Hallintaoikeus - mitä se on.

Hallinta on sitä, että saat käyttää, ottaa tuotot, määrätä kuka käyttää esim asuu vuokralla ja sinä saat vuokratulot. Mutta vastaat hallintaoikeuden kohteen ylläpitokuluista.
Et voi myydä mitään hallintaoikeuden kohteestasi- kun et omista. Ostaa voit itsellesi ja sittemmin omistamaasi myydä.
Omistajat päättävät mitä sellaisella tehdään, mihin jollain kolmannella on hallintaoikeus- mutta ketä kiinnostaa hankkia mitään, mihin jollakulla on tuo hallintaoikeus?
Sinähän käytännössä määräät kuka saa olla, käydä kohteessa. Sinä perit vuokraa tai et, ja hallintaoikeutesi on elinikäinen, ellet luovu siitä- mutta kun luovut, omistajille voi tulla lahjaverot.

Poikasi ero on eri asiansa. Toki poikasi kaikki omaisuus jota ei ole suljettu pois avio-oikeuden piiristä, on mukana osituksessa.
Sinulla ei ole velvollisuutta auttaa poikaasi. Hallintaoikeutesi takia mökkiosuus joka pojallasi, jäänee hänen puolikkaaseensa, järkevintä ainakin.

Osituksesta vielä: "Pitääkö ositukseen laskea kuolinpesä ja miten se oikeudenmukaisesti tehdään? Voiko esim perintöveron perusteella laskea osituksen määrä?"
Myös jakamattoman kuolinpesän osuus huomioidaan poikasi varoihin osituksessa ja jos poikasi on puolisoaan varakkaampi, niin erotuksen puolikas menee tasinkona köyhemmälle.
Perukirjan mukaiset perintöveroarvot eivät päde, vaan ositusperusteena on avioerohakemuksen jättö käräjäoikeuteen ja velat sekä varat arvotetaan ko. päivän arvoilla. Ositus on osapuolten välinen sopimus ja niin myös omaisuuden arvotus. Verottaja ei varmaankaan puutu puoleen tai toiseen oleviin lipsahduksiin lahjaverolla. Yksiselitteistä reseptiä hallintasi rasittaman mökin osuuden arvolle ei taida olla, ellei paikalliset välittäjät anna arvioitaan. Josko kauppojen sijaan voisit antaa nyt rahalahjan pojallesi ennakkoperintönä. Ennakkoperintöön ei perinnönjaossa huomioida todennäköistä inflaatiota, joten poikakin saa jotain mökistä. Osapuolten osituksen laihakin sovinto on riitelyä halvempi ratkaisu.

Kiitos vastaajille. Huomautan, että mistään riidasta ei ole kysymys, vaan eroavien puolisoitten saamattomuudesta. He eivät tunnu ymmärtävän lainkaan, miksi ositus tulisi tehdä.
Minua vähän kiukuttaa, että joudun varmaan huolehtimaan asian, josta en itsekään tiedä mitään, ja siksi esitän tyhmiä kysymyksiä. Esim. jo perunkirjoituksen kohdalla mökin arvon arvioiminen oli rasittava tehtävä, ja verottaja mätkäisikin isomman veron kuin olisi ollut tarpeen. Ikinä ei mökistä sellaista myyntisummaa saa, minkä verottaja keksi taivaan tuulista.

Muutenkin haluaisin selittää eroavalle pariskunnalle, miksi ositus on suoritettava, mutta en itsekään syytä tiedä.