Ei sulata ei ymmärrä kun nuorempi polvi

Minä ymmärrän, ja niin toimin itsekkin vaikka en olekkaan enää nuori. Kaikkea ei tarvitse ahtaa sisäänsä jos maha on jo täynnä.
Sitä minä en ymmärrä miksi lautaselle pitää kerätä enemmän kun jaksaa syödä, parempi on ottaa vähän ja sitten lisää jos vielä maistuu.
Ällöttävää on kun joissain kyläpaikoissa mätetään ruokaa kukkurakaupalla lautaselle vaikka kuinka yrittää estellä, en silti syö lautasta tyhäksi jos ei maistu.

Omapa helekutin tärkeä aihe.

Pisteyttäkää kotona poisheitetyt ruoka-annokset, niin johan pienemmätkin alkavat ymmärtää ruuan arvon, koska silloin kun syömäkelpoinen ruoka on jostakin muusta herkkupalasta pois, oman nälkäisyyden asteen sisäistää konkreettisemmin ja sitä oppii ottamaan lautaselleen vain sen verran kuin kulloinkin jaksaa syödä.

Minun nuorempi polvi kävi eilen ennen illanistujaisiamme syömässä kaupunkimme uudessa fine dining ravintolassa kolmen ruokalajin menun. Illalla maistuivat tekemäni herkut katkarapusalaatti ja pizzapalat. Mitään ei mennyt roskiin 😊 kehuivat fine dining ravintolan ruokia, mielestäni fine dining ravintoloiden hyvä puoli on se, että ateriakokonaisuudet jättävät tilaa vatsoille ja äidin valmistamille herkuille.

Minä kävin juuri hoitamassa vähän yli puoli kalkkunaa talteen: leikkeleeksi jääkaappiin, luiset osat kiehumaan kattilaan herkulliseksi kalkkunakeitoksi ja pienempi silppu pakkaseen risottoon, wokkiin tai piirakkoihin käytettäväksi. Mitään ei mee hukkaan.

Jos jotakin salaatinläpyskää alkais säilyttämään, niin eihän se ees kauaa säilyisi.
Parasta nakata menemään. Niin ja jos salaatin seassa on jotakin salaatin kastiketta, niin se vasta nopiaa tulee sen näköseksi, että on ku sianruokaa kattelis. Häjyä tekis.
Ennen muinoin vuonna silloin ja silloin, kun oli koiria, niin oli mukavaa, kun sai loppuruuat pistää koirille. Nyt kun ei ole koiraa, niin roskiin on pistettävä, mikäli ylimääräistä jää.

Tuli mieleen "Loppukuppi"-sana. Tuon hauskan ja kuvaavan sanan opin maalla, mieheni kotona. Tiskipenkin päällä oli ISO kuppi, loppukuppi, johon laitettiin ylijäämät murkinat ja loppukupilla sitten vietiin sialle tai vuohille herkkua. :)
Pötkähtipä muistelo :)

Biojätteisiin ruoat mitkä ei tule syödyksi. Periaate on että otetaan vain se mitkä syödään nyt ei ole katastrofi jos lautaselle jää.

Minä en heitä mitään pois, mutta osaan laittaa meille molemmille sopivat annokset, määrätty kuppi raastetta/salaattia, joka aluksi syödään pois. Lihaa ja perunaa voi jäädä, ne säilyvät. Jos perhe tulee syömään ja varaan liikaa, niin pakkaan mukaan annoksia, hyvin kelpaavat.

Työelämä on opettanut näyttäessään miten paljon menee jätteisiin ja media kertonut leipäjonoista.
Laitan sen verran ruokaa kuin tarvitsen ja jos jää, pakastan.

Roskiin kaikki keittiöstä oli mitä tahansa en tiedä mihin joutuu ehkä poltetaan ja siitä kaukolämpöä.

Napolin roskat myös poltettiin täällä hyvin olivat palanneet, paljon tulee myös euroopasta ei halpaa, lämpö on kallista tänään. Ennen polttoa tietenkin on automaattinen lajittely.

Myös ihmisten ruumiista nykyään tulee paljon erilaista rautaa ja muuta tässäkin kysymys suurista rahamääristä.

Ei harmita jos joku lautaselleen jättää, ei se ruoka aina maistu tai ei ole tottunut syömään sillai maustettuna esim.

Mutta sitä en ymmärrä kun nykyään puhutaan paljon kierrätyksestä ja monia ruokia voi kätevästi kierrättää.

