Antakaapas neuvoja tällaisessa tapauksessa:
Yritys X:n asiamies A on tehnyt rikosilmoituksen henkilöstä B, joka oli aiemmin yritys X:n palveluksessa. Henkilö B vyörytti poliisikuulusteluissa syyn henkilön C niskoille valheellisilla väitteillä (syytettynä olevallahan ei ole totuudenpuhumisvelvoitetta). Tämän jälkeen asiamies A teki rikosilmoituksen myös henkilöstä C. Poliisi teki esitutkinnan myös henkilö C:n osalta ja jätti asian syyttäjälle. Syyttäjä teki kuitenkin syyttämättäjättämispäätöksen, koska C pystyi asiakirjojen avulla todistamaan syyttömyytensä.
Henkilö C joutui asiassa luonnollisesti turvautumaan juristin apuun, mistä syntyi C:lle huomattavat kustannukset. Jos syyttäjä olisi vienyt asian eteenpäin, ja vasta oikeudenkäynnissä C olisi todettu syyttömäksi, niin silloin oikeus olisi kaiketikin C:n vaatimuksesta määrännyt X/A:n maksamaan C:n oikeudenkäyntikulut. Jos taas oikeus olisi määrännyt kummankin osapuolen maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa, olisi C saanut rahansa takaisin vakuutusyhtiöltä oikeusturvavakuutuksestaan.
Keneltä ja miten syyttömäksi todettu C voi nyt hakea korvausta rahallisista menetyksistään? Pitääkö C:n tehdä rikosilmoitus A:sta (väärä ilmianto), vai löytyykö jokin kevyempi tapa?
Yritys X:n asiamies A on tehnyt rikosilmoituksen henkilöstä B, joka oli aiemmin yritys X:n palveluksessa. Henkilö B vyörytti poliisikuulusteluissa syyn henkilön C niskoille valheellisilla väitteillä (syytettynä olevallahan ei ole totuudenpuhumisvelvoitetta). Tämän jälkeen asiamies A teki rikosilmoituksen myös henkilöstä C. Poliisi teki esitutkinnan myös henkilö C:n osalta ja jätti asian syyttäjälle. Syyttäjä teki kuitenkin syyttämättäjättämispäätöksen, koska C pystyi asiakirjojen avulla todistamaan syyttömyytensä.
Henkilö C joutui asiassa luonnollisesti turvautumaan juristin apuun, mistä syntyi C:lle huomattavat kustannukset. Jos syyttäjä olisi vienyt asian eteenpäin, ja vasta oikeudenkäynnissä C olisi todettu syyttömäksi, niin silloin oikeus olisi kaiketikin C:n vaatimuksesta määrännyt X/A:n maksamaan C:n oikeudenkäyntikulut. Jos taas oikeus olisi määrännyt kummankin osapuolen maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa, olisi C saanut rahansa takaisin vakuutusyhtiöltä oikeusturvavakuutuksestaan.
Keneltä ja miten syyttömäksi todettu C voi nyt hakea korvausta rahallisista menetyksistään? Pitääkö C:n tehdä rikosilmoitus A:sta (väärä ilmianto), vai löytyykö jokin kevyempi tapa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eiköhän siinä syyttäjän tekemässä päätöksessä lue mitä voi tehdä, jos ei ole päätökseen tyytyväinen.
Syyttäjän tekemään syyttämättäjättämispäätökseen ei ole mitään syytä olla tyytymätön, pikemminkin päinvastoin. Tai voisi kai siihen olla tyytymätön ja vaatia syytteen nostamista itseään kohtaan, jotta saisi sitten tuomioistuimelta päätöksen syyttömyydestään, mutta se ei kuulosta kovin järjevältä etenimistavalta...
"Jos syyttäjä olisi vienyt asian eteenpäin, ja vasta oikeudenkäynnissä C olisi todettu syyttömäksi, niin silloin oikeus olisi kaiketikin C:n vaatimuksesta määrännyt X/A:n maksamaan C:n oikeudenkäyntikulut"
Ei, vaan oikeudenkäyntikulut olisi maksettu valtion varoista.
Onko tarkistettu, että maksaako oikeusturvavakuutus tässä tilanteessa?
"Onko tarkistettu, että maksaako oikeusturvavakuutus tässä tilanteessa?"
On tarkistettu. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksesta korvataan vain oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut ja nythän juttu ei koskaan edennyt niin pitkälle. Yritettiin kyllä perustella vakuutusyhtiölle, että heille olisi tullut paljon kalliimmaksi, jos juttu olisi päästetty rosikseen asti esim. tekemällä vastine syyttäjälle ja tutkintaviranomaiselle hutiloiden. Ei auttanut.
