Moi!
Olen kolmekymppinen entinen koulukiusattu mies. Nykyään opiskelen kasvatustiedettä Jyväskylässä ja siinä sivussa käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa, sekä harrastan muuta urheilua. Teen nyt lopputyötä juuri koulukiusaamisesta ja tarvitsisin haastatteluaineistoa / kertomuksia.
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koulukiusaamisesta:
Miten sitä tapahtui koulussa?
Miten pääsit eroon siitä?
Vaivaako koulukiusaaminen vielä vuosien jälkeenkin?
ym. voidaan keskustella lisää...
Kirjoittaa voi nimettömänä. Sukupuoli ja ikä olisi kiva tietää.
t. Michaeljyu
[email protected]
Olen kolmekymppinen entinen koulukiusattu mies. Nykyään opiskelen kasvatustiedettä Jyväskylässä ja siinä sivussa käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa, sekä harrastan muuta urheilua. Teen nyt lopputyötä juuri koulukiusaamisesta ja tarvitsisin haastatteluaineistoa / kertomuksia.
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koulukiusaamisesta:
Miten sitä tapahtui koulussa?
Miten pääsit eroon siitä?
Vaivaako koulukiusaaminen vielä vuosien jälkeenkin?
ym. voidaan keskustella lisää...
Kirjoittaa voi nimettömänä. Sukupuoli ja ikä olisi kiva tietää.
t. Michaeljyu
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
vastaan tähän koska s.postissa näkyy koko nimeni, käykö et vastaan tässä?
Miten sitä tapahtui koulussa?
kuulin koko peruskoulun vittuilua pituudestani, olen tosi pieni vain 142,5 cm, mutta silti täysin "normaali"
Miten pääsit eroon siitä?
en koskaan päässyt tai no joo. pääsin siitä eroon ku peruskoulu loppui.
Vaivaako koulukiusaaminen vielä vuosien jälkeenkin? no itseluottamus ja tunto ovat tosi huonot. nyt kun olen vuoden verran ratasastanut niin olen saanut itse luottamusta takaisin.
jos haluut kysyä jotain niin kysy, vastaan kyllä. mua ei haittaa et muut näkee tän.
Juu kiitos! Tsemppiä sulle! Mun koulukiusaamisen loppumisesta on aikaa jo about 15 vuotta, mutta myös minua ja paria kiusattua kaveriani vaivaa vieläkin joskus tuo huono itsetunto ja ajattelu, "että minä en oo mitään!
Kiva kun olet löytänyt mukavan harrastuksen, tuon ratsastuksen. Mä löysin 9-luokalla puntinnoston ja se paransi itsetuntoa. kirjoitellaan alkuviikolla lisää!
kirjoitellaan vaan kysele mie vastaan
Veljeni olisi nyt 43-vuotias, jos eläisi. Hän oli hieman heikkolahjainen, mutta kävi normaalikoulun äitini avustuksella. Kiusaaminen oli ilkkumista ja vaatteiden ja tavaroitten rikkomista ja kesti koko kouluajan. Ammattikoulussa kiusaaminen oli pahoinpitelyä WC:ssä. Kiusaamien loppui vasta ammattikoulussa, kun vanhempani marssivat rehtorin juttusille ja kertoivat pahoinpitelystä. Pahin kiusaaja erotettiin siltä seisomalta koulusta ja muut saivat varoituksen. Veljeni ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa koulua, koska asia tuli näin julkiseksi.
Veljeni tottui siis uhrin osaan ja koulun jälkeen homo teki hänelle väkivaltaa. Tästä alkoi psyykelääkekierre. Kotihoidossa veljeni selvisi pienellä lääkemäärällä, mutta psyyke oli siis murentunut kiusaamisten johdosta lopullisesti. Yksityisessä hoitokodissa (vanhempani vanhenivat, eivätkä enää jaksaneet kantaa hoitovastuuta) psyykelääkkeitä lisättiin koko ajan ja kolmessa vuodessa veljelleni tuli munuaismyrkytys, joten lääkärin määräämä psyykelääkemäärä aiheutti kuoleman. Tämä on varmasti koulukiusaamisen surillisimpia tarinoita, joita on olemassa.