Olin kylässä neljäkymppisten perheessä ja siellä isäntä heitti ruokailun jälkeen puoli kattilallista hyviä keitettyjä perunoita roskiin. Olisin osannut tehdä niistä perunoista vaikka mitä hyvää vielä.

Olisiko sukupolvikysymys. Puutteessa eläneen lapsi osa vielä nuukailla ja säästää ruokamenoissakin paremmin kuin niin valmiissa yltäkylläisyydessä elävät nuoret.

Voi on niitä nirppanokkia vanhemmissakin......minunkin tuttavapiirissä useampi ja esim yksi 60 yksin asuva nainen valittaa aina miten paljon menee ruokaan rahaa, mutta silti ei ole valmis edes opettelemaan toisenlaista ruoanlaittoa kuin mitä on tehnyt......kahta päivää peräkkäin ei syö samaa ruokaa, pakasteeseen ei voi ylijäämiä laittaa kun on sitten vanhaa.....kelpaa kyllä purkkihernekeitto, vaikka olen sanonut että vanhempaahan se on........yksin asuu kuten minäkin, mutta ei yritäkään millään tavalla kulujaan karsia vaikka jo pienellä eläkkeellä ja tulot paljon vähemmän kuin töissä ollessa.......itse aikoinaan, kun yksin jäin lapsen muutettua omilleen, muutin ruoanlaiton ja syömiseni "uuteen muottiin" niin huomasin että jopa sähkölasku pieneni yli puoleen entisestä kun ei enää hella/uuni ole päivittäin käytössä, silti syön lämpimän itsetehdyn aterian joka päivä.........roskiin menee vain juuresten ym kuoret

Minä teen yleensä ruokaa aina kerrallaan paljon. Möyherrän sitä kahtena päivänä ja joskus kolmenakin. Useinmiten kahtena päivänä ja laitan loput pakastimeen oottelemaan päivää, jolloin ei ehdi tai huvita laittaa ruokaa.

Kaalikeitto, lohikeitto, lihakeitto ja hernekeitto. Nuo ovat ruokia, joita valmistan tosi ISOLLA kattilalla. Monta ruoka-annosta saan laitettua pakastimeen.

Nyt tällä hetkellä on talouskyljyksiä padassa muhimassa. Porkkanoita, paprikaa, sipulia ja kirsikkatomaatteja joukossa. Syön tuota ruokaa kaks päivää. Yhden annoksen laitan pakastimeen.

Pahemmin ei ruokia jää heitteille. Paitsi tosiaan salaatteja ja joskus tomaatteja tai kurkku ehtii huononemaan ja pistän ne sitten roskiin.

Jäteruuat ovat sitten omaa luokkaa. Herkullisuudessaan. Kun pojat olivat pieniä ja kysyivät, että mitä on tänään ruokana ja kun sanoin, että JÄTTEITÄ, niin aina kuului vastaus, että Nam nam :)

Jäteruoka on kyhätty edellispäivän murkinoista ja lisätty mitä nyt kaapista löytyy.
Edellispäivän keitetyt perunat esimerkiksi ovat hyviä paistettuna.

Kyllä pikkuisen kirpaisi, kun jouduin muuttaessani toiseen asuntoon heittämään joitakin ruoka-aineita biojätteisiin. Muuttukoot mullaksi.
Olen minä nähnyt läjäpäin patonkeja jonkun kantavan biojätteisiin. Arvelen niiden olevan hamstrattuja leipäjonoista. Ilmaiseksi, kun saa niin täytyy ottaa yli tarpeidensa. Hyi minua, olinpas ilkeä. Mutta, kun, noh, ei ollut ensimmäinen kerta leipiä biojätteisiin roudattu.

En yleensä heitä ruokaa pois. Joskus on tullut katastrofikeitoksia joita ei edes supikoirat olisi syöneet. Pohjaan palanut mannapuuro, hajukin hirveä.

Missä seuraatte nuorempien syömistä, omalta kohdaltani ei näin tapahdu joskus miettiny pitäisikö ostaa huonompaa ruokaa jotta tulisisi syötyä vähemmän.

En tiedä, minkä ikäinen aloittaja lienee. Katsoisiko hän minun kuuluvan jo siihen nuorempaan sukupolveen?

Kyllä näin on käynyt useammankin kerran, että aivoni ovat antaneet signaalin kesken annoksen syönnin, että "se on täytetty".
Joskus on valmisannokset niin täyttäviä, että pitäisi peukalolla työntää menemään loput, jos aikoo kaiken syödä. Parempi ämpärissä kuin ympärillä. Ei siitä enää pakastettavaksi ole kertaalleen pakastetusta ja sulatetusta annoksesta.