut, mutta siltikään ei kelpaa? Voihan olla myös, että toinen antaa järjen mennä tunteiden edelle. Esim minä en ole rikas, olen tavallisen näköinen, enkä mitenkään erikoinen tai edustava. Miksi hän valitsisi minut, kun hän varmaan voi saada jonkun, joka on kaikkea noita mitä minä en ole? Ja varmaan ihastukseni uran kannalta edustava vaimo olisi kannattava.
Voihan se ehkä olla niinkin. Luulisi vain, että silloin osaisi sanoa selvän syynkin. Ellei se sitten ole jotain sellaista, mitä ei kehtaa tai raaski sanoa. Jos omalla kohdalla olisi ollut näin, niin toivottavasti oli edes varmaa tietoa taustalla, eikä luuloja. Jäi nimittäin epäilys siitä, että välillämme saattoi olla väärinkäsityksiä. Mutta eipä voi mitään. Eihän niitä voi korjata, jos ei kysytä. Ja siinä oli vielä ainakin yksi sopanhämmentäjä, joka saattoi tahallaan valehdella hänelle asioita.