Raiskasin naisen

Elettiin 2000-luvun alkupuolta, kun lehtiinkin levinnyt raiskaus ja tekijän jahtaamiseksi levisi. Niinhän siinä sitten kävi, että yksi kaunis päivä olin töitä tekemässä, niin luokseni marssi raiskattu henkilö itse ja kuin aaveen olisi nähnyt. Sentään asuin toisessa kaupungissa, mutta sattumoisin eräässä julkisessa tilaisuudessa olin edustajana. Arvasin että jäisin kiinni, koska firman nimi oli tiedossa. Yksi asia mikä minut valtasi... helpotus.

Liki 4kk meni tapauksesta ja kuukauden ajan pelkäsin kuollakseni, että minut yhdistettäisiin. 3kk jälkeen jäi vain kalvava pelko. 4kk ei mitään ja sitten kolahti. Tämä nainen jonka tapasin toisessa kaupungissa vajosi syliini, oli humalassa jonkun verran, mutta ajoimme syrjempään. Mielessäni oli saada täkltä naiselta jotain, ikäänkuin itselleni, oikeus ja valta. Vallankäyttö, kerrankin minä määrään miten jutut menee ja saan sen mitä haluan. Törkeys kesti viitisen minuttia jka jätin hänet juoksemaan kaupungin laitamille ja hän juoksi omakotitalo alueelle.

Nyt kun nainen näki minut, hän juoksi vain pihalle ensimmäisenä. Juoksin takakautta perässä ja tavotin hänet. Hän ei uskaltanut huutaa sanaakaan, oli vain lamaantunut. Sanoin hänelle... älä pelkää enään, menen poliisilaitokselle tänään selvittämään asian. Mene nyt, ei näin pitänyt käydä, mutta nyt se loppuu. Menen poliisille.. Soitin työnantajalle, ja menin tapaamaan häntä samantien. Työpaikka oli messualueelta noin puolen km päässä. Kerroin hänelle juurta jaksaen 10min. aikana mitä tuli tehtyä, mitä tapahtui ja sen että menen poliisille. Hän on tuntemani ihminen 15v. ajalta... hän jäi hämmentynein mielin toimistoon lähtiessäni. Minulla ei ole vaimoa, oli tytär 13v. silloin. Olimme eronneet vaimoni kanssa vuosi takaperin. Tytär oli hänen luonaan käymässä, itse olin yh-iskä.

Menin poliisilaitokselle ja istuin rikosilmotuksia vastaanottavan henkilön eteen ja pyysin päästä kuulusteluhuoneeseen heti.. ei voi odottaa hetkeäkään. Jälkikäteen poliisi sanoi ilmeestäni, että nyt taitaa tulla asiakas joka tulee sanomaan jotain. Minut kutsuttiin välittömästi takahuoneeseen ja tunnustin aiheuttaneeni koko shown. Kerroin mitä oli tapahtunut tietysti ja poliisit miettivät mitä pitäisi tehdä. 3h olin putkatiloissa odottamassa tutkijaa paikalle. Se oli firmamme asiakas ja nyt minä istun asiakkaana laitoksella, voi sitä häpeän määrää. Samaan aikaan nainen oli tullut ilmoittamaan, että näki raiskaajansa jne. Poliiseille hän kertoi totuudenmukaisesti sen mikä oli dialogi pihalla ja päättelivät, että nyt ei ole kyse siitä, että olisin kosto-aikeissa tms. Kerroin, että minulle on tämän asian julkitulo suunnaton helpotus ja tärkeintä on saada pitää tyttäreni ja järjissään tästä. Pääsin vielä samana iltana poliisilaitokselta pois ja oikeudenkäynti oli joskus seuraavana vuonna. Sain ehdonalaisen tuomion teostani, minulla on siis rikosrekisteri. Jatkoin työssäni, mutta hyvin häpeällisin tuntein, koska minun asioistani tiesivät kaikki. Pääsin siitä irti puhumalla. Kerroin mitä tein ja miten paljon menetin, suurin oli luottamus minkä menetin monissa ihmisissä. Se vaikutti työhöni, keksimme uuden työn minulle ja pomo sai minut raiteille takaisin.

Tyttären kanssa puhuminen oli vaikein paikka, "seksuaalivalistustakin" piti antaa. Hänen kaikki kaverinsakin tiesi mitä olin tehnyt, hänen kaverit ei suostuneet tulemaan meille vuoteen ja osa ei ollenkaan. Tyttöä ei kiusattu, mutta häntä säälittiin paljon. Hänellä oli pari vuotta myöhemmin hänen kavereita meillä kylässä monta, kun olivat jo 16v. ikäisiä. Päätin, että puhutaan asiasta, joka varmasti on aina askarruttanut. Silmistään näin, kuinka paljon yksi tytöistä vihasi, yksi sääli, yhtä alkoi itkettämään jne. Tytär on läheisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Jokasella meistä on elämä, ei tärvätä sitä. Raiskaus on raiskaus, se ei katoa koskaan, arvet on ikuiset minullakin, joudun elämään sen asian kanssa aina. Muutaman kerran olen asiaa joutunut vatvomaan. Kerran on käyty päälle ja koitan välttää ravintoloita. Joku saattaisi tunnistaa.

Tuomion suorittamisen jälkeen otin yhteyttä ja olen maksanut ison laskun siitä tapauksesta sille naiselle... Olemme keskustelleet läpi sen asian pari kertaa hänen kanssa ja hänen ystävien kanssa avoimesti. Tavanneet n. 5 kertaa ja kerran luonani. Se on yksi osa elämääni ja hänen elämää, Se vaikutti meihin monella tavalla. Asioihin käpertyminen ei auta. Nyt hän on minun Facebook kaverini. Jos hänellä on huono olla, hän ottaa yhteyttä. Mutta hän ei enään pelkää, mikä on minulle tärkeintä. Kyllä huumoriakin on heitetty molemmin puolin.. ettei kaikki ole aivan haudan vakavaa keskustelua ollut. Tietysti se sisältää myös omanlaisensa viestin... meistä olisi voinut tullakin jotain. Ei vaan ole mahdollista enään ja se on vain hyväksyttävä. Ei sitä itsekään voi vaikka niin moni luulisi.