Veljeni kiusaaminen aiheutti luonnollisesti ahdistusta kotona ja tämä vaikutti koko perheeseen. Me terveet siskokset jäimme liian vähälle huomiolle, kun vanhempien voimia vei taistelu koulun kanssa. Laki ei tuolloin suojannut kiusattua koululaista. Mielestäni jo ala-asteella olisi pitänyt erottaa pahimpia kiusaajia, jotta apua olisi saatu tilanteeseen. Siskoni päätyi itsemurhaan. Että näin kovaa voi olla kiusaamisen seuraamukset, sekä kiusatulle että tämän perheelle.
Viestisi on esimerkki koulukiusaamisen aiheuttamista vakavista seuraamuksista. En usko, että olisi selvitetty sitä, kuinka moni nuori esimerkiksi päätyy itsemurhaan koulukiusaamisen seurauksena, tai tekee itsemurhan myöhemmällä iällä. Minullakin se vaihtoehto kävi n. 10-14-vuotiaana joskus mielessä. Onneksi en tehnyt sitä!
Koulukiusaaminen on niin ihmistä piinaava asia, että olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että se olisi mahdollisimman tehokkaasti kitkettävä! Opettajan keinot ovat kuitenkin rajalliset ja ainakin mun mielestä opettajien vaikutusmahdollisuuksia olisikin lisättävä, jotta kiusaamistapaukset tulisivat julki! Kiusaajia on turha silitellä...
Tsemppiä!
saatiin pian aisoihin puututtuani siihen heti kun tajusin, että kiusaamista on. Soitin toisen lapseni opettajalle ja kerroin hänelle tämän tarinani ja sanoin, että asiasta muodostuu pian poliisiasia, jos hakkaamien ei lopu. Opettaja puuttui työryhmän kanssa asiaan välittömästi.
Toisen lapseni kiusaaminen loppui, kun tein asiasta julkisen, eli menin vanhempainiltaan ja kerroin kaikkien kuullen, että oma lapseni on kiusattu ja moni muu myös samalla luokalla. Asiaan puututtiin välittömästi sen luokan osalta koko opettajajoukon voimin. Kiusaaminen loppui kuin seinään, kun oppilaille pidettiin oppitunti kiusaamisesta. Asian julkiseksi tekeminen helpottaa, koska silloin kukaan opettaja ei voi väittää, ettei tiennyt asiasta. Myös vanhemmille oli terveellistä kuulla, että heidän lapsensa todellakin kiusaavat. Kiitos opettajille hienosta toiminnasta. Olen sitä mieltä, että kiusaajaperheissä on ollut liian löysä kuri käyttäytymisen suhteen, eli en syytä kiusaamisesta opettajia, vaan oppilaita ja heidän saamaan kotikasvatusta. Toisten kunnioittaminen opitaan jo ihan varhaislapsuudessa.
Juu mäkin oon kuullu ja lukennu, että juuri tuo julkiseksi tekeminen on ihan hyvä konsti koulukiusaamisen kitkemiseksi. On sitten opettajasta kiinni, miten hän asiaan suhtautuu. Koulukiusaamista ei kuitenkaan voi täysin sivuuttaa, enkä usko, että kukaan opettaja tohtisi jättää asian sikseen.
Tutkimusten mukaan just monesti koulukiusaajalla on itsellään ongelmia. Perheessä on alkoholismia, väkivaltaa, kiusaaja kuuluu jengiin, on aggressiivinen ja saa nautintoa heikompien kiusaamisesta. Vanhempien vastuuta tulisikin painottaa, vaikka ainahan sekään ei auta.