Ajattelin jo, että tämä olisi helppo uusi vuosi, mutta aina se iskee. Musertava tunne yksinäisyydestä. En tiedä miksi aina juuri uutena vuotena. Tämä on aina vuoden pahin päivä. Ehkä siksi, kun ihmisten on tarkoitus katsoa eteenpäin ja nähdä tulevaisuuteen ja mitä näen siellä? En mitään. Tyhjää.
Hetki epätoivoa
tuplakoo
21133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei mulla vaan. Sanotaan niin et yksinäisyyden ahdistus johtuu siitä että ihminen tajuaa olevansa huonossa seurassa
Eli olet hyvässä seurassa? Mutta teoriassasi on aukko - ei minulla ole ketään seuranani.
Olet huonoa seuraa. Et tule toimeen itsesi kanssa. Sinulla on vaikeuksia olla kahden itsesi kanssa
Oma seura paras seura
Höpönpöppöö. Olen 364 päivää itseni kanssa kahden ja ilman sen suurempia ongelmia. Kaikki vaan kulminoituu tähän iltaan.
Osittain tämä tunne myös lähtee siitä, ettei hän vastannut minulle mitään takaisin. Olisi sanonut vaikka 'Painu helvettiin'. Sekin olisi edes jotain.
Milloin ja missä olet laittanut hälle jotain? Tänään ei kai whatsappi oo toiminut ainakaan oikeen kellään.
Siitä on jo pari päivää aikaa.
Entäs ihmiset jotka eivät koe yksinäisyyttä mutta jotka ovat vain kokeneet elämänsä paremmaksi jonkun kanssa ollessaan?
Mutta ovatko hekin surullisia uuten vuotena?
En ole. Tämä on ihan normaali päivä minulle. Mieluiten tämä päivän olisin juuri hänen kanssaan, mutta jos ei ole hänen kanssaan niin sitten sama olenko yksin vai muiden kanssa. En ole toisista riippuvainen, olen ainoastaan rakastunut :) Se on paljon se.
Se on kadehdittavaa. Yleensä yritän nukkua uuden vuoden yli, mutta raketit tekevät siitä vähän vaikeeta. 🤔
Onhan siinä puolensa. Ikävöinnille en silti ole immuuni.
Toivoisin, etten olisi näin herkkä. Mutta ainakin sitä tietää elävänsä niin kauan kuin on tunteita.
Ihan kuin minun suustani. Jos jotain kadehdin niin niitä henkilöitä jotka pystyvät hyppäämään kukasta kukkaan jäämättä miettimään edellistä. Se ei vaan onnistu minulta.
Sama. Luulen myös, että suurin ongelmani uuden vuoden ja tätä nykyä joulunkin kanssa on se, että aina toivon iloisesti yllättyväni, että hän jota ajattelen ja kaipaan ajattelisi myös minua ja vaikka vain toivottaisi hyvää uutta vuotta. Mutta niin ei ikinä tapahdu ja silti minä aina odotan, vaikka tiedän sen olevan turhaa.
Juurikin noin. Mutta tuon lisäksi minä tiedän hänen ajattelevan minua ja tiedän vielä milloin. Onko helpompaa kun joutuu vain arvailemaan että ajatteleekohan toinen ikinä minua? Vai onko helpompaa kun tietää toisen ajattelevan sinua, mutta samalla hetkellä tiedät syyn miksi et sitten kuitenkaan kelpaa hänelle?
Minä kyllä näen tulevaisuuden positiivisesti ja uskon siihen. Tapaan vielä varmasti jonkun naisen ja rakastun palavasti.
Muutamme yhteen ja käymme ulkomailla, kenties suutelemme Eiffel tornin huipulla, tai juomme viiniä Toscanalaisella viinitilalla. Vietämme kiihkeitä öitä ja sitten se väistämätön tapahtuu. Odotamme onnemme kukkuloilla yhteistä rakkauden hedelmäämme.
Kohta lapsi saa sisaruksia ja olemma yhtä suurta onnellista perhettä. Perheemme viehättävä tyttö saa hyviä numeroita koulussa ja on kaikkien miesopettajien suosikki ja viettää jopa vapaaaikaansakin heidän kanssaan. Poikamme on innostunut kasvienviljelystä ja ei usko shampooseen tai parranajoon, heh, sellainen suloinen nuori idealisti. Vaimoni personaltrainer on kuulemma aivan uskomaton, vaikka itse en kyllä huomaa tuloksia, mutta kunhan hän vain on onnellinen.
Usko sinäkin tulevaisuuteen ja ajattele positiivisesti
Hahhah! Täytyy myöntää kyllä, että toi vähän piristi.
Minua ei. "Jonkun" eli sille aivan sama kuka Reikä siellä alla on kunhan vaan saa jonkun.
Aika masentava tuo miesten ajattelu. Se siitä romanttisesta rakkaudesta sitten.
No mutta tunti enää ja pääsee nukkumaan. Sitten voikin jatkaa taas tasaista arkea 365 päivää ja masentua taas vuoden päästä yhdeksi yöksi.