Niin oikeusturvavakuutuksen ehdot on yleensä tehty niin, että vakuutuksesta ei korvata esitutkinnasta syntyneitä kuluja. Ei silloinkaan vaikka asia menisi oikeudenkäyntiin, vaan tällöin korvataan kulut siitä alkaen, kun oikeudenkäynti on alkanut.
Tällöinkin vakuutuksesta korvataan vain asianomistajan (rikoksen uhrin) oikeudenkäyntikulut. Sinä oli syytettynä, jolloin vakuutuksesta ei koskaan korvata mitään oikeudenkäyntikuluja.
Jo haluat kulujasi korvattavan, niitä pitää vaatia niitä aiheuttaneelta taholta, eli tässä ilmeisesti B:ltä, jok oli valheellisesti aiheuttanut esitutkinnan kohdistuen sinuun. Näyttötaakka syntyneistä vahingoista on sinulla mahdollisessa oikeudenkäynnissä, jos B kiistää kuluvastuunsa.
Poliiseilta voi myös vaatia korvauksia tällaisissa tapauksissa.
Buahahaaa.
Kiitos, että käynnistät ihmisten päivän nauruilla.
Komppaan edellistä, että päivä alkoi makeilla nauruilla. Jos poliisi olisi aloittanut esitutkinnan ihan huvikseen, mutta jos on ollut syytä epäillä, niin korvauksia esitutkinnasta ei makseta. Sitäpaitsi korvauksen maksaja olisi valtio, ei poliisi, elleivät poliisit ole syyllistyneet tahalliseen rikokseen, tai törkeään tuottamukseen. Tällöin poliisit joutuisivat henkilökohtaisesti korvaajiksi, muutoin korvauskanne pitää nostaa valtiota vastaan.
Syyttäjän mukaan kukaan ei myöskään ole syyllistynyt väärään ilmiantoon, se on virallisen syytteen alainen rikos. Ilmiannon tekijän ei tarvitse ole varma siitä, onko hänen ilmiantamansa henkilö syyllinen.
Siviilikanteella oikeudessa voi periaatteessa vaatia mitä tahansa, jos oikeus suostuu ottamaan asian käsittelyyn.
"Yritys X:n asiamies A on tehnyt rikosilmoituksen henkilöstä B, joka oli aiemmin yritys X:n palveluksessa. Henkilö B vyörytti poliisikuulusteluissa syyn henkilön C niskoille valheellisilla väitteillä (syytettynä olevallahan ei ole totuudenpuhumisvelvoitetta). Tämän jälkeen asiamies A teki rikosilmoituksen myös henkilöstä C."
- Tuossa hiukan hämää tuo termien käyttö. Rikosilmoitus tehdään rikoksesta eikä henkilöstä. Tekoon epäilty voidaan kyllä nimetä ja mahdolliset todisteet luovutetaan esitutkintaviranomaiselle. Kun epäilty kuulusteluissa nimeää toisen epäillyn, niin poliisi tarpeen vaatiessa selvittää oma-aloitteisesti tämän toisen henkilön osuuden tapahtumiin. Siinä A:lla ei ole mitään tarvetta tai syytä tehdä uutta rikosilmoitusta, koska rikoksesta on jo ilmoitettu. Sitä kautta on ihmeellistä, jos A:n toimien perusteella hän "antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein". Lainaus siis Rikoslain pykälästä väärä ilmianto. Pikemminkin B olisi epäiltynä tuohon tekoon, jolloin oikea osoite korvausten maksajaksi olisi B. Vaikka B:llä ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa, ei hänellä ole oikeutta rikkoa lakia tuolla tavoin.
C.llä on pari mahdollisuutta edetä, eikä kummastakaan ole takuita. 1. Ottaa asianajajaltaan lyhyen konsultaation oikean maksumiehen löytämiseksi tai 2. käy tekemässä rikosilmoituksen koska epäilee joutuneensa väärän ilmiannon kohteeksi.
Rikosnimikkeenä väärä ilmianto on jo vanhentunut käsite. Henkilön C on helpointa haastaa henkilö A käräjille selvänottovelvollisuuden laiminlyönnistä ja tähän vedoten vaatia korvauksia asianajajakuluista. Oikeudessa henkilö A haastanee henkilö B:n mukaan oikeuteen kolmanneksi osapuoleksi. Lopullista korvausta sovitellaan A:n ja B:n välillä, sillä mukaan katsotaan myös A:n omavastuu.
Miten niin väärä ilmianto on ”vanhentunut käsite”??